Kuhnamon kiramot

Matala ja korkea kiramo

Pikkupoikien ja vähän isompienkin mielenkiintoa herätti suuresti Pukkimäellä 1960- ja 1970-luvuilla Kuhnamon rannassa olevat kiramon rakennelmat. Niitä oli kahdessa eri paikassa: Kuhnamon saunan edustalla ja Sinkkirannasta Piilolanniemeen päin olevan rannan alueella. Edellinen matala kiramo oli kymmeniä metrejä järvelle työntyvä, tukevasta hirsi- ja puutavarasta rakennettu siltamainen rakennelma, jonka järvenpuoleisella sivulla oli kaksi koppia. Niistä molemmista johti järveen luiskamainen, vinossa oleva taso. Kiramon päässä olevasta tukevasta topparista lähti kapearaiteinen rautatie, joka johti suoraan Pukkimäen halki tehdasalueelle. Jälkimmäinen korkea kiramo puolestaan oli rantoja pitkin rakennettu kapea ja pitkulainen laituri, jonka päällä kulkivat kiskot ja niillä liikuteltava kiramovaunu. Sen rakennelmat olivat 1970-luvulle tultaessa jo pitkälle lahonneet ja hävinneet näkyvistä.

Kiramonranta

Kuhnamon kiramoiden sijainti, puiden varastointialueet ja rautatielinja.

Kyseessä olevat rakennelmat olivat siis Kuhnamon kiramoa. Niitä kutsuttiin matalaksi ja korkeaksi kiramoksi ja niitä käytettiin puutavaran siirtoon järvestä tehtaalle tai varastoon. Puutavara Äänekosken tehtaille saatiin tuohon aikaan pääosin uittamalla Viitasaaren ja Saarijärven reittejä pitkin. Jälkimmäisessä lukuisia vesistöreitin koskia oli muokattu tukinuittoon paremmin sopiviksi. Koskipaikkojen välillä puuta kuljettivat suurissa lautoissa varppilaivat ja keluveneet. Kuhnamon suurinta järvenselkää Pankkisillan alapuolella käytettiin uitetun puutavaran varastona ja tuohon aikaan suuret tukkilautat järvellä olivatkin hyvin yleinen näky.

Matala kiramo

Kiramo itsessään oli varsin yksinkertainen laite. Sen edustalla olevalla luikulla puut tökittiin ensin kekseillä eri lauttoihin tukkien halkaisijan perusteella. Isot puut määriteltiin menemään sahalle ja pienet kartonkitehtaan hiomoon. Tämän jälkeen lajitellut noin kahden metrin mittaiset puut nostettiin sähkökäyttöisen kiramon lamellikuljettimella järvestä ja lastattiin junanvaunuihin. Pikku-Pässi veti vaunut rautatietä pitkin tehtaalle. Käsiteltävät puut olivat muistitiedon mukaan korkean kiramon puita lyhyempiä noin kaksimetrisiä ropseja.

Matala kiramo

Kuhnamon matalaa kiramoa ja sen työntekijöitä 1930-luvulla.

Matalan kiramon alueella harrastettiin ja leikittiin 1960- ja 1970-luvuilla kaikenlaista. Paikka oli suosittu kalastamiseen ja virvelöintiä harrastettiinkin siellä yleisesti. Myös rautatievaunujen kanssa leikittiin: Vaunuletka työnnettiin käsin lähelle vanhan sairaalan aluetta. Siellä hypättiin vaunujen kyytiin ja annettiin niiden rullata kiihtyvällä vauhdilla alaspäin kohti kiramoa. Vähän ennen vaunujen tuloa kiramosillalle hypättiin pois kyydistä ja annettiin letkan painua kiramoa pitkin ja törmätä rautatielinjan päässä olevaan vahvaan toppariin. Leikki oli suosittu ja hausta, mutta ei varmaan kovin turvallinen!

Korkea kiramo

Korkea kiramo oli edellisestä rakenteeltaan hieman poikkeava. Siinä oli rautatievaunun rungon päälle rakennettu korkea ristikkorakenteinen kehikko, jonka keskelle oli tehty pystysuunnassa toimiva lokerokuljetin. Koko rakennelmaa voitiin liikuttaa edestakaisin kiskojen päällä muistin mukaan käsikäyttöisen veivin avulla. Järvestä ohjattiin kekseillä puuta käynnissä olevaan kuljettimeen, joka nosti puut ylös ja pudotti toisella puolella olevaan vaunuun. Pikku-Pässi veti vaunut purkausalueelle, jossa puut pinottiin suuriksi puulaaneiksi.

Korkea kiramo

Sahan taaplauskone, jonka toimintaperiaate oli sama kuin korkean kiramon.

Korkean kiramon alueella en muista leikityn tai harrastetun mitään kovinkaan paljon. Se johtui varmaan siitä, että alue oli 1960-luvun lopulla jo melko pahasti rapistunut ja liikkuminen siellä oli vaikeata. Alueen rannoilla kasvoi lähes läpipääsemätön paju- ja leppäviidakko sekä siellä oli paljon ruosteisia rautoja ja sinkkejä. Jossakin vaiheessa ehkä 1970-luvun alussa sinne raivattiin pieni aukko, jossa lennätettiin radio-ohjattavia lennokkeja.

Hiomon kivet Kuhnamon rannassa

Vanhan kartonkitehtaan hiomolla valmistettiin puuhioketta tehtaiden käyttöön. Hiokkeen valmistus tapahtui painamalla kovalla paineella kiramon avulla nostettuja puita pyörivää hiomon kiveä vasten. Hiomokoneiden kivet kuluivat käytössä ja niitä täytyi sen vuoksi vaihtaa säännöllisesti. Loppuun käytetyt kivet ajettiin Pikku-Pässillä Kuhnamon kiramon lähelle ja kipattiin järven rantaan. Aikojen kuluessa alueelle kertyi hiomokiviä kymmeniä ja niistä muodostui suosittu leikkipaikka Pukkimäen lapsille. Nykyisin kivet on piilotettu alueelle rakennetun aallonmurtajan sisälle. Muutama kivi on jätetty esille aluetta halkovan kevyenliikenteen väylän varrelle muistuttamaan menneiden aikojen työstä.

Toimintatapa muuttui ja kiramot jäivät tarpeettomiksi

Vielä 1960-luvun alkuvuosina nostettiin vedestä kiramoilla puuta rannalle varastoon korkeiksi pinoiksi tai junanvaunuihin, jotka kapearaiteiset höyryveturit, pässit vetivät tehtaalle. Rannoilla ja lähivesillä ahersi työn touhussa satoja ihmisiä. Työn äänet kaikuivat kauas. Sitten toimintamalli alkoi pikkuhiljaa muuttua. Ensin loppui puiden järviuitto ja tarvittava puutavara ajettiin autoilla Kuhnamon jäälle varastoon odottamaan kesäaikaa. Silloin oli talvisin tuttu näky järven varastoalueen jäädytys: pitkin talvea yhtiön miehet pumppasivat Kuhnamon jäälle vettä, jotta jääkerrosta saataisiin paksummaksi. Järvivarastoinnin alkaessa alueelle aurattiin leveät tiet kuorma-autoja varten. Tässä vaiheessa tarvittiin vielä Kuhnamon kiramoita puiden siirtoon tuotantokäyttöön. Myöhemmässä vaiheessa puiden järvivarastointikin lopetettiin ja sen myötä Kuhnamon kiramot jäivät tarpeettomiksi. Alue hiljeni työmiesten poistuessa ja rakennelmien vähittäinen rapistuminen alkoi.

Alue nykyisin

Nykyisin kiramoiden rakenteet ovat hävinneet kokonaan. Korkean kiramon alueelta saattaa vielä löytää joitakin saviseen järvenpohjaan aikanaan juntattuja tukipuita. Puulaanien alueet ovat villiintyneet ja kasvavat leppää sekä pajua. Osalle varastoalueesta on rakennettu asuintaloja. Vanha kapearaiteisen rautatien pohja on näkyvissä vielä muutamissa kohdissa aluetta, jos osaa oikeasta paikasta etsiä. Kuhnamon saunarantaan matalan kiramon lähettyville on rakennettu aallonmurtaja suojaamaan vierasvenesatamaa ja koko aluetta halkoo kevyenliikenteen väylä.

Lähteet

  1. Sisä-Suomen lehti: Rannoilta kuului kolke/Lasse Hämäläinen, 31.12.1995
  2. Äänekoski Mills 1896-1996, Jaakko Auer, Pekka Soininen, 1996
  3. Äänekosken tehtaat 75-vuotta, Jaakko Auer, 1971
  4. Valokuvat Äänekosken kaupunki, Äänekosken tehdasmuseo