Palokuntajuhlat

Loppukesän suosittu tapahtuma

Palokuntien paraati Palomäenkentälle 1973

Palokuntien paraati Palomäenkentälle 1973

Palomäenkentällä järjestettiin vuosikymmenien ajan hyvin suositut palokuntajuhlat. Juhlien ajankohta oli aina elokuun loppupuoli. Tapahtuma alkoi palokuntien paraatilla juhlapaikalle. Siinä eri palokuntien palomiehet marssivat juhlapuvuissaan pitkin keskustan katuja kohti Hiskinmäkeä. Alkuvaiheessa marssittiin Inssinmäkeä alas valkoiselle sillalle ja siitä vanhan rautatieaseman ohi päätyen Palomäen kentälle. Myöhemmällä ajalla marssirivistö lähti liikkeelle Koulunmäeltä VPK:n talolta ja sieltä kuljettiin Kauppakatua pitkin Viiskulmaan ja siitä Hiskinmäen sillan kautta Palomäen kentälle. Marssijoiden jäljessä seurasivat paloautot tiiviinä rivistönä. Kulkuetta tahditti ryhdikäs soittokunnan musiikki. Palokuntia oli alkuvaiheessa kaksi ja ne erottuivat toisistaan selvästi pukujen värin mukaan. Tehdaspalokunnan puku oli tumma ja VPK:n taas valkoinen. Myöhemmin juhliin osallistui palokuntia lähiympäristön kunnista.

Palokuntajuhlien merkitys

VPK:n järjestämillä juhlilla on ollut tärkeä merkitys palokunnan toiminnassa. Juhlien järjestämisestä saadut tulot ovat olleet suuri tulonlähde palokunnalle. Palokuntajuhlilla on lisäksi ollut suuri merkitys sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Juhlissa on tavattu oman palokunnan jäsenten ja paikkakuntalaisten lisäksi vieraiden palokuntien edustajia. Juhlissa on myös jaettu tietoa palokunnan toiminnasta erilaisin näytöksin ja palokuntien välisin kilpailuin. Ensimmäisiä juhlatilaisuuksia olivat laivamatkat, joita tehtiin Keiteleelle paikallisilla matkustajalaivoilla. Matkan tuotot laivurit luovuttivat palokunnan kalustohankintoihin. Esimerkiksi toukokuun 5. päivänä 1897 tehty laivarnatka Keiteleelle tuotti yli 50 markkaa.

Palokuntajuhlien synty ja kehitys

Elokuun 29. päivä 1897 järjestivät paikkakuntalaiset kansanopistolle suuret ja onnistuneet arpajaiset palokunnan hyväksi. Puhdas tulo oli 756 markkaa ja 4 penniä. Puhdas säästö palokunnan varoissa oli runsaista ostoista huolimatta vuoden lopussa 377 markkaa 74 penniä. Tällä juhlalla luotiin perinteet niille palokuntajuhlille, joita on vietetty vuosikymmenestä toiseen. Juhlia vietettiin aina vuoteen 1989 saakka Palomäenkentällä. Juhla-alueen rakentaminen kävi lopulta palokunnalle ylivoimaiseksi tehtäväksi, koska kaikki rakennelmat esiintymislavasta kanttiinirakennuksiin rakennettiin talkoovoimin. Siksi harkittiin juhlien pitopaikan muuttamista ja seuraavana vuonna juhlat pidettiinkin Liikuntapuistossa. Palokunnan täyttäessä 75-vuotta järjestettiin Äänekosken ensimmäiset toritanssit linja-autoaseman aukiolla lauantai-iltana. VPK:n ilmoitus juhlista Sisä-Suomen lehdessä oli seuraavanlainen:

"VPK haluaa jo ennakkoon pyytää linja-autoaseman lähistön asukkailta anteeksi öistä metelöintiä ja tanssimusiikin aiheuttamaa häiriötä."

VPK-laiset myös saanevat tämän kerran anteeksi, joutuvathan he vuoden mittaan jälleen monta monituista kertaa syöksymään keskellä yötä lämpimistä vuoteistaan sammuttamaan tulta, joka on ryöstäytynyt valloilleen uhkaamaan kauppalalaisten hyvinvointia. Äänekosken kulttuurilautakuntakin on ollut kiinnostunut palokuntajuhlista, koska juhlien tiimoille oli kaavailtu Äänekoski-viikkoa ja juhlien aikana olikin palloiluhallissa Hiskinmäellä kuvataidenäyttely.

Palokunnanjuhlien ohjelma

Palokuntajuhlien ohjelmaan kuuluivat useimmiten samat toiminnot vuodesta toiseen. Oli torvisoittoa, tervehdyssanat, lausuntaa, puhekin usein sekä Huiman teline- ja permantovoimistelijoiden esityksiä. Aikuisille oli erilaisia kenttäpelejä kuten renkaan- tai hevosenkengänheittoa, pussitappelua ja erityisellä mielenkiinnolla seurattu voimavasaranlyönti. Oli myös nuolenheittoa, missä nuolet olivat lähes puolimetrisiä ja teräksestä tehtyjä. Heittomatka oli pitempi kuin nykyään tikanheitossa ja taulukin oli isompi. Alue oli eristetty taulun takaa turvallisen matkan päässä köydellä. Urheilukilpailuissa kolmiottelu kuului myös joskus palokunnanjuhlien ohjelmaan.

Kenttätapahtumana oli usein myös palokuntien välinen köydenvetokilpailu. Palokuntajuhlassa oli aina runsaasti eri-ikäisiä poikia. Heille järjestettiin erilaisia kilpailuja ja mittelöitä. Oli esimerkiksi esteratajuoksu, missä piti ylittää ja alittaa erilaisia esteitä ja mennä tynnyriputken läpi. Oli myös teräskuulien tarkkuusheittoa, lautasten särkemistä, pussitappelua, ongintaa ja jopa pullansyöntikilpailu. Palokuntajuhlien rakennelmia oli Palomäen kentän reunoilla vielä hyvin pitkään. Vielä 1960-luvulla oli selvästi nähtävissä sileäksi hankautunut pussitappelupukki. Sen vieressä oli torni, johon juhlien aikaan kiinnitettiin köysi. Köyden päässä oli pallo, jolla yritettiin kaataa tornin alle pystytettyjä keiloja.

Ehkä kaikkein suosituin yleisölaji oli pikkupojille järjestetty pullansyöntikilpailu. Aluksi se tapahtui aivan tavallisesti pullaa kädessä pitäen. Sen voitti aina Veikko Kautto Kirkonmäeltä. Sitten kilpailun kulkuun tehtiin muutos ja pullat pantiin tanssilavan yli vedetystä köydestä riippumaan ohuemman narun varaan. Käsillä ei saanut ottaa pullasta kiinni. Kun joku sai haukatuksi palan kiskaisemalla, kaikki pullat heiluivat ja niistä oli vaikea saada otetta. Lopulta kokeiltiin vielä kolmattakin tapaa. Siinä pulla pantiin syvään pyöreään kuppiin, jossa se kellui löysän mustikkakeiton päällä. Käsillä ei taaskaan saanut auttaa. Näissä kaikissa Veikko Kautto oli ylivoimainen voittaja.

Iltajuhla oli alkuaikoina Palokunnan talon juhlasalissa. Siellä oli vuodesta toiseen vakiintunut iltaohjelma. Se käsitti puheen, runolausuntaa, musiikkiesitys, jokin näytelmä ja lopuksi tanssit. Illan pimennyttyä järjestettiin juhlien odotettu kohokohta ilotulitus. Sen järjesti Kalle Timdahl apunaan Kalle Tourunen. Tapahtumassa ammuttiin raketteja, sähikäisiä, pyörivä tulta syöksevä aurinko ja lopuksi mahtava jysäys eli maapommi. Esityksen jälkeen seurasi hetken syvä hiljaisuus ja sitten alkoivat suosionosoitukset ja huudot.

Palokuntajuhlat nykyisin

Palokuntajuhlia pidettiin Äänekoskella tavalla tai toisella liki 100-vuoden ajan. Alkuaikojen juhlina toimivat matkustajalaivojen laivamatkat Keiteleelle. Myöhemmin Palokuntajuhlat saivat pitkälle vakiintuneen ilmeensä ja niitä ryhdyttiin pitämään Hiskinmäen Palomäen kentällä. Sotavuosien aikana juhlien pitoperinne luonnollisesti katkesi ja Palokunnan talon tulipalo 4.3.1947 muutti myös osaltaan niitä puitteita, joissa juhlia voitiin pitää. Juhlien järjestäminen alkoi pikkuhiljaa muodostua VPK:lle ylivoimaiseksi ja niiden pitäminen Palomäenkentällä päättyikin 1989. Seuraavat Palokuntajuhlat pidettiin Liikuntapuistossa. Nykyisin juhlien pitoperinne on katkennut kokonaan ja vuosikymmeniä pitkä äänekoskelaisten yhteinen loppukesän tapahtuma on siirtynyt historiaan. Palokuntajuhlat olivat oman aikansa tuote.

Valokuvia palokuntajuhlista

Palokuntajuhlien alku juontaa tavalla tai toisella aivan 1900-luvun alkuun. Alla oleva kuva on Palomäenkentältä Palokunnan talon edestä vuodelta 1903. Kuva aukeaa suurempana klikkaamalla sitä. Kuvan koko on noin 147kt.

Palokuntajuhlat vuodelta 1903
Palokuntajuhlat vuodelta 1903

Alla olevat pienkuvat ovat Palokuntajuhlista Palomäenkentältä 1960- ja 1970-luvuilta.

Keilojen kaatoa Salonkikivääriammuntaa
Keilojen kaatoa Salonkikivääriammuntaa
Pussitappelua Lautasten rikkominen
Pussitappelua Lautasten rikkominen
Juhlayleisöä Palomäen kentällä Palokunta saapuu Palomäen kentälle
Juhlayleisöä Palomäen kentällä Palokunta saapuu Palomäen kentälle

Lähteet

  1. Äänekosken vapaaehtoinen palokunta 1896-1996, Matti Korhonen, Keijo Hartikainen, 1996