Keiteleen höyrylaivat

Keitele

Höyrylaiva Keitele

Höyrylaiva Keitele vuonna 1910

Varppaaja ja myöhemmin hinaaja Äänekoski I, Tiira sekä matkustajalaiva Keitele. Rakennettiin Wahlin konepajalla Varkaudessa 1878. Aluksen mitat olivat 20,7 x 3,7 x 1,2 m. Laivan tilaaja oli maanviljelijä Kalle Piilonen Äänekoskelta. Keitele oli yhdessä Willian Ruthin Enon kanssa Keiteleen ensimmäinen höyrylaiva. Nämä herrat olivat yhdessä tehneet vuonna 1877 vesistöalueelta tukkeja hankkivien suurimpien sahayhtiöiden kanssa sopimuksen tukkilauttojen varppaamisesta Keiteleellä. Keitele ja Eno hankittiin tätä tarkoitusta varten ja ne olivat Ruthin ja Piilosen yhteisesti omistamia. Vuonna 1886, kun sahayhtiöt eivät suostuneet enää jatkamaan varppaussopimusta Ruthin kanssa, liikekumppanukset jakoivat laivat siten, että Ruth sai Enon ja Piilonen Keiteleen. Varppaamisen lisäksi Keitele ryhtyi harjoittamaan myös matkustajaliikennettä. Jo kesäkuussa 1878 ilmoitettiin Jyväskylän lehdissä Keiteleen kulkevan viikonloppuisin Äänekoski-Viitasaari -reitillä. Kesällä 1883 Keitele ryhtyi käymään Viitasaarella kahdesti viikossa. Viikonlopun lisäksi ajettiin myös keskiviikko- torstaivuoro. Viikonloppuvuorot olivat paljolti kirkkomatkoja.

Laiva vaihtaa omistajaa

Piilonen möi laivansa Äänekoski-yhtiölle huhtikuussa 1899 kauppahintaan 25000 mk. Keiteleen lisäksi kauppaan kuului proomu, neljä tavaramakasiinia ja kuusi laivalaituria rantoineen. Vaikka Keitele vaihtoi omistajaa, se jatkoi Viitasaaren matkustajavuorojaan vielä liki 10 vuoden ajan siitäkin huolimatta, että reitillä kulki jo kaksi varsinaista matkustajalaivaa. Vasta kun Ylä-Keitele tuli kolmanneksi reitille 1907, Keitele tyytyi pelkkään varppaamiseen.

Vuonna 1910 laivan kone ja kattila uusittiin. Varkauden toimittama kone oli teholtaan 95 hv, kattilan tulipinta 32 m2 ja käyttöpaine 9 kp. Nopeudeksi ilmoitettiin tämän jälkeen 11 solmua. Laivassa oli toki tehty korjauksia ja muutoksia ennenkin.

Äänekosken tehtaat siirtyivät Värtsilä-yhtymän omistukseen 1941. Vuonna 1953 omistajaksi tuli Metsäliiton Selluloosa Oy. Värtsilän aikakautena laivan nimi muuttui. Laivaan tehtiin talvella 1946 suuri korjausurakka ja samalla sen nimi muutettiin Äänekoski I:ksi. Keitele, joka siihen saakka oli yksin hoitanut Äänekosken tehtaiden kuljetukset, sai nyt seurakseen peräti kolme Äänekoski-luokan hinaajaa.

Laivan päälliköitä

Laivan päälliköistä muistetaan erityisesti Otto Jokinen eli Laiva-Jokinen. Hän oli Keiteleen päällikkönä vuodesta 1905 vuoteen 1940 asti. Ennen Jokista Keiteleen päällikkönä toimi August Kihlberg. Edvard Savolainen kipparoi alusta vuodet 1941-60, Veikko Liimatainen 1961-64 ja Martti Montonen kesän 1965, jolloin alus myös oli ansiotyössä viimeistä kesää. Yleensä Keiteleessä oli seitsemän hengen miehistö.

Keiteleen matkoilta

Kesällä 1947 Äänekoski I kulki runsaat 3400 mpk. Tänä aikana se hinasi pääasiassa nippulauttoja Keiteleen pohjoisosista Äänekoskelle, mutta monenlaista muutakin ajoa mahtui tähän purjehduskauteen. Seuraavassa yhden syyskuun 8. päivänä alkaneen matkan selostus:

Matka alkoi sillä, että Äänekoskelta otettiin parkkaan nippulankoja, joista osa jätettiin samana iltana Patasalmeen. Sieltä otettiin mukaan puomeja, jotka puolestaan jätettiin Jylkänlahteen. Syyskuun 9. päivän aamuna klo 4 tultiin Hankasaareen, jossa otettiin laivaan halkoja. Tämän jälkeen matka jatkui kohden Pohjois-Keitelettä ja 10 aikaan oltiin Muikunlahdessa, jonne jätettiin nippulankoja. Seuraavaksi Äänekoski I meni Varsalahteen, josta vietiin kaksi niputuskonetta Iponlahteen. Klo 18 oltiin Keitelepohjan laiturissa, jonne myös jätettiin lankoja. Yöksi ajettiin Siilinlahteen. Aamulla klo 7 lähdettiin halkoparkan kanssa Varsalahteen, josta saatiin nipputooki mukaan klo 9. Tuulen takia jouduttiin kuitenkin pysähtymään jo klo 13 Solisniemeen, josta päästiin jatkamaan matkaa seuraavana aamuna klo 4. Taimolahdesta otettiin mukaan toinen nipputooki ja illalla llmolahdesta rinkilautta. Tuuli kuitenkin yltyi ja illalla 9 aikaan oli jäätävä uudelleen tuulenpitoon Kuivaniemeen. Seuraavana päivänä, siis 12. syyskuuta, päästiin liikkeelle Kuivaniemestä ja 13. päivä klo 9 oltiin Matilanvirralla. Siellä alkoi nippukuormien kuljetus osina alas kapeasta salmesta. Tuulen takia se vei tavallista enemmän aikaa, vasta seuraavana päivänä klo 21 laiva oli valmis jatkamaan matkaa nippulauttojen kanssa. Sillä välin oli laivaan otettu halkoja. Rinkilautta jätettiin Matilanvirran yläpuolelle, sillä laivapäiväkirjan mukaan rinkilautta jäänyt tuulen tähden laskematta. Matilanvirran jälkeen ei ongelmia enää ollut ja Äänekoskelle saavuttiin seuraavana, siis 15. päivänä klo 21.

Keskisuomalainen kertoi 1970 Matilanvirran luotsin Matti Hintikan muisteloita, joissa oli mukana myös Keitele:

"Kerrankin äänekoskelaiset lähtivät kirkkomatkalle Viitasaarelle. Sitä varten laiva pestiin ja putsattiin perusteellisesti Pyhälahden Alatalon rannassa. Samana lauantai-iltana se ajettiin Äänekoskelle ja seuraavana päivänä lähdettiin Viitasaarelle. Laiva oli täynnä väkeä. Peräkannella torvisoittokunta soitteli Robert Huovelinin johdolla. Aluksi töräytettiin komeasti Tähtilipun alla, ja sitä seurasi useita muita yhtä tehoavia marsseja. Myös virsiä soitettiin ja kansanomaisia sävelmiä puhallettiin kesäiselle taivaalle.”

Keiteleessä oli pari pientä hyttiä. Kirkko- ja muilla viihtymismatkoilla niihin pyrkivät ja niitä varasivat nuoret omia kuhinoitaan varten. Valittuihin matkustajiin kuuluivat luonnollisesti nuoret naiset, joita laitureista jopa pyytämällä otettiin mukaan.

Keiteleen sisustuspiirustus

Alla on höyrylaiva Keiteleen sisustuspiirustus vuodelta 1877. Alus rakennettiin Varkaudessa Wahlin konepajalla ja kuljetettiin osina Keiteleen Kuhjonlahteen, jossa se koottiin keväättä 1877. Aluksella oli pituutta 20 metriä ja leveyttä 3,6 metriä sekä syväyttä 2.0 metriä.

Keiteleen kuvia vuosien varrelta

Keitele hinaa halkoproomuja Keitele Suolahdessa 5.8.1995
Kuva1 Kuva2
Tiira vuonna 1971 Äänekoski I Karttuselällä 1963
Kuva3 Kuva4

Keitele nykyisin

Kesän 1965 jälkeen Äänekoski myytiin yksityiskäyttöön. Sen ensimmäinen omistaja antoi sille nimen Tiira ja muutti sen öljylämmitteiseksi. Kun nykyinen omistaja osti aluksen 1970-luvulla, se pääsi asiantunteviin käsiin ja palautettiin halkolämmitteiseksi. Alus kunnostettiin muutenkin mahdollisimman paljon entiselleen sekä sai alkuperäisen nimensä Keitele. Tosin se oli jonkin aikaa Keitele I -nimisenä, koska Keiteleellä oli tuolloin toinenkin Keitele luotsialuksena. Keitele on edelleen kulussa höyrylaivana Keiteleellä, yhtenä maamme kolmesta vanhimmasta samana vuonna 1878 rakennetusta höyrylaivasta.

Lähteet

  1. Äänekosken-Suolahden historia vuoteen 1932, Jorma Wilmi,1991
  2. Keiteleeltä Iisvedelle, Vellamo Paananen, Esko Pakkanen, 1992
  3. Joka uittaa se voittaa, Suomen Uittajayhdistys ry 1912–2004, Esko Pakkanen, 2012