Kämpän historia

Tontti ja talon rakentaminen

Hakalan poika Kalle Kautto (1892-) osti vuonna 1924 Juho Ilmari Liimataiselta ja hänen vaimoltaan Rauhalta os. Kalliomäki noin hehtaarin tontin Kolun tilasta asumuksen rakentamista varten. Tilan nimeksi laitettiin Harju, mutta sillä nimellä ei kukaan koskaan ole kuullut sitä kutsuttavan. Kämppä on nimenä muodostunut suorastaan käsitteeksi. Kallella oli vaimona Siiri Oksanen (1901-) Koivistosta. Siiri oli ollut lapsena kasvattina Lahentauksessa.

Katso tästä tontin kauppakirjaa.

Lapsia heillä oli:

Kalle ja Siiri Kautto

Nimi	Synt.
Kalle Erik (Eero)	1923
Arvo	1925
Aino Helena	1927
Eino Matias	1928
Pauli Kalevi	1930
Aatto Armas	1936

Armas,Purolan Ville ja Pauli Kautto

Eero oli avioliitossa Kirsti Parantaisen kanssa. He asuivat Naarakoskella aluksi, mutta muuttivat Kämpälle asumaan rakennettuaan sinne omakotitalon.

Kun talon perustuksia valettiin, järjestettiin valutalkoot. Talkoisiin kuuluu perinteisesti osallistujien kestitseminen. Kun ilta eteni tiettyyn vaiheeseen, niin osallistujat tulivat voimiensa tuntoon. Rasilan nuorempi Eelis oli kuuluisa voimistaan ja mukana talkoissa. Häntä haastettiin aina tilaisuuden tullen voimien mittelöön. Kämpän poika Eino, lempinimeltään Kämpän Röhkö, päätti haastaa Eeliksen painiotteluun. Eelis otti haasteen vastaan. Hän sai Röhköstä syliotteen ja puristi. Röhköltä meni kylkiluita poikki ja hänet käärittiin lakanaan lääkäriin toimitettavaksi. Muita haastajia ei sinä iltana ilmaantunut.

Arvo muutti Etelä-Suomeen asumaan.

Aino Kautto

Aino avioitui Pajalan Veikon kanssa. Häät pidettiin Kolulla vuonna 1947. He päätyivät asumaan Töllölään ja ostamansa talon historian perusteella Veikkoa ruvettiin kutsumaan Töllön Kustiksi. Sillä paikalla oli aikaisemmin asunut torppari August Niemelä, jota oli kutsuttu samalla nimellä.

Eino avioitui Pirkko Penttisen kanssa ja muutti Laukaan kirkolle asumaan.

Pauli vihittiin Tilkkulan tyttären kanssa.

Armas eli poikamiehenä ikänsä ja asui vanhempiensa kanssa. Armas oli luonteeltaan sympaattinen ja rehellinen. Purolan Hannastakin hän piti huolta Villen kuoleman jälkeen kuin oma poika.

Elämää Kämpässä

Kämppä 1970

Kallen rakentama mökki oli yksiö, tosin eteinen komeroineen antoi säilytystilaa. Kun kaikki vakituiset asukkaat olivat kotona morsiamineen, niin nukkuma-aikaan lattia oli aivan täyteen ahdettu. Kun Siiri aamulla heräsi kahvinkeittoon, niin täytyi hellan edestä herättää porukkaa pois tieltä, kun muuten ei löytynyt jalansijaa.

Kalle oli Kymin Uittoyhdistyksellä työssä. Työmatkat metsäpolkuja pitkin piti kulkea kesäisin tarkkana, ettei vaan törmännyt sammakoihin. Siksi Kalle työnsi puunlatvusta edellään pitkin polkua karkoittaakseen sammakot pois polulta. Kalle pelkäsi kuollakseen sammakoita. Perunakuoppaan ei uskaltanut mennä mistään hinnasta, kun siellä kuitenkin oli "Niitä"!. Hän havainnollisti pelkoaan sanomalla: "Enne minä mänen vaikka jalopeurain luolaa, ku perukuoppaa."

Kalle oli ahkera hyödyntämään luonnon antimia. Hän teki polttorankoja naapurien metsistä ja veti kelkalla ne Kämpän kartanolle pitkistäkin matkoista. Polttopuita oli aina kuivina ja ylivuotisina käytettävissä. Puuhuollosta Kalle sanoi väkensä tuntien: ”Minusta ku aika jättää, ni loppuu Kämpältä puut”.

Kalansaaliin suhteen Kalle oli salamyhkäinen. Pyydyksiä oli Hujakkolammessa ja kun hän tuli kalalta, niin hänen käytöksestään saattoi päätellä kalaonnen. Jos kaloja ei tullut, niin hän poikkesi Purolaan päivittelemään huonoja saaliitaan. Jos kaloja tuli kohtalaisesti, niin silloin ne piti viedä Purolan ohi muina miehinä. Ja sitten jos sattui tulemaan oikein isoja haukia, niin silloin Kalle vei saaliinsa kotiin pitkin metsiä ja pusikoita. Samanlainen salailu liittyi myös käpyjen keräilyyn. Kerrankin hänellä oli täysiä käpysäkkejä aitta täynnä ja kun häneltä kysyttiin, onko tänä vuonna käpyjä löytynyt, niin hän vastasi suuttuneena: ” Mistäs niitä löytää, sanokea mistä niitä löytää”. Kallea ei voinut moittia saaliillaan leuhkimisesta.

Kalle kuoli ensin, ja Siiri eli pitempään. Viimeiset aikansa Siiri vietti Koskella vanhainkodin sairasosastolla. Ehkä Siirin usein toistama kansanviisaus auttoi pysymään kunnossa. Hän innostuessaan sanoi: ”Jonka suu napsaa, sen jalka kapsaa”ja sanojensa vakuudeksi esitti hyvinkin vaativia voimisteluliikkeitä.

Sittemmin Kämppä purettiin. Pauli ja Armas muuttivat Koskelle asumaan.