Äänekoski

Mämmenniemen talo

Hämäläisten eränkäyntialueita

Laukaan ja Saarijärven seudut ovat aikoinaan olleet hämäläisten eränkäyntialueita. Liikkuminen tapahtui siihen aikaan pääasiassa vesireittejä pitkin ja näiden vesiteiden varsilta vauraat hämäläistalot valtasivat aikanaan itselleen eräalueita. Tästä syystä Vanhaa Laukaan seutua voidaankin hyvin perustellusti kutsua Erä-Hauhoksi. Vielä nykyinenkin seudun nimistö kertoo tästä ajasta. Esimerkiksi Porrinpohja on ollut hauholaisen Niilo Olavi Porrin eräaluetta ja Hujakko on kuulunut Tuuloksen Hujakka-nimiselle talolle. Pälkäneläinen uudisasukas Niilo Pekanpoika Mämmi asettui asumaan eräalueelleen ja antoi sitä kautta nimensä Mämmenniemen talolla ja koko nykyiselle Äänekosken kaupunginosalle.

Niilo Mämmi asui Mämmenniemessä 1552-1578. Mämmenniemi, jonka nimi kirjoitettiin 1700- ja 1800-luvun kirkonkirjoissa muodossa Mämminniemi kuului myöhemmin Laukaan Paadentaipaleen kinkeripiiriin ja Äänekosken kylään. Paadentaipale on ollut se kapea kannas, jonka ylitse veneitä on vedetty Kuhnamolta Keiteleen puolelle ja johon nyt on rakennettu Keiteleen-Päijänteen kanavan ensimmäinen sulku. Itse Paadentaipaleen talo on kuntajaossa jäänyt Sumiaisten puolelle. Mämmenniemen talossa on 1500-luvulta lähtien ollut jokseenkin pysyvää asutusta. Talo on siirtynyt aina isältä pojalle tai tyttären kautta vävylle. Joinakin aikoina se on kuitenkin merkitty autioksi, joka on saattanut tarkoittaa vain veronmaksukyvyn hetkellistä loppumista. Tälläinen tapahtui esimerkiksi 30-vuotisen sodan aikana vuosina 1636-1644.

Juho Matinpoika Kautto

Vuosina 1696-1697 oli Suomessa sen historian suurin tunnettu nälänhätä. Tuolloin myös kulkutaudit levisivät ja joka kolmas suomalainen kuoli ja monet talot jäivät autioiksi. Sen jälkeen vuosina 1700-1721 käytiin Suuri Pohjan sota, jonka aikana vuodesta 1710 lähtien venäläiset miehittivät ja ryöstivät Suomea. Sitä aikaa kutsutaan Isovihaksi ja sen aikana ihmiset pakenivat piilopirtteihin ja venäläiset sotilaat ryöstivät maan lähes putipuhtaaksi. Isovihan aikana lähes kaikki papit ja muut virkamiehet pakenivat Ruotsiin. On mahdollista, että myös Mämmenniemen talo on jäänyt tuona aikana hetkeksi ilman omistajaa. Nykyisen Konginkankaan Pyyrinlahden Kauton talosta tulee Juho Matinpoika Kautto Mämmenniemen taloon isännäksi vuosiksi 1705-1727. Mahdollisesti hän tuli taloon ensin vävyksi ja on siten isännöinyt Mämmenniemen taloa isovihan aikana.

Mämmenniemi halotiin veljesten kesken

Juho Matinpojasta alkoi sitten vähitellen talon vaurastuminen ja jakaantuminen yhä useammaksi taloksi. Jo 1770 Mämmenniemi halotiin veljesten kesken ja uutta osaa aletiin kutsua Jaakonautioksi. Sen rakennukset ovat ilmeisesti olleet Keiteleen rannalla jonkin matkaa emätalosta länteen päin. Mämmenniemestä lohkotiin sitten myös muita taloja: Noin vuonna 1608 muodostuivat uudet talot Huhtamäki eli Huhta ja Pohja. Huhta puolestaan halotiin 1844 ja muodostui Paloniemi. Mämmenniemi halotiin 1851, jolloin sai alkunsa Pellonpään talo. Tämä puolestaan jaetiin 1899 ja näin muodostui Hakalan talo. Myös Jaakonautio paloteltiin aikojen kuluessa. Jo vuonna 1798 se jakaantui kahteen osaan: Alataloon eli entiseen Jaakonautioon ja Harjulaan eli Harjuun. Alatalo halotiin 1846, jolloin muodostui Seppälä. Harjula halotiin 1846, jolloin muodostui Saarlahti aivan Saarijärven rajan tuntumaan. Näiden kaikkien talollisten lasten kesken solmitiin useita eri avioliittoja, joten sukulaisuussuhteet muodostivat Mämmen alueella monimutkaisen verkoston muutaman vuosisadan aikana. Näistä taloista on sitten myöhemmin lohkaistu lukuisa määrä suurempia ja pienempiä torppia ja asutustiloja.

Juho Matinpoika Kautto ja Anna Margareta Moras

Ensimmäinen varma tieto siitä, että Juho Matinpoika Kautto on siirtynyt Pyyrinlahdesta Mämmenniemen isännäksi, on vuodelta 1705. Tuolta nälän ja kurjuuden ajalta ei ole olemassa vuosittaisia manttaalikirjoja, joten siirtyminen on voinut tapahtua myös tätä aikaisemminkin. Hänen puolisokseen mainitaan Anna Margareta Moras, jonka syntymäaika määräytyy noin vuoteen 1682. Voidaan olettaa, että hänen miehensä Juho Matinpoika oli suunnilleen saman ikäinen, joten he olleet alle 30-vuoden ikäisiä siirtyessään Laukaan puolelle Mämmenniemeen.

Heidän todennäköisesti ensimmäinen lapsensa Eerik Juhonpoika syntyi 11.6.1705, joten voitaneen olettaa, että Juhon ja Annan avioliitto on solmittu vuoden 1704 tietämillä. Tuolta ajalta ei ole olemassa Saarijärven seurakunnan historiakirjoja ja siksi on vaikeata saada selville heidän mahdollisia lapsiaan ennen muuttoa Saarijärven Pyyrinlahdesta Laukaan puolelle. Sukukaaviossa on mainittu viisi aikuiseksi kasvanutta lasta. Vanhin poika Eerik Juhonpoika Kautto sai Mämmenniemen isännyyden vuonna 1728 ja hänet vihitiin noin vuonna 1736 Maria Laurintyttären kanssa, joka oli todennäköisesti kotoisin Pyyrinlahdesta. Mämmenniemen talon tytär Kristiina Juhontytär Kautto vihitiin 1742 Pyyrinlahdesta kotoisin olevan Juho Laurinpojan kanssa. Hän oli ilmeisesti Maria Laurintyttären veli. Kristiina siirtyi avioliiton solmimisen jälkeen todennäköisesti Saarijärven seurakunnan alueelle, mihin Pyyrinlahti silloin kuului.

Jaakonaution ensimmäinen isäntä

Seuraava poika Juho Juhonpoika Kautto vihittiin 26.5.1740 Anna Pekantyttären kanssa, joka oli Laukaan Äänekosken talon eli myöhemmin Honkolan talon isännän Pekka Paavonpoika Paanasen tytär. Kun Mämmenniemi halotiin veljesten Eerikin ja Juhon kesken vuonna 1770 heistä tuli jälkimmäisestä jo ikäihmisenä Jaakonaution ensimmäinen isäntä. Tuona samaisena vuonna 65-vuotias Eerik Juhonpoika luovutti Mämmenniemen isännyyden pojalleen Eerikille ja 51-vuotias Juho Juhonpoika sai puolestaan Jaakonaution. Maita kyllä riittikin hyvin jaettavaksi. Metsät olivat tuohon aikaan kylän yhteisiä ja pellot oli jaettu sarkoihin saman kylän talojen kesken. Kaikilla pelloilla oli siten erilevyisiä kylän kaikkien talojen sarkoja.

Lännessä oli Mämmenniemen rajana Saarijärven Naarajärven ja Äänekosken Parantalan kylät, pohjoisessa samoin Saarijärven Pyyrinlahden kylän eli nykyinen Konginkankaan raja ja idässä ja etelässä Keitele saarineen. Jakamattoman Mämmenniemen talon alueet ulottuivat siten 1700-luvun alkupuolella etelässä Kypärälahteen ja Kuhnamoon saakka. Halkomisen jälkeen Jaakonautio käsitti pääasiassa läntisen osan tätä aluetta ja Mämmenniemi puolestaan Keiteleeseen rajoittuvan itäisen osan. Puolet Risunsaarestakin kuului Mämmenniemeen.

Eerik Juhonpoika Kautto syntynyt 1705 oli Mämmenniemen isäntänä 42 vuotta, mikä oli harvinaisen pitkä isännyysaika tuohon aikaan. Hän kuoli 81-vuotiaana! Pitkän ikänsä aikana hän joutui mukaan tuon ajan yhteiskunnallisiin luottamustehtäviin: Hän oli lautamiehenä käräjillä ja kuudennusmiehenä Laukaan seurakunnassa. Laukaa kuului tuohon aikaan Sääksmäen tuomiokuntaan. Kuudennusmies oli henkilö, joka vastasi seurakunnalle alueensa ihmisten siveellisestä elämästä ja muutenkin edusti kirkkoa alueellaan.

Eerik Eerikinpoika Kautto

Seuraavana Mämmenniemen isäntänä oli Eerik Eerikinpoika, joka syntyi 1737. Hän sai isännyyden 34-vuotiaana ja oli ollut sitä ennen jo 10-vuotta naimisissa. Samana vuonna, kun hän tuli isännäksi eli 1771, syntyi hänen neljäs lapsensa Heikki. Eerik Eerikinpoika jatkoi isänsä tehtäviä kirkon kuudennusmiehenä. Hänen puolisonsa vuodesta 1761 oli Katariina Heikintytär. Heidän perheeseensä syntyi kaikkiaan 9 lasta, 4 poikaa ja 5 tyttöä. Vuonna 1804 65-vuotias Eerik Eerikinpoika luopui isännyydestä ja talon omistus siirtyi hänen saman nimiselle pojalleen, joka oli syntynyt 1758. Vanha isäntä kuoltua Suomen sodan vaikeina aikoina 1808, jolloin Laukaakin joutui poikkeuksellisen ankarasti kokemaan sodan kirot, Mämmenniemen talo jaettiin kolmen pojan kesken. Eerik Eerikinpoika Kautto sai varsinaisen Mämmenniemen, hänen veljensä Heikki Eerikinpoika Kautto sai Huhtamäeksi kutsutun alueen ja nuorin poika Johannes Eerikinpoika Kautto sai Pohjan talon alueen Kevätlahden eteläpuolelta.

Eerik Eerikinpoika oli mennyt naimisiin 1793 Liimattalan Pyyrinlahdesta kotoisin olevan Anna Heikintyttären kanssa. Hänen veljensä Heikki Eerikinpoika avioitui viittä kuukautta aikaisemmin naapuritalon Jaakonaution tyttären eli pikkuserkkunsa Liisa Eerikintytär Kauton kanssa. Pohjan talon omakseen saanut nuorin poika Johannes Eerikinpoika Kautto meni 1809 naimisiin Anna Reetta Laurintyttären kanssa. Huhtamäen isäntä Heikki Eerikinpoika kuoli kuitenkin vuoden kuluttua siitä, kun sai talon haltuunsa. Hänen puolisonsa Liisa Eerikintytär olikin sitten Huhtamäen leskiemäntänä 38-vuotta eli vuoteen 1847 saakka. Hän tarvitsi taloon isännän ja vuonna 1810 hän avioitui Saarijärven Kuukasjärveltä kotoisin olleen Matti Laurinpojan kanssa.

Pohjan talon nuori isäntäväki jäi lapsettomaksi. Emäntä Anna Reetta Laurintytär kuoli 1842 ja isäntä Johannes Eerikinpoika meni toisen kerran naimisiin Viitalahdesta kotoisin olevan ja häntä 26-vuotta nuoremman piian Anna Maria Heikintyttären kanssa. Mutta perillistä ei tälläkään kerralla syntynyt. Nyt oli hankittava Pohjan talolle muualta uusi isäntä ennenkuin vanha kuolee. Johannes Eerikinpojan vanhemmalla veljellä ja Huhtamäen jo aikoja sitten kuolleen talon isännällä oli poika, nimeltään Matti Heikinpoika syntynyt 18.2.1803. Hänestä tuli Pohjan talon seuraava isäntä vuonna 1847 setänsä jälkeen. Matin puoliso oli Eeva Liisa Juhontytär, josta tuli Pohjan talon emäntä.

Mämmenniemen päätalon isäntänä oli siis Eerik Eerikinpoika Kautto (1768-1833) ja emäntänä Anna Heikintytär (1769-1814) Liimattalan Lepistöstä. Lapsia syntyi nopeaan tahtiin: Eerik Kustaa Eerikinpoika (1795), Maria Eerikintytär (1797), kaksoset Kalle Heikki Eerikinpoika ja Sofia Eerikintytär (1799), Johannes Eerikinpoika (1801), Nikodemus Eerikinpoika (1804), Katariina Eerikintytär (1806), Otto Eerikinpoika (1810) ja Anna Eerikintytär (1812). Kuolema vieraili ajan hengen mukaisesti tiheään myös Mämmenniemen talossa ja pieni arkku toisensa jälkeen kuljetettiin Paatelan kannaksen ylitse Laukaan kirkolle. Suomen sodan ankarat ajat vuosina 1808-1809 oli myös kestettävä. Siihen aikaan kuoli mm. vanhaisäntä Eerik Eerinkinpoika Kautto, hänen sisarensa Anna Eerikintytär ja Huhtamäen nuori-isäntä Heikki Eerikinpoika. Myös Anna Heikintyttären kaksi tytärtä kuolivat: vuonna 1808 kuolee yhden vuoden ikäinen Katariina Eerikintytär ja vuonna 1809 12-vuotias Maria Eerikintytär. Lisäksi perheen vanhin poika Eerik Kustaa, josta piti tulla talolle uusi isäntä, oli luultavasti jollakin tavoin joko henkisesti tai ruumiillisesti isännäksi sopimaton.

Tämä kaikki kävi liiaksi nuoren emännän Anna Heikintyttären voimille. Niinpä lokakuun viimeisenä päivänä 1814 Anna Heikintytär löydettiin hirttäytyneenä talon ulkorakennuksesta. Isännälle jäi tämän jälkeen ainakin neljä lasta, joista nuorin Anna oli vasta 2-vuotias. Mämmenniemen isännän Eerik Eerikinpojan oli nyt hankittava taloonsa uusi emäntä. Sellainen löytyi Saarijärven Parantalasta ja oli nimeltään Heta Juhontytär (1773-1852). Kun isäntä kuoli 1833 tuli uudesta emännästä talon hallitsija kymmeneksi vuodeksi ajalla 1833-1843. Yllättävää on, että Heta Juhontytär oli silloin jo 60-vuotias ja talossa olisi ollut iältään isännäksi sopiva poika. Mutta kuten edellä todettiin, vanhimmasta pojasta Eerik Kustaasta ei jostain syystä kuitenkaan ollut isännäksi.

Nikodemus Eerikinpoika Grönroos

Sukututkimuksen kannalta ovat perheen kahden lapsen elämänvaiheet kiinnostavia. Perheen kuudes lapsi Nikodemus Eerikinpoika lähti heti rippikoulun käytyään vuonna 1821 Helsinkiin. Tämä tapahtui samaan aikaan, kuin hänen vanhin veljensä meni naimisiin. Helsingin vihittyjen luettelosta löytyy tieto hänen avioliitostaan: Vaununtekijän kisälli Nikodemus Eerikinpoika Grönroos vihitiin 10.3.1839 Maria Kristiina Fribergin kanssa. Mämmenniemen Erik Kautto oli ottanut Helsingissä sukunimekseen Grönroos. Helsinki oli siihen aikaan täysin ruotsinkielinen, joten suomenkielisestä sukunimestä oli vain pelkkää haittaa. Muutaman viikon kuluttua syntyi Helsingissä pariskunnan ensimmäinen tytär: Karoliina Vilhelmiina Nikontytär eli Matti Eerikinpoika Stoltin tuleva puoliso.

Mämmenniemen talon nuorin lapsi Anna Eerikintytär Kautto, joka oli syntynyt 1812 ja joka oli 2-vuotiaana jäänyt äidistään orvoksi, meni 1835 naimisiin Juho Juhonpoika Piilosen kanssa. Vuonna 1812 oli Äänekosken Nro 1 Honkolan kantatalosta lohkottu Nro 4 Piilolan talo, jonka ensimmäinen isäntä oli Juho Sipinpoika Piilola. Kun hän kuoli 1825, jäi talo lesken Anna Liisa Kaarlentyttären haltuun vuosiksi 1825-1829. Leski meni uudelleen naimisiin Eerik Juho Juhonpojan kanssa, joka oli talon isäntänä 1830-1850. Tämän kuoltua oli Juho Juhonpoika Piilosen, talon ensimmäisen isännän 36-vuotiaan pojan aika päästä isännäksi.

Kalle Piilonen

Tästä Mämmenniemen talon tyttären Anna Eerikintyttären ja Piilolan Juho Juhonpojan avioliitossa syntyi 25.12.1844 poika Kalle Piilonen, joka oli ehkä tunnetuin sen aikainen äänekoskelainen, valtiopäivämies, suurmaanomistaja ja yksi Äänekosken tehtaiden perustajista. Hän oli ihailtu, vihattu ja kadehdittu mies, joka vaikutti vuosisadan vaihteen aikoihin lähes kaikissa tämän alueen uudistus- ja yrityshankkeissa. Hän mm. hankki ensimmäisen höyrylaivan Keiteleelle ja osti mm. Saarijärven puolelta Hangaslahden, Suojoen, Möttölän, Kallulan, Huksalan, Taipaleen, Savelan ja Apaala-Nääsilän talot. Hän oli Piilolan talon isäntä vuosina 1871-1919, mutta varsinaisesti hänen hoidossaan oli kuitenkin Suojoen talo. Vuonna 1896 hän myi samassa kaupassa enimmät talonsa Äänekoski 0Y:lle. Kalle Piilonen kuoli 8.7.1919 ja hänet on haudattu Äänekosken vanhalle hautausmaalle lähelle kirkkoa.

Kuten edellä jo kerrottiin elettiin Mämmenniemen talossa 1800-luvun alkupuolella melko poikkeuksellista aikaa. Talon ohjia piti tuolloin käsissään jo ikääntynyt vanhaemäntä Heta Juhontytär, joka oli kotoisin Saarijärven Äänekosken Parantalasta. Talon vanhin poika Eerik Kustaa Eerikinpoika Kautto (1795-1838) ei ollut syystä tai toisesta kykenevä isännäksi. Hän oli kuitenkin mennyt naimisiin vuonna 1821 Heta Matintyttären (s.1802) kanssa ja heille syntyy kaikkiaan 8 lasta. Lapsista neljä ehtii kuolla ennenkuin heidän isänsä kuolee 43-vuotiaana vuonna 1838. Lestiäidin hoitoon jäi neljä alaikäistä poikaa: isän kaima Erik Kustaa Eerikinpoika, Nikodemus Eerikinpoika, Taneli Eerikinpoika ja Aleksanteri Eerikinpoika. Talon vanha leskiemäntä Heta Juhontytär, jolla ei ollut yhtään yhteistä lasta vanhaisäntä Eerik Eerikinpojan kanssa, hallitsee tuona aikana edelleen Mämmenniemen taloa vuoden 1843 loppuun saakka. Hän kuoli 79-vuotiaana 8.12.1852.

Heta Juhontytär talon omistajana ja leskiemäntänä

Tähän Mämmenniemen talon vaiheeseen 1800-luvun alkupuolella liittyi monia ratkaisemattomia kysymyksiä ja järkyttäviäkin tapahtumia. Miksi vanhin poika Eerik Kustaa Eerikinpoika ei saanut talonsa isännyyttä lainkaan? Useinhan noina aikoina taloissa vanha isäntä siirtyi syytingille, kun pojista vanhin oli täyttänyt 20-vuotta. Nyt isännyys säilyi Eerik Eerikinpojalla aina tämän kuolemaan saakka 1833, jolloin hän oli jo 65-vuotias. Edelleen miksi tässäkään vaiheessa Eerik Kustaa, joka isänsä kuollessa oli jo 38-vuotias, ei saanut taloa haltuunsa, vaan leski ja äitipuoli Heta Juhontytär oli talon omistajana ja leskiemäntänä kymmenen vuotta? Miksi vanhin poika syrjäytettiin kokonaan, samoin kuin hänen vaimonsa Heta Matintytär? Kirkonkirjoista ei löydy tähän selventävää vastausta. Oliko Eerik Kustaa jollakin tavoin joko henkisesti tai ruumiillisesti sairas vai oliko hän ehkä vaikea luonteeltaan tai peräti alkoholisoitunut? Vai oliko ongelmaan lopulta syypäänä hänen puolisonsa Heta Matintytär, joka alle 20-vuoden ikäisenä oli tullut taloon? Oliko hän kenties ollut ei-toivottu miniä ja oliko tässä siten ehkä perimmältään kyse kahden vahvan naisen keskinäisestä kamppailusta vallasta?

Heta Matintyttären kihlaus ja sen purkaminen

Vuosi 1843 oli sitten ratkaisujen ja suurten tapahtumien vuosi Mämmen talossa. Vuonna 1838 leskeksi jäänyt Heta Hatintytär alkoi seurustella taloon 1841 tulleen rengin Tapani Hakkaraisen kanssa. Tapani oli tosin 17 vuotta leskeä nuorempi, mutta se ei tuntunut heitä haittaavan. Tammikuun 21. päivänä 1843 he hakivat kuulutuksia Laukaan pappilassa ja heidät kuulutetaankin kolme kertaa. Nyt kuitenkin näyttämölle astui toinen mies. Hän oli Saarijärven Äänekosken Kerimäestä tuleva Samuli Juhonpoika Varis, joka myöskin on leskeä nuorempi, tosin vain 14 vuotta. Ilmeisesti uusirakkaus paloi voimakkaana vai lieneekö vaikuttimena olleet sittenkin taloudelliset seikat. Joka tapauksessa Heta Matintytär haki tuomiokapitulilta lupaa saada peruuttaa kuulutukset, vaikka häitä ei ollut vielä edes vietetty. Tuomiokapitulilta tulikin 24.5.1843 päivätty erokirja ja Heta sai maksaa 74 hopearuplaa sakkoa, koska oli väärinkäyttänyt kuulutusta. Heinäkuun 16. päivänä 1843 hakivat Heta Matintytär ja Samuli Juhonpoika Varis uusia kuulutuksia Laukaan pappilassa ja heidät vihitiin kiireellä 13.8.1843. Hyljätty sulhanen renki Tapani Hakkarainen siirtyi tässä vaiheessa Jaakonaution Harjulan talon puolelle rengiksi ja häipyi sieltäkin vuoden 1844 alussa Saarijärvelle.

Heta Matintyttär luopuu Mämmenniemen talosta

Heta Matintyttären ja Eerik Kustaa Eerikinpojan vanhin lapsi Eerik Kustaa Eerikinpoika täytti tuona samana vuonna 21 vuotta ja oli valmis avioliittoon. Hänet vihitiinkin tapaninpäivänä 1843 Paadentaipaleen Aholan talon tyttären Anna Kallentyttären kanssa. Nyt vihdoin oli jo 70-vuotias vanha emäntä Heta Juhontytär valmis luopumaan talostaan ja antoi sen isännyyden nuorelleparille. Leski Heta Matintytär, joka oli mennyt naimisiin Samuli Variksen kanssa, siirtyi Saarijärven puolelle. Muuttokirja oli päivätty 23.6.1844 ja sen mukaan Hetan lapset jäivät Mämmenniemen taloon.

Vaikeudet eivät kuitenkaan vielä tähän lopuneet. Mämmenniemen uusi isäntäpari Eerik Kustaa ja Anna Kallentytär odottivat esikoistaan, joka syntyi 4.10.1844. Kasteessalapsi sai nimekseen Anna Matilda. Nuori äiti Anna Kallentytär ei kuitenkaan toipunut lapsivuoteesta vaan kuoli 18.10.1844. Taas Mämmenniemi oli ilman emäntää kaksi ja puoli vuotta. Yli 70-vuotias Heta Juhontytär oli vielä elossa ja ehkä hän vanhalla rutiinilla hoiteli emännän tehtäviä. Eerik Kustaa Eerikinpoika vihitiin toisen kerran l9.4.1847 Pyyrinlahdesta kotoisin olevan Eeva Matintyttären kanssa. Kun hänen veljensä Nikodemus Eerikinpoika meni naimisiin Naarajärven Hangaslahden talon Ulrika Juhontyttären kanssa Pellonpään talo sai alkunsa ja teräsnainen Heta Juhontytär sinne viimeisiksi elinvuosikseen.

Tarkasteltaessa muuttokirjaa, jonka Laukaan pappi oli antanut Heta Matintyttärelle 23.6.1844 tämän muuttaessa Mämmenniemestä takaisin Saarijärven puolelle havaitaan seuraavaa: Aivan muuttokirjan lopussa oli maininta, että Heta Matintyttären muuttaessa 1821 Saarijärveltä Laukaaseen mennäkseen naimisiin Mämmenniemen pojan kanssa, oli tämän syntymävuodeksi merkitty 1802. Nyt kuitenkin Laukaan kirkkoherra epäilee, että siinä olisi virhe. Syntymävuosi saattoikin olla 1804!

Matti Svensk

Edellä mainittu epäselvyys antoi aihetta tutkia uudelleen Saarijärven vuoden 1804 syntyneiden luetteloa. Tuona vuonna oli syntynyt kaikkiaan kolme Heta Matintytärtä, joista ensimmäisen syntymäpaikaksi ilmoitettiin Saarijärven puoleinen Äänekoski ja päiväksi 8.3.1804. Vanhemmat olivat Matti Svensk ja Heta Juhontytär. Keitä he olivat ja missä asuivat? Vuosien 1806-1812 Saarijärven rippikirjasta sivulta 213 heidät löydettiin Äänekosken Parantalan talonväen joukosta. Talon vävy Matti Svensk oli syntynyt 1774 ja häipynyt 1805 Parantalasta. Merkinnät olivat kuitenkin niin epäselvät, että niistä ei selvinnyt, mikä oli poistumisen syy. Ainoat selvitetyt sanat olivat Sveaborg, Wasa ja vuosi 1813. Oliko Svensk sotamies, joka joutui palvelukseen Suomenlinnaan ja kuoli 1813 Vaasassa vai oliko hän saanut jostakin rötöksestä linnatuomion ja kuljetettiin nyt kärsimään rangaistustaan? Hänen vaimonsa Heta Juhontytär oli syntynyt 1773 ja oli sitten jäänyt leskeksi 1813. Nuo merkinnät tuntuivat jotenkin tutuilta: Mämmenniemen isännän Eerik Eerikinpojan toinen vaimo oli tuon niminen ja syntynyt samana vuonna!

Seuraavassa Saarijärven rippikirjassa (1814-1820) sivulta 215 löytyivät taas Matti Svensk, jonka kohdalla oli merkintä kuollut ja Heta Juhontytär, jonka kohdalla oli merkintä: gift til Laukas ockt. 1816 eli naitu Laukaaseen 1816. Tämä siis samana vuonna, kun Mämmenniemen isäntä Eerik Eerikinpoika oli mennyt 12.5. naimisiin Heta Juhontyttären kanssa. Eikä siinä vielä kaikki: samassa rippikirjassa mainittiin myös Matti Svenskin ja Heta Juhontyttären tytär Heta Matintytär, syntynyt 1804 ja muuttanut Laukaaseen muuttotodistuksen kera 1821. Siis tässä on se nuori tyttö, joka meni 31.5.1821 naimisiin Mämmenniemen pojan ja mahdollisesti tulevan isännän Eerik Kustaa Eerikinpojan kanssa!

Avioliittoa solmittaessa Heta Matintytär oli siis juuri täyttänyt 18-vuotta. Oliko ehkä tarkoituksella hänet tehty muuttokirjassa kaksi vuotta vanhemmaksi, kun syntymäajaksi oli merkitty 1802. Saarijärven kastettujen luettelossa sekä rippikirajassa oli oikea syntymävuosi 1804. Oliko erheellinen kirjaus muuttokirjassa siis virhe vaiko tahallinen teko?

Äiti ja anoppi sekä tytär ja miniä

Parantalan talon tytär Heta Juhontytär, joka oli ollut ensin Matti Svenskin kanssa naimisissa ja jäänyt leskeksi siirtyi Laukaan puolelle Mämmenniemen talon laski-isännän puolisoksi ja toi mukanaan nuoren tyttärensä, jonka muutaman vuoden kuluttua naitti Mämmenniemen vanhimmalle pojalle. Tilanne talossa oli tämän jälkeen varsin erikoinen: Heta Matintytär oli Mämmenniemen emännän tytär ja miniä ja Mämmenniemen emäntä oli Heta Matintyttären äiti ja anoppi. Ratkaisemattomaksi jäi kuitenkin se, miksi äiti Heta Juhontytär ei luovuttanut tyttärelleen ja tämän miehelle heille laillisesti kuuluvaa oikeutta talon omistukseen ja isännyyteen vaan halusi sen siirtyvän yhden sukupolven ylitse lapsenlapselleen, tyttärensä Heta Matintyttären pojalle Eerik Kustaa Eerikinpojalle.

Samalla myös selvisi millaisia olivat Samuel Juhonpoika Variksen ja Heta Matintyttären myöhemmät vaiheet. He olivat Saarijärven Äänekosken Nro 2 Kerimäen isäntäväkenä 1843-1848. He olivat välillä jossain muualla ja palasivat takaisin vuosiksi 1854-1857. Vuosien 1851-1860 rippikirjasta sivulta 180 selviää, että he olivat olleet välillä Laukaan puolella ja asuivat Lakomäeksi kutsuttua Kerimäen osaa. Myös selvisi se, että Samuel Juhonpoika Variksen syntymäpitäjä on Rautalampi ja että nyt hän oli rampa peukalostaan. Heta Matintyttären syntymävuotena oli rippikirjoissa edelleen 1802 ja hänkin oli rampa. Tästä seurasi, että he luovuttivat Lakomäen eräälle Nikodemus Matinpojalle ja itse siirtyivät syytingille.

Tapani Hakkarainen

Mämmenniemen ensimmäisen sulhaskandidaatin Tapani Hakkaraisen vaiheet selvisivät myös: Hänkin muutti Kerimäkeen 1844 ja sai siellä puolisoksekseen talon vanhan isännän tyttären Anna Liisa Heikintytär Keurulaisen. Heidät vihittiin Saarijärvellä 13.5.1844. Tällä kertaa nuori morsian oli lähes samanikäinen sulhasen kanssa. Eikä Tapani Hakkarainen lopulta ollutkaan mikä tahansa renki, vaan Kerimäen naapurin Kumpumäen talon isännän poika. Joten kaikki päättyi loppujen lopuksi onnellisesti. Vuosina 1846-1849 asuivat Tapani ja Anna Liisa Järvenpäässä itsellisinä ja tämän jälkeen loppuikänsä metsien keskellä Kapustamäen torppareina. Vuoden 1888 henkikirjojen mukaan he olivat silloin vielä elossa ja torppaa hoiti lapsenlapsi Heikki Ulriikanpoika.

Mämmenniemen talon uuden isännän Eerik Kustaa Eerikinpoika Kauton nuorempi veli oli siis nimeltään Nikodemus Eerikinpoika Kautto syntynyt 16.8.l825. Häntä ei pidä sekoittaa samannimiseen setäänsä, josta kerrottiin edellä ja joka muutti Helsinkiin. Tämä Mämmenniemen Nikodemus vihitiin juhannuksena 24.6.1849 Naarajärven Hangaslahden talon tyttären Ulrika Juhontytären, joka oli syntynyt 27.3.1825 kanssa. Pian häiden jälkeen tai viimeistään vuonna 1851 he saivat asuttavakseen Pellonpään talon, joka lohkaistiin Mämmenniemen talosta. Rakennus sijaitsi aivan Mämmenniemen talon tuntumassa.

Pellonpäästä tuli Ulrika Juhontyttären myötä mm. Savipohjan Piilosten ja Laivarannan Hytösten sukulaistalo, jossa käytiin usein sukuloimassa. Nikken ja Ulrikan pojanpoika Akseli Kautto, joka oli Pellonpään isäntänä vuodesta 1923 lähtien, on vielä useiden nykyisin elävien henkilöiden muistissa. Aleksi, joka jäi poikamieheksi, oli lyhyt, tanakka ja seurallinen mies. Hän kävi myllyretkillään joskus Torvelassakin. Hän kuoli tapaturmaisesti ajaessaan suuripyöräisiä kärryjä, kun hevonen jostakin syystä pillastuu, kärryt kaatuvat ja Aleksi murskautui niiden alle. Ennen Aleksi Kauton isännyyttä Pellonpään talo halottiin vuonna 1899, jolloin syntyi Hakala, josta puolestaan on lohkaistiin Varvikko (1923), Mattila (1902) ja Markkula (1923). Lopuksi Mattilasta on lohkaistiin Ahola (1928) ja Jokiaho (1929).

Mämmenkylän talot

Äänekosken Mämmenniemen kantatalosta lokkotut uudistilat ja Mämmen kylän rajat eteläosassa Keitelettä. Kuvan koko n. 134 kt.

Lähteet

1. Mirjam Piilosen suku, Keijo Syväniemi 1993