Vappu 1917
toivoa täynnä
Äänekoski Oy:n metallimiehet saivat kahdeksan tunnin työpäivän 20. huhtikuun vuonna 1917. Venäjän vallankumouksen hedelmät alkoivat siis näkyä myös käytännössä. Kolmea päivää myöhemmin pääsivät lyhennetystä työpäivästä osallisiksi myös sahalaiset ja monet muutkin tehtaan osastot. Ennen työmaalla oli pitänyt olla 12 tuntia, joista tosin oli kaksi ollut ruokatunteja. Kahdesta ruokatunnista ei luovuttu heti lyhennetyn työpäivän tultua, vaan sahalla olivat uudet työajat kello 7-9.30 ja 10.30-13.30 sekä 14.30-17.00. Lauantaina oli tuntia lyhyempi työaika, mutta silloinkin oli kaksi tunnin ruokataukoa. Viikkotyöaika lyheni kymmenisen tuntia, mutta oli yhä edelleen 47 tuntia. Työajan lyhenemisen myötä myös tehtaan pillin huutoajat muuttuivat. Eemelistä uudet ajat tuntuivat ensin hullunkurisilta, sillä olihan hän ehtinyt työskennellä Äänekoski Oy:n palveluksessa jo kymmenisen vuotta, vaikka ei ollut kuin 23-vuotias.
Työssä paljain jaloin
Huhtikuun 24. päivänä Eemeli oli ensi kerran sinä keväänä vähän aikaa töissä paljain jaloin. Sitten tulikin yli viikon ajaksi niin koleaa, että vasta toukokuun 4. päivä Eemeli raportoi olleensa työkaverinsa Nikolai Tarvaisen kanssa paljain jaloin melkein koko päivän. Tämä siitäkin huolimatta, että lämpötila ei sinä päivänä noussut kahdeksaa astetta korkeammalle. Eemelin päiväkirjassa on maininta monen vuoden ajalta siitä, milloin hän lopetti kenkien pidon ja koska sen taas aloitti. Kumisaappaita ei silloin tunnettu ja nahkakengät kuluivat nopeasti hiekkateillä kävellessä. Paljain jaloin kuljettaessa tapahtui päinvastainen ilmiö ja jalkapohjien nahka vain vahveni kesän mittaan. Kenkien säästäminen oli tarpeen vielä siitäkin syystä, että leipä ja varsinkin leivän särvin oli kortilla ja vaikeasti saatavissa edes rahalla. Huhtikuun loppupuolella yhtiö oli jakanut työntekijöilleen kahdeksan kiloa jauhoja henkeä kohti. Leipää siis tuli, mutta särvin taisi jäädä saamatta sillä kertaa.
Ammattiosaston kokous
Ammattiyhdistysliikettä Venäjän vallankumous virkisti kovasti. Sunnuntain 22.4. Eemeli oli päivällä sahan ammattiosaston kokouksessa. Samana iltana puutyöntekijät eli kirvesmiehet pitivät 10-vuotisjuhlan. Eemeli näytteli Laatokan kalastajissa Iivanan osaa, jossa hänellä oli 42 puheenvuoroa. Lisäksi hän esiintyi sivuosassa muuan miehenä ja oli mukana kansantanssissakin. Yleisöä oli paikalla Eemelin mukaan kosolti. Edellisenä iltana Eemeli oli ollut juhlimassa. Lyydia Flyktman lähti Helsinkiin ilmeisesti piikomaan ja Salmelinit olivat olleet hänen läksiäisissään. Kansalaissodan jälkeen Eemelillä olikin monta hyvää kyläpaikkaa Helsingissä hänen jouduttuaan sotaväkeen Kaartin kasarmeille. Liekö Eemelillä olleet läksiäiset mielessä jo aamulla, kun hän oli ostanut torilta kaksi paitaa 4,50 markan kappalehintaan.
Yleisurheilua
Muutamaa päivää ennen vappua alkoi Salmelinin veljesten yleisurheilukausi. Kiekonheitossa työväentalon pihassa Eemeli jäi veljestään Eeliksestä 1,2 metriä heitettyään tasan 20 metriä. Muutamaa päivää myöhemmin Eemeli oli jo kyennyt panemaan kampoihin tasapäisesti veljelleen kuulassa ja myös kiekossa. Muutamaa vuotta myöhemmin Eemeli jäi auttamatta veljensä varjoon lajissa kuin lajissa, mutta ei se hänen urheiluinnostustaan lamauttanut. Eeliksestä tuli aikakautensa ja perustellusti myös kaikkien aikojen paras äänekoskelaisurheilija, kun huomioidaan hänen saavutustensa monipuolisuus. Hän oli 1920- ja 30-luvuilla kovan luokan voimistelija, yleisurheilija ja hiihtäjä.
Vapun viettoa 1917
Vappumarssijoita Kuhnamon lossilla
Vapun alla Eemeli kävi isäpuoltaan Konsta Parantaista katsomassa töissä Kuhnamon rannassa. Siellä oli siirrytty jo uudenaikaiseen yhden tunnin ruokataukoon työajan ollessa 6-15 tai 15-24 ruokataukoineen. Vappua edeltävänä yönä oli ollut niin kova pakkanen, että ikkunat olivat paksussa jäässä. Päivällä lämpötila nousi peräti kolmeen asteeseen. Pilalehti Kurikan vappunumeron Eemeli oli ostanut kymmenellä pennillä jo muutaman päivän ennen vappua. Vuoden 1917 vapun juhlintaa eivät luonnon asettamat esteet pystyneet latistamaan. Parantalalaiset ja honkolalaiset olivat marssineet lippujen liehuessa jo aamuvarhaisella kotikyliltään Äänekosken keskustaan. Välillä oli kuljettava lossillakin Salakasta Piilolanniemeen ns. Nimismiehen rantaan. Honkolan ja Parantalan porukkaa Eemeli arvioi olleen noin sata henkeä.
Vappumarssila Rotkolan kentälle
Kuuden lipun liehuessa lähdettiin Äänekosken työväentalolta marssimaan Rotkolan kentälle, jonne suolahtelaiset olivat jo ehtineet tulla hieman ennen. He tekivät kunniakujan myöhemmin saapujille. Rotkolassa Eemeli arvelee olleen ainakin tuhannen henkeä. Juhliminen ylitti puoluerajatkin, mikä oli pääteltävissä siitä, että työväen torvisoittokunnan lisäksi musiikista huolehti myös VPK:n soittokunta. Ohjelmassa oli myös puheita ja runojakin lausuttiin. Suolahden työväenyhdistys esitti köörilaulua. Rivistössä Eemelin kaverina marssivat Matti Leinonen ja Viljo Häkkinen. Innostus oli niin korkealla, että marssimassa olivat mukana Eemelin ja Hiljan äidit ja isätkin, vain Eeliksellä oli ollut muita tärkeämpiä hommia. Työväentalolle vappuiltamaan ei Eemelikään enää mennyt. Liekö marssiminen tuntunut jaloissa. Toista lienevät tunteneet jaloissaan parantalaiset n. 40 kilometriä marssittuaan. Eemelin väsymiseen saattoi olla syynä sekin, että hän oli noin kuukauden ajan joka toinen tai joka kolmas päivä käynyt lääkärillä hoidattamassa reikäisiä hampaitaan ja tukkoista nenäänsä. Viikkoa ennen vappua häneltä poistettiin yksi ylähammas ja sieraintakin oli ruutattu. Vapunpäivänä tapahtuneeseen käyntiin kuuri näyttää sillä erää päättyneen.
Taloustilanteet vaihtelee
Hilja oli hankkinut kuukauden ennätyspalkan huhtikuussa 43.75 mk. Sekö lie häntä innostanut vuorollaan tilaamaan helsinkiläislehti Työmiehen. Kahden kuukauden tilaus maksoi 2,40 mk. Hyvän tilin saatuaan Eemelikin uhrasi tiedonvälitykseen 3,75 mk tilaamalla appensa kanssa porukalla Sorretun voiman. Tiedon tarve oli lisääntynyt, kun maailmantapahtumat alkoivat yhä selvemmin koskettaa jokaista. Vapun jälkeen Eemeli sai ennätystilin 116 mk. Samassa 12 päivän tilissä Eelis sai vain 88.30 mk. Sahalle takaisin päästyään Eemelin työmotivaatio oli varmasti ollut korkealla. Monen tiliä lisäsi tuntuvasti korotettuna maksettu sota-avustus. Jokainen työntekijä sai 30, vaimosta sai 12 ja lisäksi 8 mk lasta kohti.
Avustuksella pyrittiin tasaamaan nopeasti kohonneita elinkustannuksia, joiden perässä palkat eivät alkuunkaan pysyneet. Inflaatio oli ollut lähes tuntematon käsite, eikä mitään indeksijärjestelmiä ollut. Nälkävyön kiristäminen oli raakaa todellisuutta varsinkin suuriperheisille ja niitä oli Äänekosken työläisyhteisössä tuohon aikaan paljon. Pian vapun jälkeen ilmojen ruvettua jälleen lämpenemään Eemeli kokosi talveksi uunin päälle osina varastoimansa polkupyörän. Hän joutui paikkuuttaman etupyörän päällyskumin ja ostamaan myös uuden pumpun. Polkupyörän omistaminen oli silloin harvinaisempaa kuin auton omistaminen nykyään, joten ei ihme, että tarkkana poikana tunnettu Eemeli varastoi kallisarvoisen kulkuvälineensä talveksi huolellisesti.
Paperiammattiosaston perheiltama
Toukokuun kuudentena Eemeli oli äitinsä Sandran päivillä. Siellä olivat myös mm. Ihanaiset ja Ristonen. Samana päivänä oli Eemelin läheinen lapsuudentoveri Ales Ruosteinen kihlautunut Järvisen Annan kanssa. Järvisillä Eemeli oli ollut Hiljan kanssa tapausta juhlistamassa. Vielä ehti nuoripari työväentalollekin paperiammattiosaston perheiltamaan. Eemelin äiti Sandra ja isäpuoli Konstakin olivat siellä katsomassa mm. paria pientä näytelmää Miljoona-arpa sekä Kirous ja kihlaus. Vasta puoliyön jälkeen juhlijat olivat kotiutuneet, kun iltaman lopuksi oli tietysti ollut tanssia.
Liekö päivä ollut Venäjällä liputuspäivä, koska Eemeli toteaa, että ei liehunna valtakunnan lippu. Tsaarin kukistuminen oli päästänyt suomalaisten kansallistunteet valloilleen. Luonnollinen purkautumistie oli valtiollista sortoa harjoittanut suuri isänmaa Venäjä. Työväenliike oli tuolloin Venäjään nähden paljon jyrkemmällä linjalla kuin Venäjän kaupasta näkyvästi hyötyvä kapitalistiluokka. Eemelin tokaisun takana oli ahkerasti ja tarkkaan luettu Työmies ja Sorretun voima, joissa vuosikausia sensuurin valvoma työväenliikkeen näkemys oli viimeisen kuukauden aikana kovasti terävöitynyt.
Lähteet
- Sisä-Suomen lehti 5.5.1987, Taisto Poikonen