Puhelinkeskusta ja pankkia

vartioitiin Äänekoskella

Vuonna 1987 tuli kuluneeksi 70 vuotta marraskuun suurlakosta 1917. Lakolla oli voimakas kytkentä Suomen itsenäistymiseen. Tsaarin vallan kukistuttua maaliskuussa olivat monet patoutuneet paineet päässeet valloilleen. Sosialidemokraattisenemmistöinen eduskunta yritti kesällä valtalailla laajentaa valtaansa. Porvaristo oli sitä vastaan ja juonitteli eduskunnan hajalle Venäjällä vallassa olleen väliaikaisen hallituksen avulla. Vuodesta 1914 jatkunut maailmansota oli heittänyt varjonsa Suomenkin ylle. Vaikka 1-miehet eivät olleetkaan tapettavina Euroopan sotakentillä, niin aineellinen puute oli huutava. Elettiin korttiannosten ja mustanpörssin varassa. Sokeria sai puoli kiloa kuukaudessa, sianlihakiloon meni lähes päivän palkka. Kankaiden saaminen oli hyvin sattumanvaraista.

Järjestökaarteja perustetaan

Sosialidemokraattinen puolue oli katkera menetettyään hajotusvaaleissa eduskuntaenemmistön. Voimistunut ammattiyhdistysliike tuki kovempiin otteisiin suuntautuvaa politiikkaa. Työväestöllä ja torppareilla ei tuntunut olevan enää mitään menetettävää. Jyväskylässä ilmestyneessä sosiaalidemokraattisessa sanomalehdessä Sorretun voimassa oli 29.10.1917 Suomen ammattijärjestön kehotus järjestökaartien perustamisesta. Koska porvariluokka kuumeisesti järjestäytyy ja aseistautuu työväenliikettä vastaan, kehotettiin pysymään porvarikaarteista erossa. Samassa yhteydessä julkaistiin puoluetoimikunnan laatimat kaartien mallisäännöt.

Paria päivää myöhemmin uutisoitiin mm. lahtarikaartin perustamisesta Tikkakoskelle, jolla ilmeisesti pyrittiin vauhdittamaan omien kaartien perustamista. Marraskuun alussa Jyväskylän kunnallisjärjestö teki periaatepäätöksen kaartien perustamisesta. Samana päivänä vastaava päätös tehtiin ainakin Äänekoskella. Viikkoa myöhemmin oltiin puuhassa mukana jo Pihtiputaalla saakka.

Venäjällä tapahtuneen bolsevikkien lokakuun vallankumouksen jälkeen Suomessakin tajuttiin vallankumouksen mahdollisuudet. Suomen ammattijärjestö ja sos.dem. puolue olivat takana, kun marraskuun 14 pnä alkoi suurlakko. Sorretun Voima otsikoi lakon alkamisen:

"Vallankumous Suomessa. Suurlakko alkanut viime yönä klo 12. Työt lopetettu kaikkialla maassa työväestön oikeutettujen vaatimusten tukemiseksi. Työväestön järjestökaartit ottaneet järjestyksen ylläpidon huostaansa.”

Kaartien tärkeimmiksi tehtäviksi katsottiin vartiointi järjestyksen ylläpitämiseksi, työväestön päämääriä vastaan toimivien pidättäminen ja mm. väkijuomien takavarikoiminen. Äänekoskella myöhästyttiin lähdössä muutama tunti, mutta muuten oltiin tiukasti mukana, kuten kunnallisveteraani Eemeli Salmelinin päiväkirjasta on nähtävissä. Suurlakon toisenä päivänä Eemelikin oli kaartiin liittynyt. Siihen saakka kaarti olikin ilmeisesti lähinnä paperilla. Eemelin appikin liittyi kaartiin ja mvös isäpuoli, kun kotoa sitä varta vasten haettiin.

Puhelinkeskusta, pankkia ja tehdasta vartioitiin

Äänekoskella asetettiin vartiot mm. puhelinkeskukseen, pankkiin ja tehtaalle. Vartiointia pidettiin yllä yötä päivää 2-4 tunnin vuoroissa. Äänekosken kaartiin kuului organisaatiosta päätellen lähes sata miestä. Kovin kireät eivät tunnelmat näytä Äänekoskella olleen, kun Eemeli kertoo pankilla vartiossa ollessaan pelanneensa toisten vartiomiesten kanssa tulitikkuhyrrää. Sorretun voima sen sijaan kertoo Jyväskylässä sattuneen jonkinlaisia kahnauksia mm. lyseolaisten kanssa. Muutamia itsepintaisia herroja myös pidätettiin. Heidän joukossaan oli mm. valkokaarteja ahkerasti Keski-Suomessa organisoinut Martti Pihkala.

Lakon aikana kaartit harjoittelivat päivittäin. Jyväskylässä harjoittelu jatkui lakon jälkeenkin, mutta Äänekoskella innostus näyttää lopahtaneen saman tien. Näytelmien harjoittelemiseen suurlakon tapahtumat eivät näytä millään tavoin vaikuttaneen. Pohjalaisia harjoiteltiin ahkerasti ja se esitettiin heti suurlakon jälkeen ensi kerran ja vuosien mittaan vielä kymmeniä kertoja uudelleen.

Suurlakko päättyy

Marraskuun 20. päivänä lakko loppui. Yövartiointi loppui klo 6 aamulla, mutta puhelin luovutettiin vasta illalla. Työväentalolla oli yleinen kokous, jossa vallitsi innostunut tunnelma, vaikka saatiin tietää, että lakon ajalta ei saada palkkaa, koska lakko on valtiollinen. Salmelinin päiväkirja-arvion mukaan Työväenmarssi laulettiin niin kuuluvasti, että sellaista ei ollut ennen tapahtunut. Hyrrät alkoivat pyöriä tehtaassa kello 10 illalla ja muilla osastoilla seuraavana aamuna. Sorretun voiman vallankumousinto oli viikossa sammunut. Lakon loppumisesta uutisoidaan vaisusti. Vallanottoon ei ollut järjestöllisia valmiuksia. Ainakin Keski-Suomessa työläisten ja torpparien asennoituminen vallankumoukseen oli vielä kovin varovaista. Oli totuttu kuuntelemaan enemmän yhteiskunnan rakenteita säilyttävää esivaltaa kuin niitä murtamaan pyrkivää työväenliikettä.

Lähteet

  1. Sisä-Suomen lehti 23.11.1987, Taisto Poikonen