Äänekoski

Äänekoski 1900-2011

Teollisuuspaikkakunta kehittyy

Teollisuustoiminnan tulon myötä muuttoliikenne Äänekoskelle alkoi pikkuhiljaa voimistua. Pieni maaseutukylä muuttui vähitellen vilkkaaksi teollisuuspaikkakunnaksi, jonka asukasluku oli kasvanut 1900-luvun alkuun mennessä noin 800 henkeen. Paperitehtaan aloittaessa toimintansa vuonna 1907 oli väestömäärä jo 1700 henkeä, sillä tehtaan vakinainen noin 200 hengen työntekijäkunta perheineen kasvatti sitä suuresti. Äänekoskelle työn perässä muuttaneet ihmiset olivat suurimmaksi osaksi lähiympäryskunnista tulleita torppareita, mäkitupalaisia, itsellisiä, irtolaisia, renkejä ja piikoja eli maatonta maaseutuväkeä.

Aivan 1800-luvun lopussa oli Äänekoski Osakeyhtiö saanut luvan järjestää kahdesti kuussa toripäivät. Hiskinmäen toripaikka oli kosken partaalla Äänekosken vanhan rautatieaseman luona kosken itärannalla. Vuonna 1903 alkoi paikkakunnalla osuuskauppa- ja pankkitoiminta. Alueen ensimmäinen rahalaitos, Jyväskylän Säästöpankin Äänekosken konttori, aloitti toimintansa tehtaan konttorin yhteydessä. Äänekosken Osto- ja Myyntiosuuskunta, josta myöhemmin tuli Äänekosken Osuuskauppa, toimi sekin ensimmäiset vuotensa yhtiön omistamassa radan varrella sijainneessa liiterirakennuksessa.

Sivistystoiminta laajenee

Sivistys- ja järjestötoiminta sai myös jalansijaa tehtaan tukemana. Yhdyskunnan lapsimäärän kasvettua alkoi Piilolanniemen kansakoulussa olla ahdasta. Vuonna 1904 koulun ylläpidosta ryhtyi huolehtimaan Laukaan kunta, jonka alaisena Äänekosken pitäjä vielä tuolloin oli. Tehdas perusti myös omankin koulun, joka aloitti toimintansa vuosisadan alussa kauppias Rutasen 1890-luvulla rakennuttamassa talossa, josta myöhemmin tuli kunnantoimisto eli ns. Kuntala. Kansakoulun tilojen käytyä ahtaaksi lahjoitti Äänekoski Osakeyhtiö vuonna 1909 Laukaan kunnalle tontin Äänekosken itärannalta. Sinne valmistui uusi yksityisen ja kunnallisen koulun yhdistänyt Tehtaanpiirin koulu vuonna 1911. Kuntalaiset nimittivät koulua Uudeksi kouluksi, Tehtaan kouluksi, Aseman kouluksi tai Hiskinmäen kouluksi. Tehdas tuki myös vuonna 1903 perustetun Äänekosken Työväenyhdistyksen työväentalohanketta, minkä johdosta työväentalo valmistui vuonna 1905.

Äänekosken kunnan ja seurakunnan synty

Tavallinen maalaiskylä alkoi kasvaa myös olemukseltaan merkittäväksi tehdasyhdyskunnaksi. Yhtiön voimalaitoksen avustuksella Äänekoskesta tuli ensimmäinen sähköistetty Keski-Suomen paikkakunta, minkä ohella sen posti- ja puhelinyhteydet kehittyivät nopeasti. Nopea kasvu johti oman kunnalliselämän kehittämiseen ja pyrkimyksiin erota Laukaan ja Saarijärven kirkonkylien kunnallisista keskuksista. Oma hautausmaa oli saatu jo vuonna 1902, minkä seurauksena ryhdyttiin toimenpiteisiin kirkon rakentamiseksi ja oman seurakunnan perustamiseksi. Ensin mainittu tavoite toteutui vuonna 1907, kun Äänekosken keskustaan valmistui arkkitehti Yrjö Blomstedtin suunnittelema puukirkko. Äänekoskesta lähikylineen puolestaan muodostettiin seurakunta vuonna 1910 ja jo seuraavana vuonna saatiin perustettua seurakuntajaon pohjalta myös Äänekosken kunta.

Tehtaan osuus kunta-asioiden ajajana näkyi myös kunnanvirkailijoiden valinnassa ja ensimmäiseksi kunnan puheenjohtajaksi valittiinkin insinööri J. E. Hammarén. Heti kunnallisen järjestäytymisen alkuvaiheessa päätettiin järjestää paikkakunnalle oma kunnanlääkäri ja kunnankätilö, sekä alkaa edistämään kunnan sivistysoloja paremmiksi. Kunnantoimisto perustettiin vuonna 1913 kauppias Rutasen lahjoittamaan entiseen kauppataloon, josta tehtaan koulu oli paria vuotta aiemmin muuttanut Hiskinmäelle. Valtion tukema kantakirjasto perustettiin pitäjään vuonna 1922 ja kunnansairaala valmistui rakennusmestari E. Niemisen suunnittelemana vuonna 1927.

Äänekosken kunta hajoaa

Jo syntyessään itsenäiseksi kunnaksi Äänekoski sisälsi piirteitä, jotka olisivat puoltaneet taajamien ja maaseudun erottamista hallinnollisesti toisistaan. Kunnan alueella sijaitsi kaksi selkeää teollisuuskeskusta, joiden asukkaat toivoivat uudelta kunnalta erilaisten velvoitteiden täyttämistä kuin niitä ympäröivien maalaiskylien väki. Yhdessä syksyn 1911 kuntakokouksessa tulikin esille ajatus, että kirkonkylästä olisi muodostettu hallinnollisesti erillinen alue. Esitys tyrmättiin kuitenkin, sillä juuri syntyneen itsenäisen kunnan alkutaipaleella näytti riittävän asukkaiden kannalta useita muitakin ratkaisuaan odottavia tärkeämpiä kysymyksiä.

Kansalaissodan jälkeen Äänekosken ja Suolahden kaltaisten teollisuus- ja väestökeskittymien hallintoa yritettiin järjestää maassamme antamalla näille keskittymille ns. taajaväkisten yhdyskuntien asema. Taajamat olisivat jääneet hallinnollisesti edelleen osaksi Äänekosken kuntaa, mutta ne olisivat voineet osoittaa osan kunnallisveron tuotosta taajamissa itsessään ilmenneisiin erityistarpeisiin. Vaasan läänin maaherra tiedustelikin tähän liittyen vuoden 1918 lopulla Äänekosken kuntalaisilta, olisiko tarpeen, että Äänekosken kylän tehtaiden ympäristö muodostettaisiin edellä esitetyn erityisalueen kaltaiseksi. Kunnanvaltuusto hylkäsi vielä tuolloin ehdotuksen.

Seuraavaksi maaherra tutkiskeli mahdollisuutta, että Suolahdesta muodostettaisiin joko mainitunlainen yhdyskunta tai suoraan itsenäinen kauppala. Tutkiskeluun antoi aihetta toisaalta taajaman teollistumisen voimakas kasvu 1910- ja 20-luvun taitteessa sekä toisaalta suolahtelaisten kiinnostus kylän asioiden ja ongelmien korostuvampaan erilliskäsittelyyn. Vaihtoehdoksi kohosi myös mahdollisuus muodostaa yksi yhteinen kauppala, johon kuuluisivat Äänekosken kunnan molemmat teollisuuskeskukset. Suolahtelaiset katsoivat kuitenkin selviytyvänsä itsenäisenä kauppalana ja maaherrakin epäili suurkauppalan synnyttämisen jättävän Äänekosken maaseudun repaleiseksi ja sen erillisen hallinnon rasittavan kohtuuttomasti kylien asukkaita.

Kauppalahankkeet laantuivat vielä hetkellisesti. Vuonna 1926 Äänekosken kunnan jako sai kuitenkin taas uutta vauhtia. Lähinnä kunnan Saarijärven puoleisten kylien asukkaat pitivät neuvottelutilaisuuksia ja edusmiehet, joissa oli mukana äänekoskelaisista talolliset Ville Raatikainen, Taavi Hyytiäinen ja Otto Kivimäki, esittivät seuraavana vuonna, että oli muodostettava itsenäinen Niinivesi-niminen kunta, johon kuuluisi osa sekä Äänekosken maalaiskylistä että Uuraisista. Samaan aikaan kokoontuivat Äänekosken kirkonkyläläisetkin, jotka valtuuttivat vuoden 1926 lopulla insinööri Bruno Ungernin, kamreeri Aarne Wessmanin, seppä August Salmelinin, leipuri Aarne Härkösen ja työmies Kalle Häkkisen esittämään kylän muodostamista omaksi kauppalakseen. Valtuusto puolsi tätä hakemusta, koska sen mielestä Äänekosken tehdasseutu tarvitsi mm. asemakaavan, rakennusjärjestyksen, katujen suunnittelun ja urheilukentän. Ne olivat kaikki asioita, joiden järjestämiseen maalaiskylien asukkaat eivät halunneet osallistua.

Suolahdessakin pidettiin vuoden 1927 tammikuussa vastaava kyläkokous. Sen nojalla annettiin johtaja Arvi Kauppilalle, opettaja Nikolai Leinoselle, maanmittausinsinööri A. Edegrenille, puuseppä August Koskiselle ja kansanopistonjohtaja Otto Sirkalle lupa tehdä valtioneuvostolle anomus Suolahden kauppalan muodostamiseksi. Sisäministeriön 24.5.1928 antamalla päätöksellä määrättiin, että sekä Äänekosken että Suolahden kauppala oli perustettava vuoden 1932 alusta. Jäljelle jäänyt osa Äänekosken kuntaa tuli muodostaa Äänekosken maalaiskunnaksi.

Kunnallishallinto kehittyy

Nykyinen Äänekosken keskustan alue sai varsin tiiviin asutuksen jo 1920-luvulla, kun tehtaan työntekijät rakensivat asuintalojaan Eerolan ja Heikkilän tiloista vuokraamilleen maille. Kauppalan perustamisen aikaan Äänekosken asukasluku oli jo yli kolmentuhannen, minkä vuoksi nähtiin tarpeellisena aloittaa rakentamisen ohjaaminen kaavoituksella. Ensimmäinen, arkkitehti Birger Brunilan laatima asemakaava vahvistettiin vuonna 1936. Samana vuonna alkoivat myös rakennuslupien käsittely ja tontinmittaustoimitukset.

Uusia asuinalueita syntyy

Kehittyvälle tehdaspaikkakunnalle oli kerääntynyt myös vähitellen useita kaupanalan ja palvelujen harjoittajia. Osuuskauppa oli kasvanut ja muuttanut jo kolmansiin tiloihin paremmalle liikepaikalle vuonna 1923. Tehtaan yhteydessä kasvaneelle Säästöpankille oli valmistunut oma toimitalo Äänekosken keskustaan vuonna 1929. Sähkövalo oli 1930-luvulla Äänekoskella myös yksityiskäytössä jo yleinen, sillä sähköverkon rakentaminen oli mahdollistunut yhtiön vuonna 1925 rakennuttaman höyryvoimalaitoksen myötä. Kylän vanhana keskuksena toiminut eteläinen Piilolanniemen alue alkoi myös menettää merkitystään. Kauppakatu, joka silloin jatkui kylätienä toimineena Keiteleentienä Mämmensalmelle asti, muodosti nyt uuden, selkeän kaupallisen keskustan, jonka varrelle sijoittuivat merkittävimmät kauppaliikkeet. Paikkakunnan asutus levittäytyi vähitellen kohti pohjoista Keskuskadun, Pohjantien ja Keiteleentien suuntaan sekä Kotakennääntien eteläpuolelle alkoi rakentua Pukkimäen asuinalue. Asutus kasvoi myös Kuhnamon länsirannalla Kierälahdessa, joka kaavoitettiin asuinkäyttöön jo ennen sotia vuonna 1937.

Rakennuskanta monipuolistuu

Äänekosken ensimmäisessä asemakaavassa vuodelta 1936 ei pyritty täysin hävittämään alueen vanhaa asutusrakennetta. Taajamakuvaa ei pyritty muuttamaan radikaalisti ja vanha miljöö säilytti perusteensa asutuksen levitessä uusille alueille. Joitakin suurikokoisempia rakennuksia, kuten vuonna 1937 valmistunut Hotelli Hirvi ja vuonna 1939 valmistunut Suomalaisen Yhdyspankin liiketalo, ilmestyi katukuvaan erottumaan puutalovaltaisesta rakennuskannasta. Näiden lisäksi merkittävimpiä 1930-luvun rakennuksia Äänekoskella on arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema nelikerroksinen uusi Äänekosken kauppalan kansakoulu. Se rakennettiin Honkosen tilasta kunnan ostamalle Oppikangas-nimiselle alueelle keskustan luoteispuolelle, joka vielä tuolloin oli hieman syrjässä kirkonkylän keskustasta. Samalla Hiskinmäen vanhassa kansakoulurakennuksessa aloitti toimintansa Äänekosken yhteiskoulu.

Vuonna 1939 puhjennut toinen maailmansota ei sinällään tehnyt rakenteellista tuhoa Äänekoskelle, mutta rakennushankkeet olivat tuona aikana jäissä. Useat kauppalan ja tehtaan työntekijöistä joutuivat lähtemään rintamalle. Vuoden 1942 lopulla valmistui viisi vuotta kestäneiden ja sodan viivästyttämien rakennustöiden jälkeen normaaliraiteinen rautatie Suolahdesta Äänekoskelle. Se korvasi vuosisadan alussa rakennetun kapearaiteisen pässiradan ja tuli tehostamaan merkittävästi tavarankuljetusta ja henkilöliikennettä Äänekoskelle. Valtion rautateiden junat aloittivat liikennöinnin uudella radalla vuonna 1943. Samana vuonna valmistui Äänekosken uusi rautatieasema tehtaiden koillispuolelle Suolahteen vievän tien läheisyyteen.

Markkamäki, Laajalahti ja Koulunmäki

Pian sotiemme jälkeen alkaneena voimakkaan rakentamisen kautena pientalovaltainen asutus lisääntyi nopeasti kaikkialla Äänekoskella. Keskustan ympäristössä omakotiasutus laajeni Markkamäkeen, Laajalahteen sekä Koulumäen alueen taakse. Näille kaavoitetuille alueille tehtiin rintamamiestalotyyppisiä omakotitaloja. Tehdas tuki työväestönsä omakotitalorakentamista näkyvästi ja 1947 perustettiin paikkakunnalle myös Omakotirakentajain yhdistys. Näiden kahden yhteistyön tuloksena aloitettiin laajamittaiseksi myöhemmin kasvanut rakentaminen Markkamäen alueella. Markkamäen talojen tyyppipiirustukset valmistuivat vuonna 1944 ja alue kaavoitettiin seuraavana vuonna. Markkamäki sai nimensä tonteille määritellystä nimellisestä yhden markan hinnasta, jolla yhtiö sitoutui myymään n. 1300 neliön suuruiset tontit vähintään kuusi vuotta palvelleille työntekijöille. Tehdas rakennutti alueelle infrastruktuurin ja avusti työntekijöitään vielä rakentamiskustannuksissa. Ensimmäiset 20 tonttia arvottiin kesällä 1947 ja ensimmäiset omakotitalot valmistuivat seuraavana vuonna. Myöhemmin arvottiin vielä 27 tonttia lisää. Näin Markkamäen omakotitaloalue muodosti oman kauppalanosansa ja rakentaminen alueella jatkui aina 1980-luvulle saakka.

Lönnrotinkadun alue

Äänekoski Oy rakennutti myös vuodesta 1947 lähtien pienkerrostaloja Lönnrotinkadun varrelle aivan Pukkimäen asuinalueen länsipuolelle. Rakennukset muodostavat yhtenäisen rivistön Kuhnamo-järven rantaan viettävälle rinteelle. Ensimmäiseksi rakennettiin neljä kahdeksan perheen betoniperustaista, rappauspintaista ja vaaleaksi maalattua taloa, joissa kaikissa on harjakatto ja kaksi rappua. Loput neljä kerrostaloa rakennettiin 1950 ja 1960-luvujen aikana kadun pohjoisosaan. Viimeksi mainitut muodostavat hieman pidemmästä muodostaan ja erilaisista ikkunasommitteluistaan sekä keltaisesta värityksestään huolimatta yhteneväisen jatkumon vanhimmille kerrostaloille.

Kotakennääntien ja Kauppakadun alue

Äänekoskelle vahvistettiin uusi Dag Englundin laatima asemakaava vuonna 1951. Suurimpia uudistuksia asemakaavassa olivat korttelikoon suurentaminen sekä katuverkoston uudistaminen ja painottuminen aivan liikekeskustan alueelle. Kotakennääntien ja Kauppakadun alkupäiden ympäristöä rakennettiin 1950-luvulla voimallisesti ja alueelle nousi ajalleen tyypillisiä rapattuja asuin-, liike- ja virastokäyttöön rakennettuja kerrostaloja. Vuonna 1951 valmistui Kauppakadun alkupäähän Äänekosken Osuusliikkeen liikerakennus, joka tuli sittemmin toimimaan myös oikeustalona. Kotakennääntien alkupäähän valmistuivat postitalo vuonna 1952, valtion virastotalo vuonna 1955 ja sen länsipuolelle kaksi suurikokoista Arava-rahoitteista kerrostaloa sekä itäpuolelle Metsäliiton Selluloosa Oy:n rakennuttama kerrostalo vuonna 1959. Ne loivat kauppalaan 1930-luvulla valmistuneiden Hotelli Hirven ja Pohjoismaisen Yhdyspankin rakennusten lisäksi kaupunkimaista ilmettä. Myös Kauppakadun keskiosaan nousi vuosikymmenen aikana kaksi puutalovaltaisesta ympäristöstä erottunutta asuin- ja liikekerrostaloa: keltainen Kansallis-Osake-Pankin rakennus vuonna 1950 sekä vaalea APRA:n talo vuonna 1952.

Tehdasalueella sijainnut kauppalan vanha palolaitos tuhoutui vuonna 1947 tulipalossa. Vuonna 1955 vihittiin uusi kauppalan pohjoispuolelle Pitkäkadun varteen valmistunut paloasema- ja korjauspajarakennus. Rakennus käsitti neljä autotallia, viisi asuntoa, luentosalin, toimistohuoneen sekä tilat palokalustolle sekä poliklinikalle ja lääkärin vastaanottohuoneelle.

Oppikoululaitos kasvoi Suomessa voimakkaasti 1950-luvun aikana. Vuonna 1931 valmistunut Koulumäen kansakoulurakennus sai tontilleen vuonna 1957 toisen, arkkitehti Kaarlo Könösen suunnitteleman koulurakennuksen tilanpuutetta helpottamaan. Siihen sijoitettiin myös kauppalan pitkään tilapäisissä tiloissa palvellut kirjasto. Hiskinmäen puurakenteisen yhteiskoulun viereen rakennettiin vuonna 1959 rakennustoimisto A.F. Haverisen suunnittelema kivikoulu. Vaikkakin Hiskinmäen sopivuutta koulualueeksi alettiin tehtaan läheisyyden vuoksi tällöin epäilemään, päätettiin kivikoulua laajentaa jo paria vuotta myöhemmin Lasse Heikkilän suunnittelemalla ns. kampakoululla, sekä urheilutalolla. Myös sairaala-alueen rakennuskantaa laajennettiin jälleenrakennusaikana ja sinne valmistui vastaanottotiloinakin toiminut kunnanlääkärin asuinrakennus vuonna 1948 sekä asuntolarakennus vuonna 1951. Hyvin Äänekosken kaupunkikuvassa näkyvät 1950-luvun kerrostalot ovat kaikki ajalleen tyypillisiä rappauspintaisia ja harjakattoisia sekä useimmiten väritykseltään keltaisia tai vaaleita 2-4 -kerroksisia rakennuksia. Kerrostalokeskustan rakentamisen myötä Kauppakadulla alkoi puutalojen hävittäminen, joka vielä kiivastui seuraavan vuosikymmenen aikana.

Kohti kaupungistumista

Sota-aika ja jälleenrakennuskausi oli hidastanut keskusta-alueen uusiutumista, joka pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1960-luvulla. Voimakas taloudellinen kasvu ja kaupunkisuunnittelun uudistuminen johtivat murrokseen, jossa keskusta rakennettiin kokonaan uudelleen. Tällöin teollisesti rakennetut kerrostalot tulivat hallitsemaan taajamakuvaa. Muutos jatkui aina 1970-luvulle saakka, jolloin viimeiset vanhat puiset liiketalot purettiin Kauppakadun varrelta. Autoistumisen kasvaessa liikenne- ja paikoitusjärjestelyt tulivat olennaiseksi osaksi uutta kaupunkisuunnittelua ja sitä myöten myös kaupunkikuvaa. Äänekosken kauppala sai kaupunkioikeudet vuonna 1973. Vuosikymmenen loppuun mennessä taajama oli kasvanut tehtaan laajentumisen myötä merkittäväksi teollisuuspaikkakunnaksi ja sen keskustan ilme muuttunut pienestä puutalovaltaisesta kylästa kerrostalokaupungiksi, jonka ympärillä levittyivät laajat asutusalueet.

SOK-tavaratalo valmistuu

Äänekosken kauppalan ensimmäinen tavaratalo, kaksikerroksinen SOK-tavaratalo, valmistui ydinkeskustaan 1960-luvun alussa. Sen ympärille Kauppakadun keskiosaan nousi samoihin aikoihin kolmikerroksisia kerrostaloja, joiden alin kerros oli varattu suurine näyteikkunoineen liiketilakäyttöön ja ylemmät kerrokset asuinkäyttöön. 1960-luvun alun rakennukset poikkesivat paljon edellisen vuosikymmenen tyypillisestä rakennustyylistä moninaisemmilla julkisivumateriaaleillaan, joissa tiili ja rappauspintoihin yhdistettiin nyt uudenlaisia teollisesti valmistettuja värillisiä julkisivuelementtejä, kuten esimerkiksi Minerit-levyä. Elementtien avulla korostettiin rakennusmassan horisontaalista muotoa ja erityisesti nauhamaiseksi muuttunutta leveää ikkunalinjaa. Rakennukset poikkesivat totutusta tyylistä myös voimakasprofiilisella pulpettimallisella kattomuodollaan. Ullakkokerrosta korostettiin vuoraamalla se kauttaaltaan voimakkaan värisellä katemateriaalilla.

Väinämönkadun kerrostaloalue syntyy

Rannan puoleinen kaistale Kauppakadun itäpuolella oli vielä 1960-luvun loppupuolella puutalovaltaista aluetta, mutta sinne alkoi tuolloin rakentua pitkänmallisten 3-4 -kerroksisten, suurimmaksi osaksi tasakattoisten elementtikerrostalojen reunustama Väinämonkatu. Markkamäen alueen rakentamista jatkettiin nyt puolestaan uuden tyylin mukaisilla matalilla yksikerroksisilla omakoti- ja rivitaloilla. Yrjö Blomstedtin suunnittelema Äänekosken kirkko vuodelta 1906 paloi tuhopolton seurauksena vuonna 1968. Edellisenä vuonna ydinkeskustaan Kautonkadulle valmistuneen rakennusinsinööri Lasse Heikkilän suunnitteleman seurakuntatalon seurakuntasali sai toimia kirkon väistotilana vuoteen 1973 saakka, jolloin keskustan pohjoispuolelle palaneen kirkon paikalle valmistui arkkitehti Erkki Kantosen suunnittelema uusi kirkko. Keski-Suomen kuntien muodostama kuntainliitto perusti ammattikoulun, joka aloitti toimintansa Äänekoskella vuonna 1963.

Liikerakennuksia valmistuu Kauppakadulle

Aivan liikekeskustaan valmistui 1960- ja 1970-lukujen taitteen molemmin puolin myös hieman matalampia, puhtaasti liikekäyttöön suunniteltujen rakennusten ryppäitä. Toisen parin näistä muodostavat Kauppakadun alkupäässä yksikerroksiset Niskasen liikerakennus ja viereiset kaupparakennukset. Kauppakadun, Torikadun sekä Sammonkadun välille 1970-luvun alussa rakentunut massaltaan suurikokoinen ja matala ostoskeskusrakennus poikkesi niin ikään muusta rakennuskannasta. Torikadun alkupäähän nousi 1970-luvun loppupuolella edellistä vuosikymmentä pelkistetympää arkkitehtuurityyliä edustavia tasakattoisia liike- ja toimistorakennuksia, joissa ikkunat ja vaaleat tai tummansävyiset julkisivuelementit sommiteltiin laatikkomaiseen rakennusmassaan tiukasti symmetrisiksi nauhoiksi. Samaa tyylisuuntaa edustavat sairaala-alueen uusi terveyskeskusrakennus vuodelta 1975 sekä posti- ja lennätintoimitalon viereen Kotakennääntien alkupäähän lisärakennuksena tehty arkkitehti Olavi Norosen suunnittelema kaksikerroksinen Teletalo vuodelta 1979.

Koulunmäen alue kehittyy

Peruskoulujärjestelmään siirryttiin Äänekoskella sen kaupungiksi tulon vuonna 1973. Ala-aste toimi Koulumäellä, yläaste oli jakaantunut Koulumäelle ja Hiskinmäelle kesken ja lukio sijoittui Hiskinmäelle. Koulumäen koulualuetta laajennettiin edelleen vuonna 1978, kun sinne valmistui suunnittelukilpailun tuloksena kahden aiemmin rakennetun koulurakennuksen väliin arkkitehti Jorma Vesasen suunnittelema lisärakennus. Samalla saneerattiin vanhat koulurakennukset, joista toiseen kirjasto sai uusitut tilat. Koululta puuttuivat kuitenkin yhä kunnolliset liikuntatilat, minkä johdosta koulukeskuksen viereen alettiin rakentaa niin ikään arkkitehti Jorma Vesasen suunnittelemaa liikuntataloa. Uuden vuosikymmenen arkkitehtuurityyliä ennakoinut punatiilivuorattu liikuntarakennus valmistui vuonna 1981 ja sisälsi kahdessa kerroksessa maapohjahallin sekä jaettavan palloiluhallin, runsaasti katsomotilaa ja kahvion sekä kunto- ja voimailutilat.

Painotalo, Koskikeskus ja Mercuria

Keskisuomalainen toi tuotantoaan Äänekoskelle 1980-luvun alkupuolella ja rakennutti aivan keskustan tuntumaan sen länsireunalle vuonna 1984 painotalon. Arkkitehtitoimisto Moilanen & Jääskeläisen suunnittelemassa rakennuksessa käytettiin hallintokorttelin rakennusten tapaan runsaasti punatiilta myös sisäpuolella, mutta se ennustaa niin ikään jo alkavaa vaaleampaa kautta, sillä tiilen ohella julkisivuja hallitsevat valkoinen Minerit-levy ja sekä puhdas että värikäsitelty julkisivulasi. Kauppakeskusten rakentaminen oli 1980-luvun nousukaudella suosiossa. Äänekosken keskustassa Sokoksen tavarataloa laajennettiin vuosikymmenen lopussa arkkitehti Olavi Norosen suunnitelmin. Muodonmuutoksen jälkeen siitä tuli vaalea ja postmoderni kauppakeskus Koskikeskus. Torikadun länsipäähän nousi samoihin aikoihin vanhempaa rakennuskantaa selkeästi korkeampi Kauppakeskus Mercuria. Sille jyrkän kontrastin muodostaa vastapäätä sijaitseva, vuosikymmenen alussa rakennettu vaatimaton yksikerroksinen liikerakennuskortteli.

Mustaniemi, Karhunlähde, Rommi, Likolahti ja Mämmensalmi

Asutus Äänekoskella oli 1980-luvulle tultaessa levinnyt laajalle keskustan pohjoispuolelle, jonne tuohon mennessä rakentuneita uudempia asuinalueita olivat Mustaniemi, Karhunlähde, Rommi, Likolahti ja Mämmensalmi. Kaupunki laajeni voimakkaasti, kun sen pohjoispuolella sijainnut Konginkankaan kunta liitettiin osaksi Äänekoskea 1993. Rakentaminen Äänekosken keskustassa hiljentyi 1990-luvun ajaksi. Julkisista rakennuksista ainoastaan Arkkitehtitoimisto Holma & Vuolteenahon suunnittelema uusi palolaitos valmistui vuonna 1993 Hiskinmäelle keskeiselle paikalle Äänekoskentien ja Palomäenkadun risteykseen. Samoihin aikoihin kaupungissa kiisteltiin Hiskinmäen vanhan työväen asuinalueen tulevaisuudesta. Vanhat työläisten asuintalot piharakennuksineen sijaitsivat Hiskinmäen koulun vieressä Äänejärven itärannalla. Kaupunki halusi eroon jo kertaalleen asemakaavassa suojelluista 100-vuotiaista huonokuntoisista taloista, joilla kuitenkin nähtiin olevan myös merkittävää kulttuuri- ja paikallishistoriallista arvoa vanhimpina säilyneinä tehtaan työväestön asuinrakennuksina. Osan piharakennuksista runteli tulipalo ja lopulta myös asuintalot purettiin.

Sairaala-alueen rakennuskanta täydentyi 1989 sen eteläosaan sijoitetulla vanhusten asuintalolla ja vuonna 2002 valmistunut suurikokoinen vanhainkotilaajennus liitti nämä kaksi rakennusta yhteen 70-luvulla valmistuneen sairaalan kanssa. Uusi Äänekosken kaupunki perustettiin vuonna 2007 ja siihen liittyivät tuolloin Suolahden kaupunki ja Sumiaisten kunta. Kuntaliitoksen johdosta palvelut ovat keskittyneet yhä enemmän Äänekosken keskustaan. Tästä näkyvimpänä esimerkkinä on suurikokoinen sairaalarakennus, joka nousi pellolle vanhan 1920-luvun lopussa valmistuneen sairaalarakennuksen pohjoispuolelle. Keskisuomalaisen lopetettua painotoimintansa Äänekoskella 1990-luvun lopulla kaupunki osti sen rakennuttaman Painotalon kulttuurikäyttoä varten. Rakennus on palvellut kulttuuritalona vuodesta 2007 ja sinne on rakennuksen alkuperäistä ulkoasua kunnioittaen tehty tilaa tanssille, teatterille ja elokuvalle sekä kaupungin kulttuurihallinnolle.

Äänekosken keskusta-alue on 2000-luvun aikana kokenut merkittaviä mullistuksia erityisesti kaupparakentamisen muodossa. Kotakennääntien varrella Hotelli Hirven vieressä sijainnut linja-autoasema purettiin ja sen paikalle rakennettiin vuonna 2009 suurikokoinen S-market laajoine pysäköintialueineen. Sen takana sijaitsevan junaradan toiselle puolelle, entisen työväentalon tontille, kohosi puolestaan niin ikään jättimäinen Citymarketin kaupparakennus vuodelta 2011. Market-rakennukset, joita tässä mittakaavassa rakennetaan yleensä vain ydinkeskustojen ulkopuolelle, ovat muuttaneet paitsi kaupunkikuvaa, myös kaupan painopistettä radikaalisti. Samalla Kauppakadun ja Torikadun ostoskeskusten liiketilat ovat autioituneet, missä osatekijänä ovat olleet myös taloudellisesti vaikeat ajat. Useita keskustan asuin- ja liikekerrostalojen asuinhuoneistoja on viime vuosikymmenten aikana kuitenkin muutettu liikehuoneistoiksi.

Lähteet

1. Äänekosken seutukunta, Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointihanke 2012–2014, Aada Mustonen ja Sini Saarilahti.
2. Äänekosken-Suolahden historia vuoteen 1932, Jorma Wilmi 1991