Vappunviettoa
Äänekoskella 1914-1931
Vappumarssi matkalla Rotkolan kentälle
Sanotaan, että vuodet eivät ole veljeksiä. Se näkyy myös Eemeli Salmelinin päiväkirjoista. Vapunpäivän sää on ollut vaihtelevaa. Tavallisesti on ollut vain muutama lämpöaste, mutta on poikkeuksiakin. Vuonna 1921 vappuna elohopea nousi 17 lämpöasteeseen. Keiteleestä olivat jäät lähteneet jo viikkoa ennen, tuomet kukkivat jo 7.5. ja 10.5. Eemeli kuuli käen kukkuvan. Vuonna 1984 oltiin myös aikaisessa kesän tulossa, mutta nyt vuonna 1985 ollaan normaalista jäljessä, mutta ei silti mitenkään poikkeuksellisesti.
Vuoden 1931 vapusta Eemeli kirjoittaa: Vappu +10 +21 +19 astetta. Erittäin kaunis päivä, tiet kuivat, lunta ei missään, 1 1/2 viikkoa sitten lunta tavattomasti ja kylmää ja nyt kesä. Jo 4.5. on lehti tullut hiirenkorvalle. Suuria eroja on ollut myös työväestön vapunvietossa Äänekoskella. Ennen kansalaissotaa paikkaa ikään kuin haeskeltiin. Juhlia pidettiin ulkona Rinneaholla ja Kelhosten purolla. Salmelinin mukaan esim. vuonna 1914 on tehty kävelyretki Rinneaholle. Mukana oli n. 450 henkeä. Mukana oli myös mielenosoituskulkue, jota valokuvaaja Hyvönen jo muutaman kerran kuvasikin.
Vappujuhla Rotkolan kentällä
I maailmansodan vuosina työväenluokan järjestäytymisen lisääntyessä alettiin vappujuhlaa viettää yhdessä Suolahden työväenyhdistyksen kanssa Rotkolan kentällä. Sama tapa toistui 1920-luvulla useina vuosina. Esim. lämpimänä vappuna 1921 on marssittu Rotkolaan, mutta kaksi vuotta myöhemmin ei kulkueita ollut lainkaan, kun oli moskakeli. Muutakin negatiivista Eemeli sille vapulle kirjasi. Maidon hinta oli noussut 1,75 markasta kahteen markkaan. Puolentunnin palkan se litralta maksoi.
Työväenyhdistyksen uusi lippu oli sentään vappuna 1921 päiväjuhlassa työväentalon katolla. Ahti Kärkkäinen oli juuri aloittamassa uraansa Äänekosken kunnankirjurina, kun edellinen kunnankirjuri Kallio oli murhattu mustasukkaisuusdraaman päätteeksi. Pari vuotta aikaisemmin Kallion murhannut Eerolan talon isäntä Ilmari Honkonen oli ampunut sotilaskiväärillä työväentalon katolla liehuvia ammattiosastojen lippuja. Myöhemmin hän hyvitykseksi tempauksistaan lahjoitti työväentalon tontin työväenyhdistykselle.
Lippukiista oli myös vappuna 1931. Vappukulkue n. 700 henkeä oli kulkenut työväentalolta vanhalle asemalle ja sieltä uuden kansakoulun tontille ilman lippuja, koska viranomaiset olivat määränneet, että kulkueessa on oltava valtakunnan lippu ja työväenyhdistyksellä ei sellaista ollut. Sellainen oli kyllä koulun kentälle hankittu. Eemeli kertoo: Ja toisen lipun toivat omalla vastuullaan Robert Huovelin ym. Näin lapualaisetkin osallistuivat työväen vappujuhlaan. Väkeä oli tuhannen henkeä ja puhujana mm. Äänekosken osuuskaupan johtaja Jussi Savolainen.
Vappu 1915 ja 1918
Eemelin vapuista oli poikkeuksellisin 1918. Juuri vapun edellä Eemelin onnistui päästä pois Suolahden Kukkulalta valkoisen vallan vankileiriltä sukulaistensa avulla. Eemeli pääsi pari viikkoa monia vankeja aikaisemmin Ruokolahteen sukulaisilleen maaorjuuteen. Näin voi sanoa, sillä hänen palkkansa meni valtiolle. Ensi kerran elämässään Eemeli tutustui käytännössä maatalon töihin kaivamalla ojaa ja tekemällä aitaa. Elämä oli kuitenkin juhlaa, kun pääsi säännöllisesti tapaamaan vaimoaan, käymään saunassa ja syömään mahansa täyteen. Yksitoikkoisuus, nälkä, täit ja ainainen väkivallan uhka jäivät taakse. Pettuakin Eemeli pääsi maistamaan käydessään viikonvaihteessa Kovalankylältä keskustassa todella huono-osaisten luona.
Vappuna 1915 sää oli ollut vaihteleva. Edellisenä päivänä oli satanut lunta 10-15 cm, mutta se alkoi sulaa pois, kun vappuna satoi vettä ja räntää. Lämmintä ei tosin ollut kuin 2-5°C. Saha ja tehdas kävivät ja ei tehty mielenosoitusretkiä. Lumi ja räntä olivat esteenä, mutta myös se, että muutamaa päivää aikaisemmin sahaväki oli sanottu kaikki irti 2-3 viikon kuluttua. Maailmansota aiheutti menekkivaikeuksia.
Työväentalolla vappua juhlittiin iltamilla. Eemeli uudisti teettämänsä puvun ja suutari Leppäseltä ostamansa vaasalaiset paksupohjaiset patiinit laittamalla ne ensi kerran päälleen iltamiin Hiljansa kanssa mennessään. Pukuunsa Eemeli oli laittanut kolmen viikon palkan ja kenkiin reilun viikon palkan. Iltamissa oli kosolti yleisöä. Näytelmänä oli Virkistysmatka. Sodasta huolimatta ei ollut tanssirajoituksia. Vasta klo 2.30 iltamat olivat loppuneet. Kolmea tyttöä Eemeli ahkerammin tanssitti. Hiljalleen ja Tilda P:lle hän oli lahjoittanut ostamansa vappumerkit.
Vappu 1927
Seurava päivä oli sunnuntai. Eemeli oli kuljeskellut pienessä porukassa enonsa opastamana tehtaassa melkein joka paikassa. Sillä retkellä Hilja oli jo pudottanut vappuneulansa. Työväentalollakin Eemeli oli ehtinyt käydä kolmiloikkaa hyppäämässä, mutta silti oli yhä levoton mieli. Joskus vappuun on liittynyt suurta suruakin. Vuoden 1927 vapunpäivänä Äänekoskella haudattiin Huiman ja puutyöväen ammattiosaston nuori aktiivi Paavo Kankainen, joka kuoli Eemelin arvelun mukaan keuhko- ja munuaistautiin. 20-vuotias vainaja oli jo syksystä saakka sairastellut. Sairaus oli alkanut itsepintaisena kuumeena kuten keuhkotaudin kuvaan kuuluu. Hugo Taavi Rahkonen laski Huiman seppeleen vainajan haudalle. Eemeli luki työtoverien nauhat:
”Nuku Paavo nurmen alla, nuku unta rauhaisaa, siel' levon löysit nuori rinta mullan alla rauhassa.”
Surusaattueessa Yrjö Kihlberg kantoi mustalla verholla päällystettyä Huiman lippua. Mukana oli paljon huimalaisia. Hautajaiset pidettiin Väyrysellä. Ilmakin oli surullisen kolea + O-3°C ja vähän satoi luntakin. Työväenyhdistyksen vappukulkue lähti kohta hautajaisten jälkeen Työväentalolta, kävi vanhalla asemalla ja tuli takaisin. Ilmeisesti huono sää ja surujuhla latisti tunnelman, kun Eemeli on hyvin lyhyesti asiasta raportoinut.
Lähteet
- Sisä-Suomen lehti 29.4.1985, Taisto Poikonen