JR 50

Puolustusvoimien kuvakeskuksen 170 000 valokuvan tietokanta on laitettu esille nettiin osoitteessa: http://sa-kuva.fi/

Jalkaväenkenraali, yleisesikuntaupseeri. Syntyi 28.10.1894 Joroisissa, kuoli 6.11.1962 Hämeenlinnassa, haudattu Hämeenlinnaan Ahveniston hautausmaalle. Ritari 21, 7.10.1941. Kaarlo Aleksanteri Heiskanen oli Joroisten Järvikylän kartanon muonarengin Olof Heiskasen ja Maria Margareta Heiskasen (o.s. Korhonen) ainoa poika. Hänen elämäänsä muovasivat karut olosuhteet ja orpous, sillä hänen isänsä kuoli Kaarlon ollessa kuusivuotias. Hänestä kehittyi hiljainen, mutta itsenäinen luonne, jonka lahjakkuuden kartanon isäntä N. Karl Grotenfelt havaitsi ja takasi Kaarlolle mahdollisuuden opiskella.

Heiskanen opiskeli Kuopion suomalaisessa yhteiskoulussa ja sai keskikoulunsa päätökseen vuoden 1914 keväällä ja lähti merille. Palattuaan Suomeen hänen tarkoituksensa oli opiskella metsänhoitajaksi. Vuoden 1915 syksyllä Heiskanen kuitenkin lähti jääkärikoulutukseen Saksaan.

Jääkärikoulutus Saksassa

Kaarlo Heiskanen ylitti rajan Pellossa, saapui Lockstedtin leirille Tukholman kautta ja kirjattiin Jääkäripataljoona 27:n palvelukseen vuoden 1915 lopulla. Hänen yksikökseen tuli pioneerikomppania ja siellä hän sai lisänimensä erotukseksi Juho Henrik Heiskasesta, joka tunnettiin Heissmanina (suomeksi "kuumana miehenä"). Lisänimi Kylmä-Kalle on liitetty sekä Heiskasen rauhalliseen luonteeseen, Heissmanin vastakohtaan että taipumukseen palella usein. Nimitys ei siis ole hänen myöhempien alaistensa vaan jääkäritoverien keksimä.

Heiskanen sai tulikasteensa Schmardenin taistelussa, johon pioneerikomppania osallistui erillään muusta pataljoonasta. Hilfsgruppenführeriksi ylenneenä Heiskanen osallistui Sprengkommando Polangenin nimellä tunnetulle "Pommarikurssille", jonka ohjelmaan kuului mm. räjäytystekniikkaa ja perehtymistä konetuliaseisiin. Jääkärien palatessa Suomeen helmikuussa 1918 Heiskanen astui Suomen armeijan palvelukseen jääkärivänrikkinä.

Sisällissodan päättymisen jälkeen Heiskanen palveli aluksi joukkueenjohtajana, vuoden 1919 syksyllä jo komppanianpäällikkönä ja sai ylennyksen kapteeniksi keväällä 1920. Vuonna 1923 Heiskanen avioitui musiikinopettaja Kjerstin (Kirsti) Skogsterin kanssa. Avioparilla oli neljä lasta.

Sotakorkeakoulu

Vuoden 1924 alussa käynnistyi Sotakorkeakoulun yleisen osaston ensimmäinen kurssi, johon Heiskanen osallistui yhtenä 34 kurssilaisesta. Samalla kurssilla oli mm. majuri Paavo Talvela, Heiskasen myöhempi esimies. Tuona aikana hän palveli toimistoupseerina Yleisesikunnassa. Kurssin aikana seurasi ylennys majuriksi toukokuussa 1925 ja yleisesikuntaupseerin arvo vuoden 1926 joulukuussa.

Kenttäpalveluksen aika koitti jälleen. Heiskanen komensi lyhyen aikaa Savon prikaatin kolmatta pataljoonaa, kunnes hänet nimitettiin Yleisesikunnan teknillisen tarkastajan apulaiseksi ja ylennettiin everstiluutnantiksi. Terijoella sijaitsevasta Polkupyöräpataljoona 1:stä tuli Heiskasen yksikkö, kun aiempi komentaja Hjalmar Strömberg (myöh. Siilasvuo) siirtyi toisiin tehtäviin. Pataljoonan nimi muutettiin Jääkäripataljoona 1:ksi. Pataljoonan komentajan tehtävissä Heiskaselle tulivat tutuksi talvisodan avainkohdat. Vuonna 1938 Kaarlo Heiskanen sai everstin arvon. Tuolloin hän komensi Tampereen rykmenttiä Lahden Hennalassa.

Talvisota

Talvisodan alkaessa Heiskanen sai komentoonsa Jalkaväkirykmentti 17:n (JR 17/7), jonka perustana oli ennestään tuttu Tampereen rykmentti. Rykmentti kuului 6. Divisioonaan, jota komensi Paavo Paalu. Helmikuun alun suurhyökkäyksen pääpainon otti vastaan Summassa juuri Paalun divisioona, nyt nimeltään 3. Divisioona. Summan kylä oli Heiskasen rykmentin puolustuskaistaa. Heiskasen rykmentti, uudelta nimeltään Jalkaväkirykmentti 7 (JR 17/7), irrotettiin etulinjasta 13. helmikuuta 1940. Pari viikkoa myöhemmin, helmikuun lopulla, rykmentti siirrettiin 3. Divisioonan mukana Viipurin lohkolle.

Sodan päätyttyä 13. maaliskuuta 1940 eversti Kaarlo Heiskasen tehtäväksi tuli ottaa vastaan Viipurin linnan tornista laskettu lippu.

Jatkosota

Jatkosodan alla Heiskanen oli Keski-Pohjanmaan sotilasläänin komentajana. Siirryttäessä sodanajan kokoonpanoon hänestä tuli tästä sotilasläänistä perustetun 11. Divisioonan (Iskevä Kiila) komentaja. Divisioonan toiminta-alueena aluksi Värtsilän suunta ja tavoitteena oli edetä Laatokan pohjoispuolitse kohti itää.

Heiskasesta tuli puolustusvoimien komentaja Aarne Sihvon jälkeen 4. kesäkuuta 1953. Samalla hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi.

Ylennykset: Vänrikki 11.2.1918, luutnantti 29.5.1919, kapteeni 16.5.1920, majuri 16.5.1925, everstiluutnantti 15.6.1928, eversti 16.5.1938, kenraalimajuri 26.4.1942, kenraaliluutnantti 4.6.1951, jalkaväenkenraali 4.6.1953.

Lähteet:

• http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9
• Brantberg, Robert: Kylmä-Kalle : jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Kaarlo Aleksanteri Heiskanen. Tampere: Revontuli, 2000. ISBN 952-5170-14-4
• Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet : Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista. Porvoo : WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4
• Saarikoski, Vesa: Elon mainingit : jääkärikenraali Aarne Sihvo 1889-1963. Porvoo, Helsinki, Juva : WSOY, 1998. ISBN 951-0-23048-0