Jessoila-Okunjärvi-Savalanjärvi
Puolustusvoimien kuvakeskuksen 170 000 valokuvan tietokanta on laitettu esille nettiin osoitteessa: http://sa-kuva.fi/
Taistelut tasolle Jessoila-Okunjärvi (Ahvenjärvi)-Savalanjärvi
Hyrsylänmutkan raskaiden taistelujen jälkeen eversti Heiskasen joukot saivat tehtäväkseen turvata tulevan jatkohyökkäyksen etenemistä edelleen kohti Äänisjärveä ja Petroskoita. Tämän suunnan kannalta oli erittäin tärkeätä saada strategisesti merkittävä Säämäjärven-Sotjärven kannas omien joukkojen haltuun. Mainuttu kannas oli maastoltaan rikkonaista pienten järvien ja soiden muodostamaa sekametsää kasvaa maastoa. Vihollinen oli rakentanut maakannakselle noin 4000 rakentajan voimin puolustuslinjan, jota vastaan 11.Divisioonan joukot valmistautuivat nyt iskemään tavoitteenaan Vahatjärvi-Säämäjärvi linja.
Divisioonan ryhmitys
Heiskanen ryhmitti joukkonsa operaatiota varten siten, että Sotjärven puolella kannasta etenivät JR29:n joukot, Säämäjärven rantaa pitkin taistelivat JR50:n joukot reservinään KevOs.10 ja näiden takana noin 7 kilometrin päässä reservinä olivat JR8:n pataljoonat. Laaditun suunnitelman mukaan vihollinen oli saatava luulemaan, että painopiste rintamalla oli Sotjärven puoleisella osalla ja tästä syystä linjan pohjoispää eli Säämäjärven puoleinen osa rauhoitettiin toiminnasta. Kuitenkin tulevan hyökkäyksen painopiste oli suunniteltu olevan nimenomaan puolustuslinjan Säämäjärven puoleisella osalla kohti Kurmoilan ja Jessoilan kyliä.
Jessoilan taistelumaastoa 27.8.1941
Rykmentin ryhmitys
Majuri Ahon antaman hyökkäyskäskyn mukaan I Pataljoona hyökkää oikealla lähempänä Imatjärveä ja kapteeni Saarelaisen III Pataljoona vasemmalla Säämäjärven rantoja mukaillen kohti Kurmoilaa. Kapteeni Väänäsen II Pataljoona on aluksi reservissä. Divisioonan käytössä olevasta tykistöstä määrättiin tukemaan JR50:n hyökkäystä Tykistöryhmä S:n (komentajana majuri Sivula) patteristot II ja III/KTR 4, RaskPsto 4, 2./RaskPsto 2 ja KevPsto 10. Tykistön tulituen painopisteeksi määrättiin kapteeni Saarelaisen lohko. Hyökkäyksen alkuajaksi määrättiin 22.8. klo 5, mutta sitä jouduttiin siirtämään huonon sään takia 3 vuorokautta.
Taistelut
JR50 aloitti hyökkäyksen 25.8.1941 voimakkaan tykistövalmistelun jälkeen. Hyökkäys osoittautui heti alussa vaikeaksi III Pataljoonan lohkolla ja sen komentaja kapteeni Saarelainen kertoo:
"Lähetin kaksi tiedustelupartiota 24.8. klo 18. Niiden tehtävänä oli selvittää vihollisasemien sijainti Kurmoilassa sekä liikenne kylästä itään Jessoilaan ja Petroskoihin päin Säämäjärven rantatiellä. Partiot palasivat illan kuluessa ilmoittaen liikenteen olevan vähäistä. Vihollisasemista saatiin osittain virheellinen kuva. Kartasta puuttui nimittäin merkintä meitä lähinnä olevasta harjanteesta, jonka partiot havaitsivat miehittämättömäksi. Siten seuraava harjanne, jossa vihollinen todella oli, jäi erehdyksen vuoksi tutkimatta. Tästä aiheutui myöhemmin alueelle hyökänneelle komppanialle melkoisia vaikeuksia".[1]
Varsinaisesta III Pataljoonan hyökkäyksestä kapteeni Saarelainen jatkaa seuraavasti:
"Klo 5 ylitimme käskyn mukaan hyökkäyslähtölinjan kaksi joukkuetta rinnakkain edessä. Itse sijoituin komentoryhmineni etummaisten joukkojen väliin. Yllättävän pian saavuimme kapean suon reunaan. Joukkueet olivat jo puolivälissä suota eikä mitään tapahtunut. Tiedustelun mukaan asian pitikin olla juuri näin -taaemmasta harjusta ei ollue tietoa, koska luulimme näkevämme etummaista kartalla näkyvää taaemmaksi harjuksi. Eteneminen jatkui. Aurinko oli juuri noussut ja näkyvyys hyvä. Lähestyimme jo suon vastakkaista reunaa. Silloin rävähti! Aseiden suuleikit välähtivät koko vastassa olevan harjun pituudelta ja luodit iskivät joukkoomme ja suohon. Minkäänlainen suojautuminen ei tullut kysymykseen -harjulta näki jokaisen mättään taaksekin. Syöksyyn marsmars! Karjuin niin kovaa kuin jaksoin. Harvoin on komppania lähtenyt rynnäkköön yhtä rivakasti. Kaikki ymmärsivät tilanteen silmänräpäyksessä. Nekin, jotka olivat jo ehtineet heittäytyä maahan ponkaisivat pystyyn ja syöksyivät muiden mukana eteenpäin kohti luotikuuroja ja suuliekkejä. Itse jouksin varmasti elämäni hurjavauhtisimmat 200 metriä. Toiset olivat vieläkin nopeampia. Tullessani harjulle olivat muutamat soturit jo kipuamassa ylös. Osa paiskeli käsikranaatteja eteensä. Huuto, meteli ja aseiden rätinä oli helvetillinen. Johtamisesta ei juuri ollut puhetta, ei kuullut edes omaa ääntään. Harjun valtaus kävi lopulta, kiitos ripeiden otteiden, nopeasti ja suhteellisen pienin tappioin. Kulkiessani harjua oikeasta päästä vasemmalle totesin vihollisella olleen melko hyvät asemat ja edelleen, että harju yhtyi kylän ja pellon välissä toiseen harjuun. Kartta oli tässä kohdin virheellinen eikä tiedustelupartio ollut hämärässä todennut maaston todellista rakennetta ".[2]
Jessoilan kylämaisemaa Säämäjärven rannalla nykyisin
III Pataljoonan hyökkäys jatkui tykistön ja krh:n ampumalla tulivalmistelulla klo 8.04. Sen jälkeen pataljoona valtasi Kurmoilan klo 9.15. Osa vihollisista pakeni kohti Jessoilaa ja jääkärikomppania aloitti pakenevien vihollisjoukkojen takaa-ajon. II Pataljoonan hyökkäys eteni oikella puoliskolla hyvin, koska viholliseen ei täällä saatu kosketusta. Sen joukot jatkoivat etenemistä Imatjärven itäpuolisessa maastossa. Samaan aikaan I Pataljoona saavutti valtatien noin 2 km Jessoilasta länteen ja jatkoi etenemistään rautatielle saakka. Tämä viimeksi mainittu operaatio oli tärkeä siitä syystä, että sillä katkaistiin vihollisen perääntymistie Imatjärven-Savalanjärven kannaksen läpi kohti itää.
Klo 11.20 vallattiin Kiiskoilan kylä ja pakenevia vihollisjoukkoja ajettiin takaa kohti Jessoilaa. Klo 12.50 saatiin Angellahden kylä puhdistettua vihollisjoukoista. Klo 15 vihollista takaa-ajavat joukot saavuttivat Ugmoilan kannaksen ja jatkoivat siitä välittömästi kohti Ugmoilaa, joka vallattiin klo 16.10. Jessoilan kylä saatiin haltuun klo 16.30. Tässä vaiheessa vihollinen yritti vielä vastahyökkäystä, mutta se torjuttiin ja hyökkääjälle aiheutettiin raskaat tappiot. Majuri Aho käski tämän jälkeen asettaa varmistukset ja määräsi joukkonsa puolustukseen saavutetulle linjalle.
Eversti Heiskanen totesi päivän taisteluista, että vihollinen oli osittain lyöty ja että oli saavutettu tärkeä läpimurto, jonka jatko pitää varmistaa.
Jessoilan kylämaisemaa nykyisin
Kts. tästä Jessoilaa nykyisin |
---|
JR50:n tappiot 25.8.1941 [3]:
JR50 | upseerit | aliupseerit | miehistö | yhteensä |
---|---|---|---|---|
kaatuneet | 0 | 0 | 6 | 6 |
haavoittuneet | 2 | 2 | 20 | 24 |
Vihollisjoukot | yhteensä |
---|---|
kaatuneet | n.350 |
vankeja | 69 |
sotasaalis | kpl |
---|---|
panssarivaunuju | 1 |
pst-tykki | 1 |
122-mm haupitsi | 2 |
kuorma-auto | 2 |
traktori | 1 |
voitelyöljyä | 200 l |
petroolia | tynnöri |
50mm kranaatteja | laatikko |
kiväärejä | 40 |
hevosia | 22 |
kenttäkeittiöitä | 4 |
Sotapäiväkirjasivut
Alla olevien linkkien kautta pääsee suoraan sivun ajankohtaa vastaaville JR50:n pataljoonien sotapäiväkirjasivuille Kansallisarkistossa. Hakunopeus Arkistolaitoksen VAKKA-arkistotietokantaan saattaa palvelimen kuormitusasteesta johtuen vaihdella jonkin verran.
- Lue sotapäiväkirja I/JR50, 25.08.1941 alkaen
- Lue sotapäiväkirja II/JR50, 25.08.1941 alkaen
- Lue sotapäiväkirja III/JR50, 25.08.1941 päivä
- Lue sotapäiväkirja III/JR50, 26.08.1941 alkaen
Lähteet:
- Kolmen rintaman rykmentti JR50 1941-1944, Kimmo Sorko 1988, ISBN 951-99965-5-9, sivut 78-84
- Keiteleen rannoilta kolmeen sotaan, Ääneseudun veteraanimatrikkeli, ISBN 958-91-5294-9
Viitteet:
- [1] Kolmen rintaman rykmentti JR50 1941-1944, Kimmo Sorko 1988, ISBN 951-99965-5-9, sivu 81
- [2] Kolmen rintaman rykmentti JR50 1941-1944, Kimmo Sorko 1988, ISBN 951-99965-5-9, sivu 82
- [3] Kolmen rintaman rykmentti JR50 1941-1944, Kimmo Sorko 1988, ISBN 951-99965-5-9, sivu 84