JR 50

Puolustusvoimien kuvakeskuksen 170 000 valokuvan tietokanta on laitettu esille nettiin osoitteessa: http://sa-kuva.fi/

Puolustusvoimat Talvisodan jälkeen

Talvisodan jälkeisen lomauttamis- ja kotiuttamisvaiheen päätyttyä puolustusvoimain vahvuus oli helmi-maaliskuun vaihteessa 346500. Kesäkuun loppuun mennessä se laski 110000. Vuodenvaihteesta 1940/41 alkaen vahvuus pieneni edelleen tasaisesti ja oli juuri ennen uutta liikekannallepanoa 97350. Tästä määrästä oli päällystöä 7560, alipäällystöä 19140 ja miehistöä 70650. Raja- ja merivartiolaitoksessa palveli noin 4000 henkilöä sekä siviilitoimenhaltijoina puolustuslaitoksessa 1350 miestä ja 3000 naista. Välittömästä puolustusta palvelevien määrä oli täten yli 105000 henkilöä.

Väliaikainen, talvisodan aikaisen armeijan mukainen liikekannallepanosuunnitelma pysyi vielä voimassa senkin jälkeen, kun maavoimissa siirryttiin divisioonista prikaatikokoonpanoihin kesällä 1940. Uuteen suunnitelmaan siirryttiin marraskuussa 1940 ja siinä sodanaikainen puolustusvoimien pääosa oli määrä perustaa aluejärjestöteitse ja se takasi samalla rauhanajan joukkojen nopean sodanmukaisen käyttövalmiuden mahdollisen liikekannallepanon sattuessa. Asekelpoisten miesten mahdollisimman tarkka määrä selvitettiin vuoden 1940 lokakuun aikana pidetyissä valvontakokouksissa. Näihin osallistuivat kaikki reserviläiset sekä välttävän sotilaskoulutuksen saaneet I luokan nostomiehet vuoden 1895 ikäluokka mukaanluettuna. Valvontakokousten tulos oli selvillä 1.12.1940 ja se osoitti tarkasti reserviläisten kokonaismäärän, heidän ikäjakautumansa ja jakaantumisen aselajien kesken. Kun otettiin huomioon edellisten lisäksi vielä vuoden 1920 jälkeen syntyneet, saatiin asekelpoisten henkilöiden määräksi runsaat 500000 miestä.^[1]

Miesmäärä vuoden 1940 mukaan^[2]

Aselaji	Lukumäärä	%-Osuus
Jalkaväki ja kevyet joukot	217500	57.8%
Panssarijoukot	1000	0.3%
Kenttätykistö	39000	10.4%
Pioneerijoukot	12000	3.2%
Viestijoukot	10500	2.8%
Kaasusuojelujoukot	1800	0.5%
Huoltojoukot	31500	8.4%
Laivastomuodostelmat	5300	1.4%
Rannikkotykistö	13000	3.5%
Lentojoukot	3700	1.0%
Ilmatorjuntajoukot	5300	1.4%
Sotilasläänien luovutustehtävät(*)	36400	9.3%
Yhteensä	376000	100%

(*)Sotilasläänien luovutustehtävät pitivät sisällään mm. siviilityötehtäviensä puolesta vapautetut sekä lykkäystä saaneet ja kokonaan sotilaspalveluksesta vapautetut henkilöt.

Sodanajan kokoonpano puolustusvoimissa jatkosodan alla

Jatkosodan alla maavoimiin suunniteltiin muodostettavaksi 16 divisioonaa, joista yksi jäi merivoimien johtoon. Käytössä oli lisäksi kolme kevyttä prikaatia, kaksi merivoimien johtoon varattua jalkaväkirykmenttiä (JR61 sekä JR60 ja sen jälkeen JR14) sekä ylijohdon ja armeijakuntien johtoon jäävät muut joukot. Pääosa voimista eli 12 divisioonaa tuli itärajan puolustuksesta vastaavien armeijakuntien johtoon. 3 divisioonaa jäi ylipäällikön reserviksi ja 1 divisioona oli varattu merivoimien komentajan käyttöön. Myös yksi armeijakunnan esikunta jäi ylipäällikön johtoreserviksi.^[3]

Armeijakunnan kokoonpano

Armeijakuntien kokoonpanot vaihtelivat, mutta useimmiten siihen kuului kahdesta kolmeen divisioonaa, erillisiä pataljoonia, raskaita patteristoja, linnoistuspataljoonia, linnoistuspatteristoja, pioneeripataljoona, silta-, auraus- ja pioneerivarastokomppania, viestipataljoona sekä huoltojoukkoja. Armeijakunnan esikunnalle vuonna 1941 vahvistetun kokoonpanonon mukaan siihen kuului 157 henkilöä, joista päällystöä oli 90. Esikuntapäällikön alaiset osastot oli numeroitu arabialaisin ja toimistot roomalaisin numeroin.

Armeijakunnan rakenne

Katso kuva[4]

Divisioonan kokoonpano

Perusyhtymän, divisioonan, kokoonpano muotoutui syyskaudella 1940 sitä mukaa kuin vahvistettiin ne eri aselajien määrävahvuudet joita valmistelussa tuli noudattaa. Divisioona säilyi kolmijakoisena ja siihen kuului kolme jalkaväkirykmenttiä, kevyt osasto, kevyt kenttätykistörykmentti, raskas kenttätykistöpatteristo (vain kymmenessä divisioonassa), pioneeripataljoona, viestipataljoona, tykkikomppania, kaasusuojelukomppania, ilmatorjuntakonekiväärikomppania, sotapoliisijoukkue, pioneerikolonna ja huoltomuodostelmat. Talvisodanaikaiseen divisioonan vahvuuteen oli tullut vahvennusta lähinnä panssarintorjuntaan, kranaatinheittimiin, tykistöön ja ilmatorjuntaan. Divisioonan esikunnalle vahvistetun kokoonpanon mukaan siihen kuului 61 henkilöä, joista 45 kuului päällystöön. Kenttätykistörykmentin komentaja toimi tykistökomentajana sekä kaasusuojelukomppanien päällikkö kaasusuojelukomentajana. Pioneeri- ja viestikomentajat johtivat samalla pioneeri- ja viestitoimistoja. Yleisen huolto- ja kuljetustoimiston kokoonpanoon oli liitetty kenttäpostiupseeri. Ilmasuojelutoimisto liitettiin esikuntaan vain erikseen käskettäessä.^[5]

Divisioonan rakenne

Katso kuva[6]

Jalkaväkirykmentin kokoonpano

Jalkaväkirykmenttien perusrungon muodostivat komentotoimisto, huoltotoimisto ja kolme jalkaväkipataljoonaa. Rykmentinkomentajan lähimpänä apuna oli adjutantti, joka oli samalla rykmentin yleisesikuntaupseeri. Rykmenttien asevahvuudet vaihtelivat melko paljon, mutta niille voitiin yleensä jakaa noin 2500 kivääriä, 200-400 konepistoolia, 144 pikakivääriä, 36 konekivääriä, 30 pst-kivääriä, 6 panssarintorjuntatykkiä sekä 9 kevyttä ja 3 raskasta heitintä. Jalkaväkirykmentin määrävahvuuteen kesällä 1941 kuului 3616 miestä, joista 119 oli päällystöä, 543 alipäällystöä ja 2954 miehistöön kuuluvaa. Lisäksi vahvistettuun määrävahvuuteen kuului 415 hevosta, 9 autoa, 2 moottoripyörää ja 344 polkupyörää.^[7]

Rykmentin rakenne

Katso kuva[8]

Pataljoonan kokoonpano

Suomalaiseen sodan ajan jääkäripataljoonaan kuului pataljoonan komentaja, esikunta, esikuntakomppania, kolme jääkärikomppaniaa, konekiväärikomppania ja kranaatinhietinjoukkue miesvahvuuden ollessa n. 750 miestä.

Pataljoonan rakenne

Katso kuva[9]

Komppanian kokoonpano

Suomalaisen jääkärikomppanian kokoonpanoon kuului komppanian päällikkö, varapäällikkö, tulenjohtopäällikkö, komento- ja tukijoukkue, kolme jääkärijoukkuetta ja huoltojoukkue. Jalkaväkikomppanioita johtivat yleisesti reserviupseerit, joiden sotilasarvo oli joko luutnantti tai kapteeni. Komppanian runko rakentui kolmesta joukkueesta, joita johtijat vänrikin tai luutnantin arvoiset upseerit. Komppanian lyhenne on iso K-kirjain ja lisämääre, esim. 3K (3.Komppania). Sodanaikaisen komppanian koko oli noin 110–260 miestä.^[10]

Joukkueen kokoonpano

Komppania koostui joukkueista. Joukkue puolestaan rakentui 3-4 ryhmästä ja sen miesvahvuus oli normaalisti 20-40 henkeä. Joukkueita johtivat yleensä komppanian nuorimman upseerinarvon omaavat vänrikit. Joukkueen varajohtaja on joukosta riippuen upseeri tai aliupseeri. Joukkueen lyhenne Suomen puolustusvoimissa oli iso J, jolloin esimerkiksi kranaatinheitinjoukkue lyhennetään KrhJ.^[11]

Viitteet:

• [1] Jatkosodan historia 1, Sotatieteen laitoksen sotahistorian osasto, ISBN 951-0-15327-3 1.osa, WSOY 1988, sivut 81-82
• [2] Jatkosodan historia 1, Sotatieteen laitoksen sotahistorian osasto, ISBN 951-0-15327-3 1.osa, WSOY 1988, sivu 83
• [3][4] Jatkosodan historia 1, Sotatieteen laitoksen sotahistorian osasto, ISBN 951-0-15327-3 1.osa, WSOY 1988, sivu 84
• [5][6] Jatkosodan historia 1, Sotatieteen laitoksen sotahistorian osasto, ISBN 951-0-15327-3 1.osa, WSOY 1988, sivu 85
• [7][8][9] Jatkosodan historia 1, Sotatieteen laitoksen sotahistorian osasto, ISBN 951-0-15327-3 1.osa, WSOY 1988, sivu 86
• [10] Komppania pienoisyhteiskuntana: sosiologisia havaintoja suomalaisesta rintamayksiköstä 1941-1944. Helsinki: Otava, 1978. ISBN:951-1-05026-5.
• [11] Puolustusvoimien julkaisuja; Ryhmänjohtajan opas, Joukkueen opas, KRH-opas II ja Jalkaväen ohjesääntö v. 1936