Paavo Juho Talvela

VI Armeijakunnan komentaja

 

Puolustusvoimien kuvakeskuksen 170 000 valokuvan tietokanta on laitettu esille nettiin osoitteessa: http://sa-kuva.fi/

Paavo Talvela

Paavo Talvela

Paavo Juho Talvela syntyi 19.1.1897 Helsingin maalaiskunnassa. Hänen vanhemmat olivat Johan Fredrik Thorén ja Helena o.s. Uino. Vuoden 1905 nimenmuutoksessa lapset muuttivat sukunimensä Talvelaksi. Paavo kävi keskikoulun ja lähti 16-vuotiaana merille. Talvela avioitui vuonna 1923 Karin Johanna Tengmanin kanssa.

Talvela kävi viisi luokkaa Helsingin suomalaista reaalilyseota ja aloitti opinnot Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa ja liittyi jääkäriliikkeeseen jo opiskelunsa alkuvaiheessa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi yksityisoppilaana Helsingin suomalaista lyseosta vuonna 1921. Hän kävi tykistön ampumakoulun vuosina 1920–1921 ja suoritti tykistökurssit Englannissa vuonna 1923. Sotakorkeakoulun yleisen osaston hän suoritti vuosina 1924–1926.

Jääkärikoulutus Saksassa

Merillä olon jälkeen jälkeen Talvela opiskeli Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Siellä hänet houkuteltiin mukaan jääkäriliikkeeseen. Talvela liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoonaan ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella. Hänet komnnettiin komennettiin keväällä 1917 erikoistehtäviin Ruotsiin ja Suomeen. Tällä matkalla hän tuli yhdessä jääkäritovereineen pidätetyksi Ruotsin–Suomen rajalla viranomaisten toimesta epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Pidätyksen jälkeen hänet internoitiin Ruotsiin aluksi Luulajaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin Upsalaan. Upsalasta hänet vapautettiin loppukesästä vuonna 1917, jonka jälkeen hän jatkoi valmisteluja alkuperäisen tehtävänsä suorittamiseksi, kunnes syystalvella hänet määrättiin palaamaan Suomeen, missä hänen tehtävänään oli osallistua suojeluskuntien perustamiseen ja kouluttamiseen. Suomeen hän palasi väärennetyn passin turvin joulukuussa vuonna 1917 Ahvenanmaan kautta Turkuun.

Sisällissodan aika

Tammikuussa 1918 Talvela määrättiin Suupohjan suojeluskuntapiirin johtajaksi. Talvelan johdolla valkoiset valtasivat Kristiinankaupungin 31.1.1918 ja rintamalohkon ratkaisevat taistelut käytiin Satakunnan Alhaisissa 14.3.1918. Näiden yhteenottojen jälkeen Talvela ylennettiin kapteeniksi. Sisällissodan jälkeen Talvela palveli sodanaikaisen pataljoonansa komentajana Tammisaaressa. Talvela oli tuolloin 21-vuotias ja Suomen nuorin majuri.

Sotakorkeakoulu

Talvela erosi armeijasta vuoden 1919 huhtikuussa ja liittyi Karjalan retkikuntaan, joka lähti valtaamaan Aunusta. Talvelan rykmentti pääsi kesäkuun alussa seitsemän kilometrin päähän Petroskoista. Aunuksen retkien jälkeen Talvela opiskeli kenraali Vilho Nenosen perustamassa Tykistön ampumakoulussa. Hän opiskeli myös Englannin Coast Artillery Schoolissa eli Rannikkotykistökoulussa. Vuonna 1924 perustettiin Suomen Sotakorkeakoulu. Talvela oli ensimmäisen kurssin oppilasvanhin ja priimus. Diplomityönsä Talvela teki yhteistyössä majuri Aaro Pajarin kanssa ja sen aihe oli Offensiiviset mahdollisuudet Laatokan Karjalassa.

Vuoden 1927 alussa everstiluutnantti Talvela määrättiin yleisesikunnan komento-osaston päälliköksi ja siellä Talvelalle kuuluivat muun muassa henkilöasiat. Armeijassa oli meneillään muutoskausi ja virkoja oltiin vakinaistamassa ja osasta upseereista haluttiin päästä eroon. Talvela ei kuitenkaan viihtynyt armeijassa ja hän otti yhteen Walleniukseen. Hän lähti 32-vuotiaana Suomi-filmin apulaisjohtajaksi vuonna 1929. Kun kieltolaki päättyi vuonna 1932, Talvela nimitettiin Oy Alkoholiliike Ab:n apulaisjohtajaksi. Vuonna 1937 Talvela siirtyi Suomen Selluloosayhdistyksen Finncellin apulaisjohtajaksi.

Talvisota

Talvisodassa Mannerheim määräsi Talvelan rintamalle ja 5.1.1939 Tolvajärven ja Ilomantsin alueelle muodostettiin ryhmä Talvela, johon kuului everstiluutnantti Pajarin komentama JR 16. Pajari onnistui lyömään vihollisen Tolvajärven–Ägläjärven taistelussa. Taistelu oli ensimmäinen suomalainen hyökkäysvoitto talvisodan aikana ja sen tappiot olivat raskaat. Ryhmä Talvelan menetykset joulu-tammikuussa olivat lähes 1000 kaatunutta, yli 2000 haavoittunutta ja yli 800 kadonnutta. Talvelasta tehtiin kenraalimajuri ja Pajarista eversti.

Jatkosota

Jatkosodassa perustettiin Erik Heinrichsin komentama Karjalan armeija, johon kuului VI Armeijakunta Talvelan komennossa. Jatkosodan alettua armeijakunta hyökkäsi Vienan-Karjalaan. Panssarieversti Ruben Lagukselle ja Talvelalle myönnettiin hyökkäyksen aikana Mannerheim-ristit. Hyökkäys maksoi Talvelan joukoille 10 475 miestä kaatuneina, haavoittuneina tai kadonneina. Hyökkäysvaiheen jälkeen alkoi asemasota.

Tammikuussa 1942 Mannerheim määräsi Talvelan armeijan edustajaksi Saksan päämajaan. Talvelan Saksan komennus kesti vuoden 1944 kevääseen, vaikka hän jo vuonna 1942 oli pyytänyt Mannerheimiltä siirtoa rintamalle, koska oli kyllästynyt mielestään tyhjänpäiväiseen diplomaattityöhön. Maaliskuussa 1944 Talvela sai komentoonsa II Armeijakunnan Maaselän kannaksella. Aunuksen ryhmän komentajaksi hänet määrättiin 14.6.1944. Rintamalinja kulki Syväriä pitkin. Viivytystaistelujen jälkeen joukot vetäytyivät U-asemaan, heikosti linnoitetulle 50 kilometrin pituiselle linjalle vanhan Suomen puolella. U-linjasta taisteltiin viikon ajan. Samalla estettiin vihollisen tunkeutuminen Sisä-Suomeen ja Laatokan kiertäminen Kannaksen rintaman selustaan. Rintamatilanne vakiintui ja Talvela komennettiin jälleen Saksaan. Tuolloin Reichsführer-SS Heinrich Himmler ehdotti, että Talvela ryhtyisi Suomen pakolaishallituksen johtajaksi. Talvela ilmoitti ottavansa käskyjä vain Suomen Marsalkalta.

Sotien jälkeen

Sodan jälkeen Talvela järjesti vaimonsa Karinin ja molemmat tyttärensä Tukholmaan. Paavo ja rintamalla haavoittunut Martti-poika jäivät Helsinkiin, mutta olivat valmiita pikaisen lähdön varalta. Sodan päätyttyä Mannerheim, Heinrichs ja Talvela välttyivät kuitenkin sotasyyllisyysoikeudenkäynneiltä.

Sodan jälkeen Talvelan siviilityö Finncellissä vaikeutui ja vuoden 1946 keväällä hän muutti Etelä-Amerikkaan myymään sellua. Hän palasi Suomeen 1949, aluksi Suomen Väriteollisuus Oy:n toimitusjohtajaksi ja vuodesta 1950 lähtien Suomen paperi- ja kartonginjalostajain yhdistyksen Convertan toimitusjohtajaksi. Convertasta Talvela jäi eläkkeelle 1962. Talvela osallistui myös kunnallispolitiikkaan ja oli vuosina 1954–1960 Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Presidentti Urho Kekkonen ylensi Talvelan jalkaväenkenraaliksi itsenäisyyspäivänä vuonna 1966. Eläkepäiviään varten Talvela osti itselleen edesmenneen tykistökenraali Vilho Nenosen talon Kulosaaressa. Sodat eivät kuitenkaan jättäneet Talvelaa rauhaan ja Tolvajärven taistelujen vuosipäivät aiheuttivat hänelle aivohalvauksen vuosina 1967 ja 1969.

Elämänsä viime vuodet Paavo Talvela vietti Kulosaaren talossaan Helsingissä. Työhuoneessaan kiikkutuolissa istuen hän ilmaisi lukuisten keskustelujen kuluessa henkisen testamenttinsa ja toiveensa omaisilleen. Niiden keskeisen sisällön hän kiteyttää muutamiin lauseisiin:

"Älkää koskaan toivoko sotaa. Se on hirvittävin asia maailmassa. Vain sen kokenut voi todella tietää mitä se merkitsee. Pitäkää osaltanne huoli, että maamme rajat ovat rauhan rajoja. Tässä maassa on hyvä olla ja asua. Rakentakaa sitä ja kunnioittakaa kansalaissopua".[1]

Paavo Talvela kuoli 30.9.1973 ja hänet on haudattu Kulosaaren hautausmaalle Helsinkiin.

Kiinnostavaa taustatietoa

Alla on mielenkiintoisia linkkejä YLEN Elävän Arkiston tietokantaan. Mukana on mm. kenraali Paavo Talvelan haastattelu VI Armeijakunnan taisteluista Vienan-Karjalassa.

Lähteet:

  • Paavo Talvelan muistelmat osat 1 ja 2, ISBN 951-26-1220-8 ja ISBN 951-26-1367-0
  • YLE Elävä arkisto

Viitteet:

  • [1] Paavo Talvelan muistelmat osa 1, ISBN 951-26-1220-8, sivu 14