Kirkon tuhopolton jälkeen
Sisä-Suomen lehti 18.7.1968
Palon jälkisammutusta 15.7.1968
Äänekosken seurakunnan päättävillä elimillä on kirkon palon jälkimainingeissa melkoinen pähkinä purtavana. Ensiksi on päätettävä nopeista toimenpiteistä vaarana olevan tapulin suhteen. Sitten pitää saada palovakuutusyhtiöiden lausunto korvauksista. Lisäksi on harkittava kuunnellaanko joidenkin seurakuntalaistahojen tunnesyihin perustuvaa toivomusta vanhan kirkon korjaamisesta. Toinen vaihtoehto on ryhtyä suunnittelemaan uutta kivirakenteista kirkkoa. Rahoitus muodostaa oman merkittävän pulmansa päädytään sitten kumpaan tahansa vaihtoehdoista. Pulmat eivät lopu suinkaan vielä tähän. Epäselvää on edelleen voidaanko vanhaa kirkkoa ryhtyä lainkaan korjaamaan ja onko se edes taloudellisesti tarkoituksenmukaista ja lisäksi onko se voimassa olevien asemakaavamääräysten mukaan lainkaan mahdollista.
Palon jälkeisiä pulmia
Pastori Pentti Ikonen kertoi neuvotteluja käydyn tiistaina ja keskiviikkona, mutta mitään lopullista lausuntoa tulevista toimenpiteistä ei vielä voida antaa. Kauppalan rakennustarkastaja suorittaa ensin pahoin palaneen tapulin tarkastuksen ja samalla pyydetään poliisiviranomaisten lausunto. Kellotapuli on nyt eristetty ja vartija estää turvallisuussyistä uteliaita menemästä liian lähelle. Ennen kuin koko tapuli voidaan kaataa, on kirkonkellot saatava tuotua alas ja lähin siihen sopiva nosturi löytyy Jyväskylästä. Kirkon vakuutuskorvausneuvotteluissa ei ole vielä päästy kovin pitkälle. Toisen vakuutusyhtiön edustaja ilmoittaa yhtiönsä olevan valmiin tarjouksen esittämiseen, mutta toisen yhtiön edustaja ilmoitti tarvittavan vielä rakennusliikkeiden tarjoukset tuhoutuneen osan korjauskustannuksista. Ratkaistava on siis paljon päiväkohtaisia asioita ennen kuin päästään pohtimaan korjataanko vanha vai rakenetaako kokonaan uusi kirkko. Seurakuntalaisten tahoilla tuntuu olevan tunnesyihin perustuvia kannanottoja vanhan puolesta: Moni on kastettu vanhassa kirkossa, päässyt siellä ripille tai vihitty.
Äänekosken kauppalaninsinööri O.H. Telinen kertoo, että voimassa olevan asemakaavan mukaan Kirkonmäki on varattu julkisen rakennuksen paikaksi. Lain mukaan julkiselle paikalle on rakennettava paloturvallisesti. Kirkko turmeltui tulipalossa siksi pahoin, että sen peruskorjaus on katsottava uuden rakentamiseksi ja siksi se vaatii asianmukaiset rakennusluvat ja muutoksen asemakaavaan. Muutoksen asemakaavaan saa vain painavien syiden perusteella. Äänekosken puukirkko oli rakennuksena vielä melko nuori eikä edustanut arkkitehtuuriltaan mitään merkittävää tyylisuuntaa. Sen muinaismuistoarvo ei tule puoltamaan rakennuskaavan muutosta, jatkaa Telinen. Tosin, kun kysymyksessä on kirkon kaltainen julkinen rakennus, suhtautuvat asemakaavaviranomaiset asiaan myönteisesti toteaa O.H. Telinen lopuksi.
Paloturvallisuus puhuttaa
Palopäällikkö Kauko Sell kertoo, että Äänekosken puukirkon suhteen oli palotarkastajalla jo huomautettavaa. Koska suunnitelmissa oli kirkon remontti, ei seurakuntaa sen vuoksi hätyytetty. Jos vanha puukirkko halutaan korjata entiselleen, merkitsee se joka tapauksessa sitä, että tietyt paloturvallisuusnäkökohdat on ratkaistava nykyajan vaatimusten mukaisesti, sanoo palopäällikkö Kauko Sell.
Äänekosken kirkon alttaritaulu
Äänekosken tuhoutuneen kirkon alttaritaulun maalasi Alexandra Frosterus-Såltin (1837-1916). Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa R.V. Ekmanin johdolla, Düsseldorfissa (1857-1859 ja 1862-1869) sekä Pariisissa (1862-1863). Hän teki düsseldorfilaistyylisiä sentimentalishumoristisia maalauksia sekä vuoden 1877 jälkeen paljon alttaritauluja. Saarijärven kirkossa on myös hänen maalaamansa alttaritaulu samasta aiheesta kuin tulipalossa tuhoutunut Äänekosken kirkon alttaritaulu. Suomen Taideyhdistyksen koulun opettajana hän oli Turussa vuosina 1875-1889. Hän avioitui 1866 lääkäri Fredrik Såltin kanssa.
Tuhopolttaja
Vangittu tuhopolttaja on Äänekosken seurakunnasta aikoinaan erottuaan osallistunut johonkin hengelliseen lahkotoimintaan, mutta ei kertomansa mukaan nykyisin hyväksy mitään sellaista. Hän on toiminut aivan oman uskomuksensa profeettana väittäen mm. Jeesuksen ilmestyneen hänelle. Uskonnon asian tutkiskelussaan hän oli tullut siihen tulokseen, että Äänekosken kirkko on poltettava.
Kirkon tuhopolttoon tarvittavat polttonesteet hän oli ostanut Tourusen huoltoasemalta. Uusiin muovikanistereihin laitettiin 20 litraa bensiiniä ja 20 litraa petrolia. Tämän jälkeen hän oli lähtenyt jalan kantamaan niitä kohti Pukkimäkeä. Myöhemmässä vaiheessa hän oli ajattanut ne taksilla kirkonrantaan. Toinen muoviastioista löytyi myöhemmin TB:n mainos kyljessään kirkon alttarin läheltä ja siinä oli vielä 10 litraa bensiiniä jäljellä. Molempien astioiden korkit löytyivät, mutta petroliastia ilmeisesti paloi joko kellotapulissa tai urkuparvella. Ilmeisesti molemmat niistä sytytettiin sen sisällöllä.
Kirkon kellot eivät soi
Äänekosken kirkon kellot ovat toistaiseksi vielä tukirakenteiltaan pahoin palaneessa tapulissa ja joka hetki pelätään tuulenpuuskan kaatavan painavia kelloja kannattelevan rakennelman. Kellot saataneen kuitenkin ehjinä alas nosturin avulla. Vaikka kellot saadaankin ehjinä alas, ei Äänekoskella kuulla kirkonkellojen ääntä ehkä vuosiin. Seurakuntaelämä tulee kuitenkin jatkumaan normaalisti, sillä uudessa seurakuntatalossa on tarkoitukseen tiloja. Kelloja ei kuitenkaan voida sijoittaa mihinkään siten, että niitä voitaisiin jumalanpalvelusten tai hautajaisten yhteydessä soittaa. Tulipalon aikana paloivat myös kellojen kieliä kannattaneet hihnat.
Lähteet
- Sisä-Suomen lehti 18.7.1968