Vuodet 1917-1918
Vapaussota
Vuonna 1917 yhteiskunta kuohui maassamme. Se purkautui vuoden loppupuolella monin paikoin omavaltaisuuksina ja väkivallantekoina, mutta Äänekoskella ei kuitenkaan esiintynyt sen räikeitä muotoja. Tehtaan paperityöntekijäin ammattiosasto oli järjestäytynyt uudelleen lokakuussa 1916 ja Pekka Matikainen kuvaa tehtaan johdon ja ammattiosaston välisiä suhteita vuonna 1917 seuraavasti:
Vaikka vuosi 1917 alkoikin hiljaiselon merkeissä, niin muodostui tästä vuodesta kuitenkin Suomen työväenliikkeen sekä koko Suomen kansan ehkä merkityksellisin, sillä niin kuin muistetaan, kukistui maaliskuussa Venäjän keisarivalta. Ja se olikin sellainen tapaus, joka sai liikkeelle koko Suomen työläiset ja maatyöläiset. Venäjällä tapahtunut Vallankeikaus vaikutti Äänekoskenkin paperiammattiosaston toimihenkilöihin niin, että nyt ei menty enää lakki kourassa ja polvet vapisten sekä nöyrästi pyytäen, vaan nyt voitiin mennä jo vaatien herrojen eteen. 8-tunnin työpäivä tulikin sitten niin ajankohtaiseksi, että vaadittiin sen käytäntöön ottoa ja eihän siinä isännistöllä ollut muuta kuin luvata ottaa 8-tunnin työaika niin pian kuin saavat väkeä tarpeeksi, että voivat tämän asian toteuttaa. Niinpä sitten 8-tunnin työaika saatiinkin käytäntöön sekä vahvistettiin vielä lailla samana vuonna.
Punakaartit
Sekä Äänekosken että Suolahden punaiset järjestyskaartit perustettiin syksyllä 1917. Suolahden kaartiin liittyi pian noin sata miestä. Äänekosken ja Suolahden kaartit muovautuivat vuoden 1918 alussa punakaarteiksi ja niiden jäsenmäärä kasvoi siten, että niissä oli kansalaissodan syttyessä noin 300-400 miestä. Punakaartien maltillisuus tuntui paikkakunnalla, sillä iltamia voitiin pitää vielä niinkin myöhään keväällä kuin helmikuun 3. päivänä.
Suojeluskunta
Punakaartien vastapuoleksi syntyivät alueelle suojeluskunnat, jotka toimivat aivan aluksi salaa palokuntien nimellä. Järjestyksen turvaaminen aseiden avulla herätti keskustelua pitkin vuoden 1917 kesää Äänekoskella ja Suolahdessa lähinnä tehtailijoiden sekä opettajien keskuudessa. Keski-Suomessa useankin suojeluskunnan syntyyn vaikuttanut pihtiputaalainen opettaja Martti Pihkala vieraili 15.10. Suolahden Nuorisoseurantalolla, mutta tuolloin hanke oman suojeluskunnan perustamisesta vielä raukesi väen vastahakoisuuden vuoksi. Suolahden suojeluskunta järjestäytyi vasta suurlakkoviikolla.
Helmikuun 17. päivänä 1918 Suolahden suojeluskunnasta muodostettiin koko Äänekosken kattava suojeluskunta ja kahta päivää myöhemmin rintamalle lähti ensimmäinen järjestöön kuulunut. Suolahden suojeluskunta ei ottanut kokonaisuutena osaa kansalaissotaan, vaan sen yksityiset suojeluskuntalaiset taistelivat lähinnä Kuhmoisten ja Länkipohjan rintamilla. Taisteluissa kaatuivat opettaja Esa Hasanen Kuhmoisissa, kansanopistolaiset T. Vilen Tampereella, E. Puikkonen Kuhmoisissa, O. Ahola Lempäälässä, työnjohtaja U. Elonheimo Länkipohjassa, renki Elis Rossi Tampereella, Matti Suopellonmäki Orivedellä, Juho Jäntti, joka haavoittui kuolettavasti Tampereella ja tiettävästi vielä Kalle Savolainen. Muita taisteluun osallistuneita oli esimerkiksi Kolun talon poika Juho Liimatainen Äänekosken Honkolasta.
Vapaussota syttyy
Maantieteellisestä asemastaan johtuen Äänekosken seutu välttyi kansalaissodan aseelliselta välienselvittelyltä vuoden 1918 alkupuolella. Kun varsinaiset taistelutoimet alkoivat tammi-helmikuussa, kiteytyi rintamalinja Ikaalisten-Vilppulan-Jämsän-Mäntyharjun tasalle Jyväskylän eteläpuolella. Työt Äänekosken tehtailla voitiin näin ollen pitää käynnissä maaliskuun puoliväliin asti, jolloin pääosa tehtaiden työvoimasta kutsuttiin Vaasassa toimivan Suomen Senaatin määräyksestä asepalvelukseen.
Punavankeja Äänekosken työväentalolla 1918
Heti helmikuun alussa paikallinen suojeluskunta karkoitti Äänekosken rautatieasemaa vartioineet aseettomat punakaartilaiset. Jyväskylästä junalla tulleiden apuvoimien kanssa se saarsi rautatieaseman seudun sekä alkoi vangita työväenyhdistyksen ja paikallisen punakaartin jäseniä. Rautatieasema joutui siis samanlaiseksi keskeiseksi tapahtumien todistajaksi toistamiseen edellisen syksyn suurlakon jälkeen. Vangittuja punaisia alettiin kuljettaa osin pois paikkakunnalta, osin heidät suljettiin taajamien työväentaloille ja Suolahden nuorisoseurantalolle Kukkulalle. Toinen pidätysaalto levisi valkoisella alueella maaliskuun alussa toimeenpannun kutsunnan yhteydessä, jolloin huomattava osa eli lähes 23% Äänekosken kunnan asevelvollisista jättäytyi niistä pois poliittiseen vakaumuksensa vedoten. Työväentalojen käyttö pidätyspaikkana päättyi vasta toukokuun 10. päivänä.
Pekka Matikainen kertoo, että onnettoman kansalaissodan seuraamuksilta ei Äänekoskikaan välttynyt. Osa tehtaan työntekijöistä ei noudattanut palvelukseenastumismääräystä, vaan valitsi sen sijaan vankileirin. Tietynlainen katkeruus kuultaa myös seuraavista Matikaisen toteamuksista:
Vaikka Äänekoski ei ollutkaan varsinaisella sotatoimialueella, niin siitä huolimatta loppui kaikkinainen työväen järjestötoiminta. Niinpä työväentalokin otettiin suojeluskunnan toimesta muihin tarkoituksiin, eikä sen oikeilla omistajilla ollut sinne toistaiseksi menemistä. Moni Äänekoskenkin työmies sai käydä vankileirin ihanuuteen tutustumassa ja sanoa hyvästit terveydelleen lopuksi iäkseen.
Nykypäivää
Tänä päivänä veriset haavat vuoden 1918 tapahtumista ovat jo aikaa sitten arpeutuneet. Reilun 20-vuoden kuluttua näistä tapahtumista syttynyt Suomen ja Neuvostoliiton välinen talvisota oli viimeistään kansakunnan yhtenäisyyttä lujittava yhteinen eloonjäämistaistelu, joka kuroi umpeen vapaussodan aikana syntyneet rajalinjat. Lopulliseksi anteeksiannon sinetiksi puolin ja toisin on Äänekosken kirkon edustalla muistomerkit vakaumuksensa puolesta kaatuneille sekä valkoisella että punaisella puolella. Tapahtuneet kauheudet on hyvä unohtaa, mutta yhteiskunnasta ja sen oikeudenmukaisuudesta on pidettävä huolta jotta vastaavaa ei enää koskaan pääsisi tapahtumaan.
Äänekoski Oy:n arkistot
Äänekoski Oy:n arkistot on nykyisin siirretty Suomen Elinkeinoelämän keskusarkiston ELKAN tiloihin Mikkeliin. Arkistotietojen mukaan vapaussodan aikana 1918 yhtiön palveluksessa olleista työntekijöistä kaatui yhteensä 3 henkeä.
Vapaussodassa kaatuneet Äänekoski Oy:n työntekijät
Suopellonmäki Matti, syntynyt 24.2.1894, kaatui 22.3.1918 Orivedellä. Talollisen poika Suopellonmäestä. Savolainen Kalle Johannes, syntynyt 10.7.1895, kaatui 30.3.1918. Kalle Savolaisen nuorempi veli oli naimisissa kauppias Linda Laihon kanssa. Jäntti Johannes, syntynyt 13.11.1889, kaatui 29.3.1918.
Eemeli Salmelinin päiväkirjaotos ajalla 12.3.1918-1.5.1918
Eemeli Salmelin teki Sosiaalidemokraattisen puolueen edustajana pitkän uran Äänekosken kauppalan hallintoelimissä. Hänellä oli erikoinen tapa pitää päiväkirjaa mitä erilaisimmista asioista. Meidän onneksemme hän ei keskeyttänyt päiväkirjan kirjoittamistaan edes vankileirillä ollessaan 1918. Päiväkirjat olivat hänelle niin tärkeät, että hän jäihin hukkuessaan Niinivedellä vuonna 1944 viimeisenä tekonaan pelasti taskussaan olleen päiväkirjan heittämällä sen kauaksi jäälle.
Lähteet
- ELKA, Metsä-Serla Oy Äänekosken tehtaiden arkisto
- Äänekoski Mills 1896-1996, Jaakko Auer, Pekka Soininen, 1996