Äänekosken yhteistalo

Palokunnantalon jälkeläinen

Yhteistalo

Yhteistalo

VPK:n talon tuhoutuminen rajussa tulipalossa 4.3.1947 jätti monen järjestön Äänekoskella vaille toimintatiloja ja mahdollisuuksia. ÄU:n osalta kriisikokous pidettiin jo heti palopäivän jälkeisenä iltana. Pikainen palaveri oli paikallaan jo siitäkin syystä, että seuran 15-vuotisjuhla oli suunniteltu pitää palokunnantalolla heti seuraavana viikonloppuna. Uuden talon rakentaminen todettiin tarpeelliseksi ja sitä suunniteltiin pari vuotta ja sen jälkeen kesällä 1949 asia alkoi saada vauhtia.

Ensimmäinen neuvottelukokous talon rakentamiseksi pidettiin 1.8.1949 ja pari päivää myöhemmin perustettiin jo säätiö, jonka perustamisasiakirja oli seuraavanlainen:

”Maanviljelijät Frans Iso-Anttila ja Yrjö Vainio molemmat Äänekosken maalaiskunnasta sekä ekonomi Gösta Liljeroth, dipl.ins. Gösta Juup, rouva Eva Hänninen, rak.mest. Veikko V. Rauhamaa ja majuri Olavi Manninen kukin Äänekosken kauppalasta ovat pyytäneet lupaa saada 10. p:nä elokuuta 1949 allekirjoittamansa säädekirjan mukaisesti perustaa Äänekosken Yhteistalosäätiö nimisen säätiön ja samalla anoneet säätiölle hyväksyttyjen sääntöjen vahvistamista, mikä säädekirja siihen sisältyvine sääntöineen on näin kuuluva:"

”Haluten luoda Äänekosken kauppalan urheiluväelle ja Äänekosken maalaiskunnan maatalousväelle nykyistä paremmat olosuhteet ruumiillista ja henkistä kuntoa kohottavan toiminnan harjoittamiseen, olemme me allekirjoittaneet, koottuamme tähän tarkoitukseen viisikymmentä (50) tuhatta markkaa päättäneet tällä säädekirjalla luovuttaa nämä varat itsenäiseksi Äänekosken Yhteistalosäätiö -nimiseksi säätiöksi.”

Säädekirja ja säännöt hyväksyttiin oikeusministeriössä 7.10.1949.

Rakentaminen alkaa

Säädekirjan allekirjoittaneet henkilöt edustivat viittä paikallista yhdistystä ja seuraa: Äänekosken Maataloustuottajia, Äänekosken Urheilijoita, Äänekosken Palloseuraa, Äänekosken Naiskuoroa ja Äänekosken Mieslaulajia. Talon rakentaminen alkoi talkoovoimin Kotakennääntien varrella olevalle, Pukkimäen harjalla sijaitsevalle hiekkakuopalle, jonka Maataloustuottajat olivat aikoinaan saaneet Äänekosken suojeluskunnalta. Rakentamista varten Wärtsilän-Selluloosa OY:ltä ostettiin Suolahdessa ollut välivarasto. Kaupan teki urheiluseurojen lukuun majuri Manninen. Urheiluseurojen kesken tehtiin lisäksi sopimus ostetun puutavaran omistussuhteista suhteessa 4:1. Äänekosken Urheilijat ja Äänekosken Palloseura aloittivat ostetun varaston purkutalkoot jo ennen säätiön varsinaista perustamista.

Suolahdessa olleesta hirsirunkoisesta lautarakennuksesta saatiin suuri määrä rakennustarvikkeita ja ne kuljetettiin kuorma-autoilla rakennuspaikalle Kotakennääntien varteen. Purkupäällikköinä projektissa toimivat Matti Hautamäki ja Hilding Nyström. Rakennuksessa tarvittavien sementtitiilien lyönti oli myös suuri urakka. Rakennusmestari Rauhamaan muistikuvan mukaan niitä valmistettiin sekä rakennuspaikalla että silloisen torin eli nykyisen Nordean talon paikkeilla.

Säätiö järjestäytyy

Rakennuksessa tarvittavan soran toimittamisesta vastasivat mv. Kalle Vainio yhdessä erään Koiviston kylän isännän kanssa. Äänekosken Urheilijoiden arkistossa on suhteellisen vähän mainintoja Yhteistalon rakennushankkeesta. Vuoden 1949 toimintakertomuksessa mainitaan sulfiittitehtaan ylimestari Kalle Hännisellä olleen eniten talkootunteja ja mainitaan myös rakennusmestari Veikko Rauhamaan suuresta työpanoksesta. Rauhamaa edustikin oikeastaan kolmea eri perustajayhteisöä: kumpaakin urheiluseuraa sekä vielä lisäksi Äänekosken Mieslaulajia. Säätiön ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat Frans Iso-Anttila, Lauri Lehtonen ja Ilmari Selin Maataloustuottajista, Veikko Rauhamaa ja Olavi Manninen Äänekosken Urheilijoista, Timo Karhunen Äänekosken Palloseurasta, Gösta Liljeroth Mieslaulajista ja rva Eva Hänninen Äänekosken Naiskuorosta. Hallituksen puheenjohtajana oli rakennusmestari Veikko Rauhamaa ja sihteerinä majuri Manninen. Rauhamaa oli myös rakennuslautakunnan puheenjohtaja. Tähän kuuluivat jäseninä Kalle Hänninen, Yrjö Vainio, Antti Paakkala, Matti Hautamäki ja E.A.Louhisalo.

Velanhoito rasittaa seurojen taloutta

Arkkitehti Väyryseltä Varkaudesta pyydettiin rakennussuunnitelma. Hän sijoitti L-muotoon suunnitellun rakennuksen Kotakennääntien suuntaisen siiven katutasoon virasto- ja liikehuoneita sekä toiseen kerrokseen eteisaulan, juhlasalin ja näyttämön. Syvyyssuunnassa katutasoon tulivat vaatesäilytys, sosiaalitilat sekä vahtimestarin asunto. Toisessa kerroksessa oli vapaa ullakko. Säätiö tarjosi katutason virasto- ja liiketiloja poliisitoimelle ja sotilaspiirille. Molemmilla oli siihen aikaan puutetta toimitiloista, mutta kummallakaan ei ollut määrärahoja lähteä hankkeeseen. Tulevan rakennuksen pohjatyöt tehtiin arkkitehti Väyrysen suunnitelmien mukaan vuonna 1950. Huolimatta runsaasta talkootyöstä olivat säätiön velat tämän jälkeen 1,2 miljoonaa markkaa, mikä vuoden 1951 lopulla jaettiin jäsenjärjestöjen yhteisesti hoidettavaksi. Ainakin urheiluseurat joutuivat ottamaan velkaa velvoitteidensa hoitamiseksi. Äänekosken Palloseuralle tulikin myöhemmin velan hoitamisesta varsinaista toimintaa haittaava painolasti.

Yhteistalohanke pysähtyi kuitenkin vuonna 1951, koska silloin vallitsi erinäisiä rakennuskieltoja ja -rajoituksia. Säätiön hallitusta laajennettiin 29.5.1953 ja sen sääntöjä muutettiin. Tuolloin perustettiin kannatusyhdistys, josta tuli viisi edustajaa laajennettuun hallitukseen. Laajennettuun hallitukseen kuuluivat Iso-Anttila, Lehtonen, Viljo Mehtola, Rauhamaa, Manninen, Valto Rantamäki, Eva Hänninen, Paavo Kautto puheenjohtajana sekä kannatusyhdistyksestä Elis Hirvi, Mauri Mattila, Aimo Rytsölä, Thure Mankki ja Yrjö Vainio. Vuonna 1954 muutettiin jälleen sääntöjä, ja kutsuttiin jäsenjärjestöiksi Äänekosken Naisvoimistelijat, Äänekosken Reserviupseerikerho, Äänekosken Metsänhoitoyhdistys, Äänekosken Marttayhdistys, Äänekosken Metsäteknikot ja Äänekosken Osuuskassa. Uuteen hallitukseen, jonka toiminta oli aika kankeata, kuuluivat vanhan hallituksen edellä mainitut jäsenet ja uusien yhteisöjen edustajina lisäksi Airi Rytsölä, Unto Karhunen, Fanny Seppä, Viljo Forsgren, Antti Paakkala ja Martti Puusti.

Suurten ponnistelujen jälkeen saatiin rahoituskysymys järjestetyksi. Asiaan vaikutti lainoituksen saamisen lisäksi myös Metsäliiton Selluloosa OY:n ja ennen kaikkea metsäneuvos Ilmari Kalkkisen myönteinen suhtautuminen talon aikaansaamiseen. Rakennus valmistuikin vanhojen pohjarakennelmien päälle arkkitehti Eino Pitkäsen laatimien piirustusten mukaisesti. Jämsänkoskelainen Olavi Spännäri urakoi rakennustyön ja Keskusosuusliike Hankkija sähkö-, vesijohto- ja lämpötyöt. Rakennuksen valvojina toimivat rakennusmestarit Antti Kannelsuo ja Veikko Rauhamaa, joka vastasi myös rakennusmateriaalin hankinnasta. Rakennuslautakunnan puheenjohtajana oli aluksi pankinjohtaja Lauri Kalima ja sittemmin Aimo Rytsölä.

Yhteistalon rakenteellinen onnistuminen oli yksityiskohtia myöten arkkitehti Pitkäsen ansiota. Kaikki arkkitehti Pitkäsen ja hänen toimistonsa työ suoritettiin veloituksetta. Säätiön ja kannatusyhdistyksen toimintakertomuksissa vuosilta 1954-55 kiiteltiin rakennustoimintaa tukeneiden aatteellisuutta ja sitä, että paikkakunnalla oli tajuttu taloudellisten realiteettien tärkeys. Erityisesti korostettiin Äänekosken maalaiskunnan maataloustuottaja- ja metsänomistajapiirien osuutta hankkeen läpivientiin.

Yhteistalo vihitään käyttöön

Yhteistalon avajaiskonsertti 27.2.1955

Yhteistalon avajaiskonsertti 27.2.1955

Yhteistalon kannatusyhdistyksen ohessa toimi keräystoimikunta ja naistoimikunta. Kauppalan alueelta saatiin keräystuottona 1,9 miljoonaa markkaa ja 15 mottia halkoja sekä maalaiskunnan alueelta henkilökohtaisina lahjoituksina 115 000 mk, eräiltä yhdistyksiltä 1 miljoona mk sekä vielä 300 000 markan lahjoitus. Naistoimikunta hankki ravintolan astiastot ja verhot huoneisiin. Talon vihkiäiset pidettiin 27.2.1955. Kohokohtana oli metsäneuvos Ilmari Kalkkisen juhlapuhe. Toisessa puheessa Frans Iso-Anttila muisteli flyygelin hankintaa kertoen kääntyneensä asiassa metsäneuvos Kalkkisen puoleen. Hän kun oli tunnettu musiikkimies. Tämä sanoi tuntevansa erään musiikkiliikkeen Helsingissä ja viikon sisällä tulikin sieltä auto ja flyygeli.

Toiminta Yhteistalossa alkaa

Ensimmäisen kevään toiminta yhteistalossa oli erittäin vilkasta. Pääsiäispäivänä ÄU järjesti tanssit, joihin myytiin 515 lippua. Tämä jäi talon ennätykseksi. Vaatesäilytys muodostui kuitenkin pullonkaulaksi ja mutta Kalle Hännisen organisoimana painihuone muutettiin vaatesäilytystilaksi. Alkuaikoina tansseista jäi vielä voittoakin, mutta aikaa myöten kilpailu paikkakunnalla kiristyi ja väkeä ei enää käynyt tansseissa. Orkesterin palkkio ja verot jäivät kuitenkin järjestäjät maksettavaksi. Ensimmäisenä toimintavuonna talossa oli 126 tilaisuutta ja vuonna 1956 247, joista tansseja ja juhlia oli 44. Kevään 1956 ylioppilaidenjuhlat pidettiin rouva Blomfeltin emännöimässä Yhteistalon ravintolassa. Vuonna 1957 Yhteistalolla oli 299 tilaisuutta, vuonna 1958 yhteensä 240, mutta sen jälkeen tilaisuuksien määrät lähtivät vähenemään. Tansseja järjestettiin enää harvoin. Vuonna 1959 oli 193 tilaisuutta, joten tilojen käytön vähennys oli ollut kahdessa vuodessa noin 35 %. Kulttuuritarjontaa yhteistalolla oli kuitenkin vielä 1960-luvullakin. Esimerkiksi Äänekosken Naiskuoron 20-vuotisjuhlakonsertti pidettiin Yhteistalolla 18.3.1962. Konsertti oli kuorolle suuri menestys.

Yhteistalon pysyvät vuokralaiset toivat kuitenkin säännöllistä tuloa: Yhteistalo oli 1955-74 käräjäpaikkana ja vuosina 1974-78 koulutilana ja konservatorion toimipisteenä. Hoitokunnan toimintakertomukset näiltä ajoilta ovat moninaisia. Joskus valiteltiin, etteivät omistajajärjestöt enää käytä yhteistaloa. ÄU:n osalta asiaan vaikutti se, että nyrkkeily- ja painitoiminta oli paikkakunnalla jo hiipumassa. Koripallotoimintaan talo ei soveltunut eikä oikein muuhunkaan palloiluun. Äänekosken Palloseura lopetti toimintansa kokonaan vuoden 1960 tienoilla. Kesällä 1955 talon rakentamattomalle osalle painisalin päälle pystytettiin kioski, mutta sen toiminta ei syrjäisen sijainnin takia ollut kovin kannattavaa. Muutaman vuoden jälkeen kioski vuokrattiin Keskimaalle. Pian sen jälkeen kioski siirrettiin paremmalle paikalle hotelli Hirveä vastapäätä olevalle peltoaukeamalle, jossa ÄU piti jonkin aikaa sekä pienoisgolfrataa että kioskia.

Yhteistalossa oli joskus vilkkaankin toiminnan vuosia. Vuonna 1960 tilaisuuksien määrää nostivat teatterikerho ja vilkkaasti toimiva naistoimikunta. Painisali oli vuokrattu Äänekosken kauppalalle. Säätiön hoitokunta joutui jatkuvasti painiskelemaan talousasioiden kanssa. Alkuaikoina järjestettiin taloustilannetta helpottamaan mm. romunkeräyksiä. Säätiö sai lahjoituksia mm. maataloustuottajien paikallisyhdistykseltä, metsänhoitoyhdistykseltä ja reserviupseerikerhon naisjaostolta. Vuonna 1963 suoritettiin talkootyönä talon ympäristön siivousta, lipputangon ja rautakaiteiden maalausta, pöytien ja tuolien kunnostusta, juhlasalin oviseinän maalausta ja kellarin kunnostusta varastotilaksi. Eräs yhteistalon ongelmakohta oli painisalin vuotava katto ja toinen kellariin valuvat lumien sulamisvedet ja kesän rankkasateet. Hoitokunnan monivuotinen puheenjohtaja Erkki Aalto joutuikin usein organisoimaan veden pois pumppausta talon kellarissa.

Korjaus ja parannustöitä Yhteistalossa

Tilivuonna 1971 suoritettiin yhteistalossa suuria korjaus- ja parannustöitä: Talon keskuslämmitys muutettiin toimimaan öljyllä ja halkovarastoon rakennettiin öljysäiliö sekä painisalin vieressä olevaa juomavarastoa laajennettiin. Talkootöitä tehtiin tänä aikana paljon. Käräjätoiminnan loppuminen talosta aiheutti muutoksia, joiden seurauksena talon käyttö muuttui perusteellisesti. Vuoden 1974 heinäkuusta lähtien koko talo eräitä vähäisiä tiloja lukuun ottamatta oli vuokrattuna Äänekosken kaupungille koulutiloiksi. Talon vuokraukseen liittyen painisalin katto jouduttiin uusimaan kokonaan. Vuokrasopimukseen kuului ehto, että talon jäsenjärjestöt saivat vuokrakäytöstä huolimatta käyttää talon tiloja juhliinsa ja muihin tilaisuuksiin vuokratta enintään 10 kertaa.

Odotusten mukaisesti Yhteistalon vuokraus kaupungille paransi säätiön taloutta oleellisesti. Vuonna 1977 uusittiin lämmityskattila ja hiottiin ja lakattiin juhlasalin lattia. Kun vuokrasopimus päättyi syksyllä 1978, talo oli käytännöllisesti katsoen velaton ja paremmassa kunnossa kuin vuokrakauden alkaessa. Juhlasalin palautus entiselleen vaati kuitenkin mittavan talkoo-operaation. Vuoden 1979 toimintakertomus lausuu lyhykäisesti:

”Odotusten mukaisesti vuosi 1979 toi mukanaan voimakkaan heikentymisen Yhteistalon talouteen. Talon käyttöaste on ollut vähäinen ja vuokratulojen määrä alhainen. Olosuhteet näyttävät muuttuneen sellaisiksi, että Yhteistalon tyyppisen talon tarve erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen on selvästi vähentynyt. Erilaisia tilaisuuksia järjestettiin 239, joista suurin osa oli Työkeskus Koskelan, Metsäliiton Teollisuuden ja Äänekosken seurakunnan järjestämiä."

Muutoksia Yhteistalon toimintaan

Seuraavina vuosina säätiön talous parani jossain määrin lähinnä vuokratuottojen ansiosta. Uutena vuokralaisena talossa toimi kirjapainoyritys, jonka käytössä olivat entisen painisalin tilat ja sen viereiset varastot. Vuonna 1981 säätiö järjesti Helmi-iltamat ja naistoimikunta kirpputorin, jonka tuotoilla hankittiin mm. uusia kahvikuppeja. Samana vuonna loppuivat myös taloa vaivanneet tulvat, kun talon viemärit korjattiin perusteellisesti. Kuitenkin samaan aikaan kävi yhä selvemmäksi se, että talon jäsenjärjestöillä ei ollut riittävästi tarvetta talon käyttöön. Esimerkiksi ÄU ei urheiluseurana tarvinnut taloa kuin korkeintaan joihinkin pienimuotoisiin juhliin. Seuran suuret juhlat kun voitiin järjestää Liikuntatalossa. Tilannetta perusteellisesti harkittuaan säätiön hallitus päätti yksimielisesti vuokrata koko talon 1.9.1984 alkaen ulkopuolisen liikeyrityksen käyttöön.

Yhteistalo myydään

Uutena vuokraajana yhteistaloon tuli helluntaiseurakunta. Äänekosken Urheilijoiden toimisto siirtyi yhteistalon yläkertaan vuosikymmenen lopulla. Talossa toiminut kirjapaino muutti omiin tiloihinsa vuonna 1989. Kaupungin kanssa käytiin neuvotteluja pitkään, kunnes Äänekosken valtuusto päätti 24.9.1990 ostaa Yhteistalon nuorisotaloksi 2,2 miljoonalla markalla. Hallintaoikeus taloon tuli kaupungille 1.10.1990 alkaen. Yhteistalosäätiö säilyi kuitenkin entisellään ja se sijoitti talosta saamansa myyntitulot kiinteistöihin ja pankkitalletuksiin. Säätiön puheenjohtajana jatkoi Pauli Lunttila äkilliseen kuolemaansa saakka elokuussa 2001. Hänen jälkeensä uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Harri Jaakkola.

Säätiön toimihenkilöt vuosina 1950-2001

Säätiön hallituksen puheenjohtajat
Puheenjohtaja Vuonna/vuosina
Veikko Rauhamaa 1950
Frans Iso-Anttila 1951-1952
Paavo Kautto 1953-1958
Onni Laihanen 1959
Jaakko Tuomisto 1960-1966
Frans Iso-Anttila 1967-1979
Pentti Partanen 1979-1983
Jaakko Laitinen 1984
Pauli Lunttila 1985-2001
Harri Jaakkola 2001-
Säätiön hallituksen varapuheenjohtajat
Varapuheenjohtaja Vuonna/vuosina
Frans Iso-Anttila 1950
Gösta Liljeroth 1951
Veikko Rauhamaa 1952
Frans Iso-Anttila 1953-1966
V. Lehtonen 1967-1968
Mauri Mattila 1969-1970
Matti Puttonen 1971-1974
Eino Lonkila 1975-1979
Pauli Lunttila 1980-1984
Erkki Kautto 1985-1988
S. Talvilahti 1988-1990
Aatos Pirttimaa 1990-1998
Veikko Lång 1999-
Säätiön sihteerit
Sihteeri Vuonna/vuosina
Olavi Manninen 1950-1958
Eric Sandberg 1959
Einari Lavonen 1960-1967
Matti Hakala 1968
Kauko Saarinen 1969-1988
Seppo Nieminen 1989-1990
T. Murtomäki 1991
Esa Alkio 1992-1996
Marja Alkio 1997-
Säätiön taloudenhoitajat
Taloudenhoitaja Vuonna/vuosina
M. Vainionpää 1950-1951
Gösta Liljeroth 1952
Ingemar Finskas 1953
Gösta Liljeroth 1954-1961
T. Murtomäki 1962-1991
Esa Alkio 1992-1996
Marja Alkio 1997-
Säätiön hoitokunnan puheenjohtajat
Puheenjohtaja Vuonna/vuosina
Onni Laihanen 1954-1958
Arvo Reipas 1959-1961
Erkki Aalto 1962-1983
Aatos Pirttimaa 1984-1991
Pauli Lunttila 1992-2001
Harri Jaakkola 2001-
Yhteistalon vahtimestarit
Vahtimestari Vuonna/vuosina
Osmo Vikholm 1955
Onni Niiranen 1955
Pauli Kolu 1955-1965
Elma Kolu 1965-1984
Ulla Ahonen 1984-

Lähteet

  1. Äänekosken äkkilähtö, Äänekosken urheilijat 1932-2002, Erik Relander, 2002
  2. Äänekoskea ja äänekoskelaisia, Erik Relander, 2011
  3. Äänekosken Naiskuoro 1941-2005