Äänekoski

Sulfiittiselluloosatehdas

Henkilöstö vuosina 1937-1939

Mannilan tilan pellolle koskiuoman itärannalle aloitettiin heti 1930-luvun puolivälin jälkeen rakentamaan vuosituotannoltaan noin 40000tn si-selluloosatehdasta. Rakennustyöt aloitettiin syyskuussa 1936 ja vielä saman vuoden lopussa pääosa tehtaan rakennuksista oli saatu jo vesikattovaiheeseen. Yhtiöllä oli tarkoituksena saada tehdas käyntiin vielä vuoden 1937 aikana, mutta laitetoimittajien työtaistelut hidastivat tehtaan päälaitteistojen asennusta. Tästä syystä ensimmäiset koekeitot saatiin keittämöltä ulos vasta joulukuun 1937 alkupuolella. Massan lajittelua ja kuivauskonetta päästiin ajamaan ylös uudenvuodenaattona ja ensimmäiset sellupaalit saatiin tehtaasta ulos vuoden 1938 ensimmäisen päivän aamutuntien aikana.

On selvää, että näin suuren rakennustyömaan käynnistäminen syyskuussa 1936 vaati runsaasti ammatti- ja aputyövoimaa. Paikkakunnan omat työvoimareservit eivät riittäneet tyydyttämään kaikkea syntynyttä tarvetta. Tämän vuoksi paikkakunnalle saapuikin ammattitaitoista työväkeä hyvinkin kaukaa. Lisäksi valmistuvan tehtaan käynnistystä varmistamaan palkattiin ammattityövoimaa muilta paikkakunnilta kuten Harlusta.

Kun sulfiittisellun laatu ja tuotanto oli saatu hyväksi, alkoi sellun kysyntä heiketä ja hinta pudota. Vuonna 1938 jouduttiin toteuttamaan lähes kahden kuukauden tuotannonrajoitus. Seuraavana vuonna hinnat jatkoivat edelleen putoamistaan. Syyskuun alussa alkanut toinen maailmansota ja marraskuun lopussa alkanut talvisotamme vaikeuttivat sulfiittitehtaan toimintaa ja lopettivat sen lopulta kokonaan. Vuonna 1940 tuotteiden vientimarkkinat olivat miltei täysin hävinneet. Sulfiittitehdas olikin tästä syystä pantava seisomaan toukokuussa. Se käynnistettiin lopulta lokakuussa uudelleen, mutta vain kolmeksi viikoksi.

Pääosa palkatuista oli nuoria miehiä

Vuosina 1936-1939 Äänekosken sulfiittisellutehtaalla kirjattiin yhteensä 451 erimittaista työsuhdetta. Osassa niistä samalla työntekijällä oli useita eri ajankohdille sijoittuneita lyhyehköjä työsuhteita ja osassa taas saman työntekijän työsuhde oli kestänyt yhtäjaksoisesti ainakin koko tarkastelujakson ajan. Koko aineiston työntekijöistä miehiä oli 398 kpl eli 88,2% ja naisia 53 kpl eli 11,8%. Palkatut työntekijät olivat iältään pääsääntöisesti nuoria. Koko aineiston keski-ikä oli vain 26,3 vuotta. Aineiston nuorin työntekijä oli juuri täyttänyt 15 vuotta ja vanhin oli lähes 57 vuotias. Miesten keski-ikä oli 26,2 vuotta ja naisten vastaavasti hieman korkeampi 27,1 vuotta.

Henkilöstön ikäjakautuma tehtaalla sen rakennus- ja alkuvaiheen toiminnassa oli silmiinpistävä. Koko tehtaan henkilöstöstä noin 70% oli alle 28 vuotiaita. Aineiston suurin yksittäinen ikäluokka oli 19 vuotiaat, joita oli yhteensä 31 henkeä. Vanhemmassa päässä ikähaitaria yli 37 vuotiaita oli enää vajaat 6% koko määrästä ja nuoremmassa päässä alle 18 vuotiaita reilut 4% koko määrästä.

Miesten työsuhdetilastot 1936-1939

Alla olevasta miehiä kuvaavasta taulukosta on poistettu kaikki sellaiset työsuhteet, joiden alkamisen ajankohtaa ei voitu tarkasti määrittää. Näiden osuus koko miesten lukumäärästä oli noin 17%. Niille melkein kaikille oli yhteistä se, että henkilön tietoihin oli kirjattu vain nimi ja henkilönumero. Juoksevan henkilönumeron suuruudesta päätellen kirjauksien puutteita on ilmennyt koko kolmen vuoden tarkastelujakson aikana. Näin ollen voitaneen perustellusti olettaa, että aineiston puutteelliset merkinnät eivät muuta sen suhteellista jakautumista merkittävällä tavalla.

Kolmen vuoden tarkastelujakson 12/1936-12/1939 aikana reilu puolet eli noin 56% miesten työsuhteista solmittiin kahdeksan kuukauden aikana ajalla 8/1937-3/1938. Käytössä olevan aineiston perusteella näyttääkin siis siltä, että prosessin tuotantohenkilöstöä palkattiin voimallisesti vuoden 1937 viimeisten viiden ja vuoden 1938 ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Tämän alueen ulkopuolella uusien työsuhteiden solmiminen on ollut vähäisempää. Työsuhteiden päättyminen näyttää alkaneen marraskuulta 1937. Näistä todennäköisesti valtaosa on ollut tehtaan rakentajien työsuhteiden päättymisiä. Huippukuukausi työsuhteiden päättymisissä oli tammikuu 1938, jolloin niitä päättyi yhteensä 28 kpl. Miehillä työssä pysyvyys oli hivenen naisia huonompaa. Miesten keskimääräinen työssäoloaika kolmen vuoden jakson aikana oli yksi vuosi. Miesten osalla aineiston tulkintaa vaikeutti syksy 1939 ja sen aikana tapahtunut liikekannallepano ja talvisodan syttyminen. Vuoden 1938 menekkivaikeudet samoin kuin YH ja talvisodan syttyminen syksyllä 1939 näkyvät työsuhdetilastoissa notkahduksena alaspäin.

Vaalean vihreä kapea palkki kaavoissa osoittaa tehtaan toteutuneen käynnistysajankohdan ja vaalean ruskea alue kaavoissa toteutuneen rekrytoinnin huippukuukaudet. Tehdas oli alunperin tarkoitus saada käyntiin loppuvuodesta 1937, mutta laitetoimittajien työtaistelut muuttivat aikataulua myöhemmäksi kohti vuodenvaihdetta.

Naisten työsuhdetilastot 1936-1939

Käytössä oleva aineisto oli naisten osalta melko suppea. Aineistoon jäi lopulta vain 44 kpl keskenään vertailukelpoista työsuhdetapahtumaa. Merkillepantavaa naisten aineistossa on se, että naisia alettiin palkata merkittävämmin tehtaalle vasta elokuulta 1937 alkaen. Pääosa tarkastelujakson aikana tehtaalla työskennelleistä naisista palkattiin joko lokakuussa 1937 tai tammikuussa 1938. Näinä kuukausina palkattujen osuus kaikista naisista oli noin 60%. Naisten pysyvyys työsuhteessaan oli miehiä hivenen parempaa. Naisten keskimääräinen työssäoloaika kolmen vuoden jakson aikana oli 1,36 vuotta. Lisäksi naisista reilu puolet työskenteli tehtaan palveluksessa ainakin jakson loppuun saakka eli joulukuulle 1939. Muutamat olivat mukana aivan alusta alkaen tehtaan alasajoon saakka.

Ammattinimike

Palkattujen ammattinimikkeistö aineistossa oli puutteellinen. Ammattinimike työhön tullessa mainitaan vain 44 henkilöllä eli noin 10% tulijoista. Naisten osalta käytössä oli vain kolme ammattinimikettä: apulainen, siivooja tai saksimies. Viimeksi mainittu nimike kuului sellun pakkauksen työryhmään. Miesten osalta ammattinimikkeistö oli paljon laajempi. Siihen kuului kaikkiaan yhdeksäntoista ammattinimikettä: happomies, jälkikuorija, kaappimies, kalkkikivimies, keittäjän apulainen, kirvesmies, kuorija, langantekijä, lastaaja, muurari, paalaaja, purkaaja, seulamies, sihtimies, syöttäjä, vesivahti, viilari, viilarin oppilas ja vuoroesimies. Lähes kaikki miesten ammattinimikkeet voidaan yhdistää selkeisiin sellutehtaan vakansseihin. Tosin kirvesmies ja muurari ovat rakennusalan ammatteja. Langantekijä liittynee sellun pakkauksessa käytettyjen sitomalankojen tekoon. Ainoa ammatti, jonka sisältö ei varsinaisesti auennut oli vesivahti. Se saattaa liittyä esim. happotornin keittohapon valmistukseen.

Ammattinimikkeen puuttuminen aineistossa yli 90% tulijoista voi myös tarkoittaa sitä, että työhön tullessa henkilön varsinainen tehtävä tehtaalla oli vielä epäselvää. Tämä varsinkin sillä ajalla, kun tehdasta vielä viimeisteltiin ja tuotanto ei ollut alkanut. Toisaalta ammattinimikkeen kirjaaminen tehtaan henkilöluetteloihin voitiin myös kokea kuormittavaksi ja aiheuttavan turhaa byrokratiaa henkilöiden mahdollisesti vaihtaessa työtehtävästä toiseen.

Tulijoiden kotipaikka

Sulfiittitehtaalle työhön tulleista kotipaikka eli kirkonkirjoilla olopaikka voitiin selvittää yhtyeensä 373 henkilöltä. Tämä vastaa vajaata 83% kaikista työntekijöistä. Alla olevassa esityksessä on aineiston suurimpia kotipaikkakuntia.

Ylivoimaisesti suurin yksittäinen kotipaikkakunta oli Äänekoski ja Äänekosken mlk. Yksistään nämä kattoivat yli 43% kaikista tulleista työntekijöistä. Karkeasti voidaankin todeta, että sulfiittitehtaalle vuosien 1936-1939 välisenä aikana työhön tulleista noin joka toinen piti kotipaikkanaan Äänekoskea tai Äänekosken maalaiskuntaa. Punainen palkki Äänekosken kohdalla tarkoittaa syntyperäisten äänekoskelaisten lukumäärää. Heitä aineisto piti sisällään yhteensä 91 henkeä. Loppuosa Äänekosken osuudesta eli 70 työntekijää oli muuttoa muilta paikkakunnilta pysyvästi asumaan Äänekoskelle. Kerrannaisvaikutustensa kautta sulfiittitehtaan äänekoskelaisia elättävä vaikutus oli joka tapauksessa useita satoja ihmisiä. Tällä oli suuri merkitys sen aikaisella noin 3700 hengen paikkakunnalla.

Tiivistäen sulfiitin työsuhteista 1936-1939

Käynnistyessään tammikuussa 1938 Äänekosken sulfiittisellutehdas oli Suomen modernein sellutehdas. Sen veto työmarkkinoilla tuntui laajalla talousalueella Keski-Suomen ulkopuolella. Tehdas tarjosi siistejä ja säännöllisiksi miellettyjä sisätöitä maa- ja metsätaloudesta leipänsä hankkimaan tottuneelle väestönosalle.

Vuosien 1936-1939 sulfiittitehdas oli nuorten miesten tehdas. Työsuhteet olivat ainakin alkuvaiheessa jaksoa verraten lyhyitä. Käytössä ollut aineisto ei anna vastausta työsuhteiden päättymisen syihin. Yhtä hyvin lopputilien syinä on voinut olla työntekijän itsensä ilmoitus tai työnantajan irtisanominen. Osassa työsuhteista on voinut olla alunperinkin kyse määräaikaiseksi solmitusta työsuhteesta. Toisaalta silmiinpistävää aineistossa on yllättävänkin runsas päivän tai muutaman päivän työsuhteiden lukumäärä. Tämä saattaa kertoa joidenkin työntekijöiden ehkä epärealistisistakin odotuksista teollisuustyöpaikkojen suhteen. Työn todellisuus on saattanut näissä tapauksissa olla jotakin muuta kuin odotukset.

Tammikuussa 1938 naisia palkattiin tehtaalle yhteensä 16 henkeä. Tehdas oli juuri käynnistynyt ja aputyövoimaa prosessiin tarvittiin runsaasti. Vuoden 1938 loppuun mennessä näistä 16 työsuhteesta päättyi yhteensä 14. Aineisto ei tässäkään tapauksessa kerro mitään työsuhteiden päättymisen syistä. Tuntuisi kuitenkin varsin luonnolliselta olettaa, että näin suuri yhden kuukauden aikana syntynyt naisten työsuhteiden lukumäärä olisi alunperinkin tehty määräaikaisena jotakin tiettyä tarvetta vasten. Tätä olettamusta tukee lisäksi vielä se, että lähes kaikkien naisten ammattinimikkeenä aineistossa on epäselvä merkintä, joka voidaan tulkita jonkinlaiseksi apulaiseksi.

Sotia edeltävä Äänekoski oli jo saanut oman osansa teollisuustyöpaikkojen mukanaan tuomasta hyvinvoinnista ja taloudellisesta turvallisuudesta. Täysin uudentyyppisen teollisuuslaitoksen rakentuminen paikkakunnalle oli omalta osaltaan vielä lisäämässä tätä kehitystä. Sulfiittitehdas työllisti rakennusvaiheessaan monen eri alan ammattimiehiä. Heidän avukseen tarvittiin aputyövoimaa, johon kelpasi vaatimattomammallakin ammattitaidolla. Tehtaan valmistuttua sinne syntyi runsaasti uusia pysyviä työpaikkoja. Niiden kerrannaisvaikutukset ulottuivat suoraan tai välillisesti moniin satoihin paikkakunnalla eläviin ihmisiin. Äänekosken sulfiittiselluloosatehdas on aikanaan ollut yksi niistä kivijaloista, joiden varaan paikkakunnan myöhempi taloudellinen kehitys on voitu rakentaa.

Alkuperäiset henkilöluettelot 1936-1939

Alla olevassa luettelossa on sulfiitin vuosien 1936-1939 alkuperäisten työntekijäluetteloiden kopiot. Jokainen listan kuvake avautuu omaan luettelosivuunsa. Selaimeen linkistä avautuvaa kuvaa voi suurentaa luettavuuden parantamiseksi. Esimerkiksi Firefoxissa sen voi tehdä helposti viemällä hiiri kuvan päälle ja painamalla sen vasenta näppäintä. Toinen tapa on painaa CTRL-näppäin pohjaan ja pyörittää rullahiiren pyörää.

A-alkuiset nimet:

B-alkuiset nimet:

D-alkuiset nimet:

E-alkuiset nimet:

F-alkuiset nimet:

G-alkuiset nimet:

H-alkuiset nimet:

I-alkuiset nimet:

J-alkuiset nimet:

K-alkuiset nimet:

L-alkuiset nimet:

M-alkuiset nimet:

N-alkuiset nimet:

O-alkuiset nimet:

P-alkuiset nimet:

R-alkuiset nimet:

S-alkuiset nimet:

T-alkuiset nimet:

U-alkuiset nimet:

V-alkuiset nimet:

Z-alkuiset nimet:

Lähteet

1. Elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA, Äänekosken sulfiitin työntekijät 1937-1939
2. Erkki Aallon haastattelu 2016