Äänekoski

Erämaiden asuttaminen

Paatelan jakokunta

Jakokunnan kolme taloa sijaitsi vuonna 1776 vanhalla tonttialueella Paatelan lahden rannalla. Tämän laajan yli 15000 tynnyrinalaa käsittävän jakokunnan itäosa oli asumatonta erämaata. Vanha Väisänen-Paatelaisen uudisraivaajasuku viljeli edelleen taloja. Kyseisen ajan alkupuolella tapahtui talojen halkomisia ja uudistalojen perustamisia. Taloihin asettui perheiden nuorempia veljeksiä. Vuoden 1783 käräjillä käsiteltiin leskiemäntä Katariina Paatelaisen hallitseman kruununtalonosuuden jakamista kolmeen osaan hänen poikiensa Matin, Juhanan ja Heikin kesken. Uuden talon paikaksi esitettiin Tervakangasahon maakappaletta, missä oli viljelyskelpoista maata ja jota jo jonkin verran oli ryhdytty raivaamaan. Nimismies Belitzin suorittaman tarkastuksen perusteella siellä oli mahdollisuus raivata 6 tynnyrinalaa savimultamaapeltoa. Metsästä voitiin saada tarpeeksi polttopuuta, hirsiä, aidaksia ja seipäitä ym. tarvikkeita sekä kalavettä oli kotitarpeeksi. Erityisesti kiinnitettiin huomiota paikalla suoritettuihin suoraivauksiin. Lisäksi todettiin Tervakangasahon olevan rintamaata, joten ei ollut ajateltavissa, että se isossajaossa otettaisiin liikamaaksi. Se oli varattava maanomistajille.

Katariinan pojista Matti tuli kantapaikan isännäksi ja Juhana sai haltuunsa Tervakangasaholle 1788 perustetun Aholan uudistalon, joka myöhemmin halottiin hänen ja nuorimman veljen Heikin kesken. Kantapaikkakin jaettiin 1813 kahtia Matin pojan ja vävyn kesken, jolloin syntyivät Oittila ja Möttönen. Paatelan Alatalosta perustettiin myös uusia taloja. Talo halottiin 1782 Jaakko Niilonpojan ja tämän sedän Jaakko Jaakonpojan kesken. Jaakko Niilonpojan jäädessä vanhalle paikalle Harjulaan Jaakko Jaakonpoika muutti talonsa pohjoiseen Tervaharjulle lähelle edellä mainittua Tervakangasahoa. Jaakko Niilonpojan nuorempi veli Juhana Niilonpoika taas siirtyi jakokunnan itäisille erämaille ja perusti 1793 Suojärven rannalle Suojärven uudistalon. Uudistalo jakaantui 1813 edelleen kahtia hänen poikansa ja veljenpoikansa kesken.

Paatelan kartano-nimisestä talosta perustettiin myös uudistalo. Talon isäntä Matti Paatelainen luopui isännyydestä 1794 ensimmäisestä aviosta olevan poikansa Matin hyväksi ja perusti takamaalle Rapaalan uudistalon. Se sijoittui Suojärven pohjoisrannalle lähelle Suojärven uudistaloa. Tänne hän asettui toisen perheensä kanssa. Jakokunnan alueelle oli täten ennen isonjaon alkamista perustettu seitsemän uutta taloa. Kolmen uudistalon ja yhden halotun talon perustaminen merkitsi todellista uudisraivausta.

Isoajakoa varten kartoitettiin vanha peltoalue vuonna 1786 ja muu alue vuonna 1806 ja itse isojako toimitettiin 1824. Alueen laajuuden vuoksi ei liene ollut vaikeuksia isonjaon toimittamiseen. Useimmat uudet talot oli jo perustettu vanhan peltoalueen ulkopuolelle. Vanhoille paikoille jäivät Kartano ja Harjula. Vanhan tonttialueen taloista Oittila siirrettiin peltoalueen laitaan, mutta Möttönen siirrettiin takamaalle Suojärven länsirannalle. Paatelan talot Möttöstä lukuun ottamatta saivat maansa Keiteleen ja Kuhnamojärven väliseltä kannakselta. Möttösen maat tulivat edellisistä itään uuden talouskeskuksen ympärille. Aholan taloille tuli kotilohkon lisäksi maata Keiteleen takaa. Suojärven talojen maat ulottuivat Suojärveltä Syvärisen ja Leväsen seudulle sekä Rapaalan talojen Suojärveltä Saarikolle, Piehtiselle ja Sirkkalammelle. Talo saattoi saada kolmekin metsälohkoa ja lisäksi niittylohkoja.

Jakotoimitukseen saapuneelle Sumiaisten Mäkelän isännälle, jolle maaherra oli antanut luvan kuivattaa Mäkelän Suojärvi, luvattiin riitaisten neuvottelujen jälkeen luovuttaa jonkin verran Suojärven suoperäistä rantamaata. Talojen saatua niiden manttaalien mukaiset maa-alueet loppuosa jakokunnan maista erotettiin liikamaana valtiolle. Paatelan talojen yhteistä 1/3 manttaalia ei isonjaon aikana nostettu. Kruununmaata oli laajalti idässä Sumiaisten ja Nurmijärven kylien vastaisella rajalla ja tälle alueelle perustettiin vuosisadan puoliväliin mennessä kuusi uudistaloa: Niskala 1836, Hakomäki 1836 ja Pitkämäki 1841. Ne olivat 1/4 manttaalin taloja sekä Jurvonmäki 1849, Ahoniemi 1857 ja Ylämäki 1857, jotka olivat 1/8 manttaalin taloja. Kyseisen ajan päättyessä vanhemmat talot olivat vielä miltei poikkeuksetta Paatelaisen suvun tai sen jälkeläisten hallussa, mutta mainitut uudistalot näyttävät jo alunperin annetun ulkopuolisille henkilöille. Talojen ensimmäiset perinnöksiostot tapahtuivat vuonna 1791, jolloin lunastettiin Paatelan Matti Paatelaisen ja Matti Heikinpojan talot ja Aholan uudistalo. Paatelan muista taloista lunastettiin Harjula 1830 ja Tervala 1856. 1840-luvulla ostettiin perinnöksi Suojärvi ja Pitkämäki ja 1860-luvulla Rapaala, Niskala, Ahoniemi, Jurvonmäki ja Hakomäki ja 1893 viimeisenä Ylämäki.

Paatelan jakohistoria

Paatelan vuokraamisten, jakamisten tai lohkomisten kautta syntyneet torpat ja talot sekä niiden isäntien tai torppareiden talonhallintavuodet.

Lähteet

1. Laukaan historia II, Nils Berndtson, 1986