JR 50

Puolustusvoimien kuvakeskuksen 170 000 valokuvan tietokanta on laitettu esille nettiin osoitteessa: http://sa-kuva.fi/

Sotilasarvojen omaksuminen suomalaiseen järjestelmään

Suomen armeijaa luotaessa 1917-1922 sen sotilasarvoiksi omaksuttiin pääasiassa muissa maissa käytössä olleista nimityksistä johdettuja suomenkielisiä muotoja. Kielitieteellisesti useimmat sanat ja käsitteet ovat kulkeutuneet suomen kieleen saksan ja etenkin Ruotsin kautta. Ruotsi-Suomen sotaväessä käytössä olleita vierasperäisiä sanoja täydennettiin sotilasarvojen lisääntyessä ja vakiintuessa itsenäisyyden alkuvuosina. Myös Venäjän vallan aika on jättänyt jälkensä käytössämme oleviin sotilasarvoihin. Kokonaisuus muodostui siis monista eri kulttuureista omaksutuksi vain Suomelle ominaiseksi yhdistelmäksi.

Sotilasarvojen jako Suomen armeijassa

Käytössä olevat sotilasarvot voidaan jakaa karkeasti seuraaviin pääryhmiin:

1. miehistö
2. aliupseerit
3. upseerit
   1. komppaniaupseerit
   2. esiupseerit
   3. korkein luokka eli kenraalit

1) Miehistö

1.1) Sotamies

Nimitys sotamies on tunnettu kaikkialla maailmassa. Suomenkielessä sana sota on hyvin vanhaa perua ja se on ollut tunnettu kielessämme satoja ellei jopa tuhansia vuosia. Sitä on aikojen kuluessa täydennetty uusilla tehtävään liittyvillä etuliitteillä kuten autosotamies, lentosotamies, tykkimies tai viestimies. Jalkaväessa arvona oleva jääkäri on perinteisesti tarkoittanut kevyesti varustettua jalkaväkimiehistöä. Tämä Euroopassa 1700-luvulla käyttöönotettu sotilasarvo on peräisin saksalaisesta metsästäjää tarkoittavasta Jäger-sanasta. Pääosin nämä metsästäjistä muodostetut jääkärijoukot taistelivat arvojärjestyksessä varsinaisen taistelulinjan sivuistoilla, jossa niitä käytettiin tiedusteluun ja erilaisiin varmistustehtäviin. Nykyaikana jääkärien merkitys on muuttunut liikkuvan jalkaväen iskukykyisimmäksi ja hyökkäävimmäksi osaksi maavoimia. Ratsuväessä miehistöön kuuluvaa sotamiestä on kutsuttu aikojen saatossa rakuunaksi. Sanan alkuperä johtuu ranskankielisestä sanasta dragon, joka merkitsee lohikäärmettä. Euroopan armeijoissa tämä yhteys näkyy siten, että ratsuväen aseissa ja lipuissa kuvattiin usein lohikäärme.

1.2) Korpraali

Korpraalin arvo on kuulunut Suomen armeijassa käytettyihin miehistön arvoihin jo Vanhan Suomen Sotaväen ajoista saakka. Se on johdettu alkuperin latinankielisestä sanasta caput. Myöhemmin sana siirtyi italiaan muodossa capo muuntuen sittemmin muotoon caporaleksi, joka tarkoittaa pienen joukon johtajaa. Ranskalaiset lainasivat sanan italian kielestä ja muunsivat muotoon caporal. Suomen armeijan käyttöön sana on tullut todennäköisesti saksan kielen sanasta korporal, joka merkitsi alinta aliupseerin arvoa. Vakiintuneen käytännön mukaan Suomen armeijassa korpraalin arvo ei kuulu aliupseereihin vaan se on miehistön arvo.

2) Aliupseerit

2.1) Alikersantti

Itsenäisyyden ajan Suomessa tehtävien lisääntyessä ja monipuolistuessa tuli tarve erotella sotilasarvoja tarkemmin toisistaan. Tällöin päädyttiin siihen, että nuorempaa ja vanhempaa kersanttia erotetaan toisistaan sotilasarvoon liitettävällä etuliitteellä ali-. Näin syntyi sotilasarvon kersantti alapuolelle siitä johdettu alikersantti. Nuorempi aliupseeri eli alikersantti oli Suomen Sotaväessä (1881-1902) kolmivuotista asepalvelusta suorittavan miehen arvo. Saadakseen tämän arvon miehen tuli läpäistä puolivuotisen opetuskomennuskunnan eli tuon aikaisen aliupseerikoulun kurssin. Jatkosodan aikana aliupseerien olkapäille kiinnitettävien kaluunanauhojen puute korvattiin valkoisella nauhalla, joka sai kenttäarmeijassa kutsumanimen maitoviiva.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli ryhmän johtaja.

2.2) Kersantti

Aliupseerien arvot ovat syntyisin armeijoiden eri käytännön tehtäviä hoitavien sotilaiden nimikkeistä. Antiikin Roomassa oikeudenpalvelijaa kutsuttiin nimellä serviens, josta sana johtuu ranskaan muodossa sergent. Täällä se sai myös uuden merkityksen pienen kärkijoukon tai tiedusteluosaston johtajana. Suomeen sana tulee ruotsin kautta noin 1600-luvulla sanasta sergeant ja se sai aliupseeristoon sijoitettuna muodon kersantti. Tämä sotilasarvo on johdannaisarvo, josta voidaan muodostaa uusi sotilasarvo sekä alas että ylöspäin etuliitteitä käyttämällä. Jatkosodan aikana aliupseerien olkapäille kiinnitettävien kaluunanauhojen puute korvattiin valkoisella nauhalla, joka sai kenttäarmeijassa kutsumanimen maitoviiva.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli ryhmän johtaja tai joukkueen varajohtaja.

2.3) Ylikersantti

Itsenäisyyden ajan Suomessa tehtävien lisääntyessä ja monipuolistuessa tuli tarve erotella sotilasarvoja tarkemmin toisistaan. Tällöin päädyttiin siihen, että nuorempaa ja vanhempaa kersanttia erotetaan toisistaan sotilasarvoon liitettävällä etuliittellä yli-. Näin syntyi sotilasarvon kersantti yläpuolelle siitä johdettu ylikersantti.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli joukkueen varajohtaja tai komppanian vääpeli.

2.4) Vääpeli

Kersantin ohella myös vääpeli on aiemmin tarkoittanut oikeudenpalvelijaa tai enemmänkin huoltajaa. Saksassa sana weibel on johdettu sanasta weib, joka tarkoittaa vaimoa tai naista. Baijerissa ja Sveitsissä käytetään seurakunnan palvelijasta yhä tänäkin päivänä nimitystä weibel. Saksassa vääpeli sijoittui sotilasarvona jo varhain päällikön apulaiseksi, komppanian äidiksi. Suomen armeijaan sana on johdettu todennäköisesti ruotsin sanasta väbel, jonka lausuntamuoto muistuttaa suomenkielistä vastinetta. Myöhemmin tässäkin sotilasarvossa tehtävien monipuolistuessa otettiin käyttöön etuliite yli-.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli komppanian vääpeli.

3) Upseerit

3.1) Komppaniaupseerit

3.1.1) Vänrikki

Alin upseeriarvo juontaa juurensa saksan kielen sanasta fähnrich. Sana esiintyy myös ruotsin kielessä muodossa fänrik. Vänrikki on alunperin tarkoittanut lipunkantajaa, johtuen saksan kielen lippua tarkoittavasta sanasta fahne. Myöhemmällä ajalla sanan merkitys oli muuttunut tarkoittamaan lippukunnan- eli komppaniapäällikön lähintä miestä. Itsenäisyyden ajan Suomessa vänrikki sijoittui alimpana upseerinarvona lähinnä komppanian nuorimman upseerin eli joukkueenjohtajan tehtäviin. Ratsuväessä vänrikki nimitettiin jo itsenäisyyden alkuajoista lähtien kornetiksi. Sana tulee todennäköisesti espanjasta ja tarkoittaa perusyksikön lipunkantajaa.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli joukkueen johtaja tai komppanian päällikkö.

3.1.2) Luutnantti

Uudemmalla ajalla tuli tarvetta ottaa käyttöön uusi vänrikkiä vanhempi upseerinarvo. Sotilasarvo tuli ranskan kielen sanasta lutenanbt, lutinampt ja se saavutti myöhemmin muotonsa lieutenant. Sana tarkoitti kapteenin sijaista. Myöhemmässä vaiheessa luutnantin ympärille on syntynyt yli- ja aliluutnantin arvoja. Aliluutnantti on eräissä armeijoissa ja laivastossa vastaavuudeltaan vänrikin arvoinen. Yliluutnantti tuli käyttöön puolustusvoimissa vuonna 1952 oltuaan jo aiemmin Ruotsi-Suomen sotaväessä muodossa premiärlöjtnant. Yliluutnantin arvomerkit saatiin kiinnittämällä luutnantin kauluslaattaan kahden heraldisen ruusun väliin 1 cm pituinen ja reunalistan levyinen metallipalkki. Hihamerkki saatiin halkaisemalla luutnantin kahdesta 1 cm:n kaluunanauhasta ylempi kahtia erillisiksi puolen senttimetrin nauhoiksi.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli komppanian päällikkö.

3.1.3) Kapteeni

Kapteeni jountuu suomen kieleen lähinnä ruotsin kielen kapten ja saksan kielen kapitän sanoista. Tässä sotilasarvossa on huomioitavaa, että saksan kapitän tarkoittaa merivoimien kapteenia. Saksan maavoimissa kapteeni oli ja on edelleenkin hauptmann. Alunperin kapteenia tarkoittava sana periytyy myöhäislatinan muodosta capitaneus. Perustana sanalle on ollut latinan caput, joka tarkoitti päätä. Palautuessaan myöhäisempään sanamuotoonsa capitis ja capitaneus se sai merkityksensä sadanpäämiehenä eli päällikkönä. Kapteenin asema hallinnollisen yksikön, esimerkiksi komppanian päällikkönä, vakiintui maailmassa noin 1400-luvulla, kun vakinaiset armeijat tulivat käyttöön. Ratsumestari vastasi ratsuväen sotilasarvona Suomessa muiden aselajien kapteenia.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli komppanian päällikkö tai pataljoonan komentaja.

3.2) Esiupseerit

3.2.1) Majuri

Latinankielisestä sanasta tulee myös majurin sotilasarvoa merkitsevä nimitys. Vanhan latinan sana maior eli suurempi on sittemmin vain hieman muuttunut ruotsin ja saksan muotoon major sekä espanjassa sanaksi mayor. Espanjan ja Saksan armeijoissa majuri tarkoitti rykmentinkomentajan apulaisen virkaa. Vasta 1600- ja 1700-luvuilla, kun pataljoonajako sisällytettiin rykmenttiin, majurista ja everstiluutnantista tuli komantajan arvoisia upseereita pataljoonaan. On syytä huomata, että kaulustaattojen pohja muuttuu siirryttäessä komppaniaupseereista esiupseereihin. Tällöin kauluslaattaa kiertävän valkean reunan sisäpuolelle tulee toinen kapeampi reunus.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli pataljoonan tai rykmentin komentaja.

3.2.2) Everstiluutnantti

Everstiluutnantti on arvona suora johdannainen everstistä. Ruotsin kielessä everstin sijaista nimitettiin sanalla överstelöjtnant ja saksassa oberstleutnant. Nämä germaaniset sanat ovat saaneet muotonsa vastaavan ranskalaisen sotilasarvon lieutenant-coloner mukaisesti. Ranskan kielessä sana lieutenant merkitsee sijaista. Suomen kielenkin jo alusta lähtien vakiintunut everstiluutnantin sotilasarvo tarkoitti siten everstin sijaista.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli rykmentin tai divisioonan komentaja.

3.2.3) Eversti

Sanalla eversti on myös kielellisesti germaaninen tausta. Sen vanha muoto tulee ruotsin kielestä ylintä tarkoittavista sanoista överste tai överst, joka on lainattu saksan sanasta oberst. Noin 1500-luvulta lähtien Saksassa on sanalla ollut sotilaallinen merkitys, tarkoittaen yleensä rykmentin tai osaston komentajaa. Esimerkiksi italian colonello ja ranskan colonel johtuvat juuri osaston eli kolonan komentajuudesta.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli divisioonan komentaja.

3.3) Korkein luokka eli kenraalit

3.3.1) Kenraalimajuri

Kenraali tulee länsieurooppalaisiin kieliin ranskan yleistä tarkoittavasta sanasta général. Myös monissa muissa kielissä saman, alkuperältään latinasta peräisin olevan sanan johdannaiset tarkoittavat yleistä, yleinen johtaja tai kaikkien johtaja. Historiassa kenraalin merkitys oli armeijan perusorganisaation ja rykmentin yläpuolella sodan johdosta vastaavana henkilönä toimiminen. Ranskassa esiintyi jo 1300-luvulla sotilaallisen merkityksen omaavana sanayhdistelmä ylipäällikkö tai yleispäällikkö capitaine général. 1700-luvulla useissa armeijoissa esiintyi myös nimitystä generalissimus. Sama nimitys on kulkenut nykypäiväänkin säilyttäen merkityksensä, joskaan sitä ei Suomessa ole otettu koskaan käyttöön. Kenraalien sisäisessä arvojärjestyksessä on usein herättänyt ihmetystä se, miksi kenraalimajuri on kenraaliluutnantin alapuolella. Onhan majuri kuitenkin luutnanttia korkeampi yleisessä arvojärjestyksessä. Tähän on syynä sotilasarvojen etymologinen tausta: luutnantti on kapteenin ensimmäinen sijainen komppaniaupseereissa, mutta esiupseereissa everstin ensimmäinen sijainen onkin everstiluutnantti. Näin ollen kenraaliluutnantti on myös kenraalin ensimmäinen sijainen ja siten kenraalimajuria korkeampi sotilasarvo. Alunperin kenraalimajuri oli kenraalin alin sotilasarvo. Vuonna 1994 käyttöön tulleesta prikaatinkenraalin arvosta on sittemmin tullut alin kenraalin arvoa osoittava sotilasarvo. Tällöin kenraalimajurin arvomerkit muuttuivat entisen kenraaliluutnantin arvomerkkien kaltaisiksi.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli armeijakunnan komentaja.

3.3.2) Kenraaliluutnantti

Ylemmät asemat, sotien luonteen muuttuminen, vastuullisten tehtävien kasvu sekä komennettavien määrän lisääntyminen synnytti arvoluokkaan eriasteisia kenraalinarvoja. Kenraalin perusarvoiksi itsenäisyyden alkuvuosina vakiintuivat kenraalimajurin, kenraaliluutnantin ja kenraalin sotilasarvot. Pohjana tälle ratkaisulle lienee toiminut vahvasti Suomen Sotaväen aikana 1881-1902 käyttämät sotilasarvot ja -arvojärjestelmä, jossa kenraalinarvot olivat samat kolme kuin itsenäisyyden ensimmäisessä vuonna 1918 vahvistetussa järjestelmässä. Monissa muissa Euroopan maissa löytyy maavoimista samat perusarvot, mutta historia on muuttanut niiden nimityksiä ja lisännyt arvoja eri aikakausina.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli armeijan komentaja.

3.3.3) Kenraali

Suomessa ylintä kenraalinarvoa on voitu jo Suomen Sotaväen aikana sekä myöhemmin itsenäisyydenaikana täydentää aselajia osoittavalla tunnuksella, kuten jalkaväen-, ratsuväen-, tai tykistön kenraali. Mitään vakioitua kenraalien perusarvonimikkeistöä ei yleismaailmallisesti ottaen ole kuitenkaan olemassa. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Ranskan kenraalinarvot, joissa arvonimike muodostuu eritasoisten joukkojen mukaan: prikaatin-, divisioonan-, armeijakunnan- tai armeijankenraali.

Sotilasarvon tyypillinen tehtävä jatkosodan aikana oli armeijan komentaja.

Lähteet:

• Itsenäisen Suomen sotilasarvot ja -arvomerkit, Marko Palokangas 2000, ISBN 952-5026-19-1