Keiteleen höyrylaivat

Ylä-Keitele

Höyrylaiva Ylä-Keitele

Höyrylaiva Ylä-Keitele

Alus rakennettiin Joroisissa ja se toimitettiin osina Suolahteen, jossa se koottiin Pietiläisen telakalla Lehtoniemen konepajan toimesta insinööri H. Staffansin johdolla. Heinäkuussa 1907 valmistaja tiedusteli laivan nimeä. Vastoin aiempaa päätöstä johtokunta antoi alukselle nimen Ylä-Keitele. Aluksen vesillelasku tapahtui sopimuksen mukaisesti 15.8.1907. Ylä-Keiteleen mitat olivat telakkakirjojen mukaan 30,0 x 6,0 m, mutta myöhemmin joissakin asiakirjoissa ne ovat olleet 28,7 x 6,2 m. Aluksen koneteho oli todennäköisesti 230 hv ja kattilan tulipinta 80 m2. Alus saavutti kulkiessaan 11,5 solmun nopeuden. Tämän Keiteleen suurimman aluksen päälliköksi tuli merikapteeni Pekka Raninen, joka oli toimessaan kolme vuotta. Häntä seurasi merikapteeni Gustaf Höglund, josta tuli Wiitasaaren Collinin ohella vesistön legendaarisin laivanpäällikkö.

Ylä-Keiteleen liikennöinti alkaa

Ylä-Keiteleen ensimmäinen purjehduskausi oli lyhyt ja taloudellisesti tuottoisa. Sitten alkoivat vaikeudet. Jostain tuntemattomasta syystä laivaan oli tehtävä kallis muutostyö talven 1908 aikana. Vuodesta 1908 muodostuikin laivayhtiölle raskaasti tappiollinen. Seuraavat vuodet olivat hieman parempia, mutta eivät vielä voitollisia johtuen kovasta kilpailusta kolmen laivan kesken. Ylä-Keitele yritti kesällä 1908 lisätä tuottojaan ajamalla reitin edestakaisin yhden vuorokauden aikana. Siitä oli kuitenkin luovuttava, sillä aikaa ei jäänyt miehistön lepoon. Vuosina 1912-14 laivayhtiön tappio kääntyi kuitenkin pikkuhiljaa voitoksi ja sitten alkoikin sota. Se aiheutti supistuksia rahtiliikenteeseen matkustajamäärien säilyessä kutakuinkin ennallaan.

Kilpailutilanne helpottaa

Sodan jälkeen kilpailu hellitti Keiteleen matkustajalaivaliikenteessä. Tämä johtui siitä, että Kömi myytiin rannikolle ja Ylä-Keiteleen yhtiö osti Wiitasaaren 1918. Vuodet 1919-22 olivat laivayhtiölle voitollisia. Niinpä talvella 1923 Ylä-Keitele peruskorjattiin. Sen yläkannelle rakennettiin neljä hyttiä ja koko laiva katettiin. Pelastusveneet siirrettiin tämän suvikaton päälle. Ylä-Keiteleen rakenne oli niin vahva, että se kykeni kulkemaan jäiden läpi. Tästä on todistuksena Sisä-Suomi -lehden artikkeli toukokuulta 1924:

"Torstai-aamuna klo 11 lähtiwät Wiitasaarella talvehtineet laivat Ylä-Keitele, Wiitasaari, Keihäri, Tarmo, Matilanvirta, Kymö, Alku ja Jatko pyrkimään Suolahteen. Ensimäisenä kulki Ylä-Keitele jäätä murtaen, muun eskaaderin seuratessa uomassa. Osoittautui, että jää Ylä-Keiteleellä oli wielä warsin wahwaa, paikoin aina 40 cm:iin, mutta amiraalilaivan mahtavan keulan edessä se ei tuottanut sanottawaa wastusta. Harinkaan eteläpuolella alkoi awowesi ja edistyi matka sen jälkeen niin joutuisasti, että wielä samana iltana klo 10 saawuttiin Suolahteen."

Autoliikenteestä tulee uusi kilpailija

Hyvät ajat eivät jatkuneet kuitenkaan kovin pitkään. Autoliikenne teki tuloaan ja vei jatkuvasti laivoilta matkustajia ja tahtia. Laivayhtiö yritti vastata kilpailuun mm. hankkimalla oman linja-auton, mutta ei laivamiehistä ollut autoyrittäjiksi. Viitasaari pantiin seisomaan kesän 1929 jälkeen ja Ylä-Keitele jäi yksin kulkemaan Suolahden-Viitasaaren -reitillä. Yhdellekään laivalle ei oikein riittänyt liikennettä, joskin pientä piristystä matkustajamäärissä ilmeni 1930-luvun jälkipuoliskolla.

Liikennemäärät vesillä elpyvät vielä

Kesän 1940 Ylä-Keitele oli vuokrattuna koivistolaiselle laivuri Aleks Matikalle. Kun purjehduskaudesta tuli tuottoisa, otti laivayhtiö aluksen seuraavana kesänä takaisin omaan käyttöönsä. Liikenne jatkuikin vilkkaana vuoteen 1947 saakka ja niinpä välillä vuosien 1943-1945 välillä aluksessa tehtiin isompia korjauksia. Liikenteen ja kannattavuuden ylläpitämisessä oli kuitenkin vaikeuksia. Etenkin sotavuosina miehistön vaihtuvuus oli suurta. Kesällä 1944 Ylä-Keiteleen tarvitsemat 11 miehistön jäsentä vaihtuivat jatkuvasti päällikkö Matti Ketosta ja perämiestä lukuun ottamatta. Kesän 1944 aikana laivassa ehti työskennellä 44 eri miestä.

Ylä-Keiteleen liikennöinti loppuu Keiteleellä

Vuonna 1945 uusi työehtosopimus pakotti nostamaan miehistön määrän 16. Kun tämän lisäksi palkat ja polttoaineiden hinnat nousivat jatkuvasti, ei laivayhtiön taloudellinen tulos muodostunut hyväksi runsaista matkustajamääristä huolimatta. Lippujen hinnat olivat näet säännöstelyn piirissä. Lokakuun viimeisenä päivänä 1947 Ylä-Keitele ajoi karille Ala-Keiteleellä. Lokkiluodolle ajanut alus sai vuodon, mutta omien pumppujensa ja koneittensa avulla se pääsi Viitasaarelle ja sieltä edelleen Suolahteen paikattavaksi.

Kesä 1948 jäi Ylä-Keiteleen viimeiseksi lyhyehköksi ajovuodeksi. Yhtiön vuosikertomuksessa todettiin:

"Ylä-Keiteleen 42:s purjehduskausi kesti toukokuun 8 p:sta elokuun 3 p:ään eli vajaat neljä kuukautta. Keväällä suurin toivein aloitettu liikenne osoittautui ikävä kyllä kannattamattomaksi. Näissä oloissa ei katsottu enää voitavan pitää laivaa liikenteessä myöhäissyksyyn, vaan pantiin alus, kuten sanottu seisomaan jo elokuun lopussa."

Laiva jäi seisomaan, kunnes se vuonna 1953 myytiin Osuusliike Sisämaalle, joka myi sen edelleen Haapaniemen Sahalle. Seuraavana vuonna alus purettiin, ja sen rovista tehtiin Ylli-niminen proomu.

Ylä-Keitele mainittiin aikanaan yhtenä maamme suurimmista ja kauneimmista sisävesilaivoista. Alus yöpyi vuoroin samaa reittiä ajavan Wiitasaaren kanssa Keitelepohjan Kankaan eli Lökön laiturissa. Paikallisväen lisäksi monet matkailijat käyttivät Keiteleen laivoja ja laituria. Esimerkiksi Pihtiputaan kirkkoherra Aleksander Gummerus perheineen ja vieraineen oli säännöllinen vieras laivoissa vuosisadan alkuvuosikymmeninä.

Perämies Matti Keurulainen

Ylä-Keiteleen perämiehistä muistetaan parhaiten Matti Keurulainen, joka oli toimessa vuodet 1923-45. Kukaan toinen ei osannut ohjata isoa alusta Kirkkosalmen kääntösiltaan Viitasaarella niin taitavasti kuin tämä, sillä kapeassa paikassa laivan kylkien kolhiintumista piti välttää. Keurulainen poltti aina väärävartista piippua. Ellei piipunnysä ollut hänellä hampaissa, oli hänellä mälli poskessa. Kun laiva kallisteli matkustajien kiirehtiessä laitureihin, todettiin: Nyt Matin peräpuru muljahti toiselle poskelle.

Ylä-Keiteleen sisustuspiirustus

Alla on höyrylaiva Ylä-Keiteleen sisustuspiirustus vuodelta 1907. Alus rakennettiin Joroisissa ja se toimitettiin osina Suolahteen, jossa se koottiin Pietiläisen telakalla Lehtoniemen konepajan toimesta insinööri H. Staffansin johdolla. Ylä-Keiteleen mitat olivat telakkakirjojen mukaan 30,0 x 6,0 m, mutta myöhemmin joissakin asiakirjoissa ne ovat olleet 28,7 x 6,2 m. Aluksen koneteho oli todennäköisesti 230 hv ja kattilan tulipinta 80 m2. Alus saavutti kulkiessaan 11,5 solmun nopeuden.

Ylä-Keiteleen kuvia vuosien varrelta

Ylä-Keitele Suolahdessa 1940 Ylä-Keitele lähdössä Viitasaarelta 1934
Kuva1 Kuva2
Juhannusta Ylä-Keiteleen mukana Ylä-Keitele ennen 1922 tehtyä muutosta
Kuva3 Kuva4

Lähteet

  1. Äänekosken-Suolahden historia vuoteen 1932, Jorma Wilmi,1991
  2. Keiteleeltä Iisvedelle, Vellamo Paananen, Esko Pakkanen, 1992
  3. Joka uittaa se voittaa, Suomen Uittajayhdistys ry 1912–2004, Esko Pakkanen, 2012