Äänekosken ensimmäiset kauppiaat

Taavetti Sipinen

Äänekoski oli hiljainen ja erämaakosken partaalla uinaileva kylä, kun Puumalasta kotoisin oleva Taavetti Sipinen vuonna 1874 perusti ensimmäisen sekatavarakaupan Äänekoskelle. Hän oli tullut paikkakunnalle tukkipomona ja mennyt sitten naimisiin Piilolan talon tyttären kanssa. Hän osti myöhemmin itselleen Heikkilän tilan, jossa maanviljelyksen ohella harjoitti myös kauppaa aluksi tilan päärakennuksessa ja sitten erillisessä puotirakennuksessa

Maaseutukaupat oli aikaisemmin Suomessa kielletty, mutta vuoden 1868 elinkeinoasetuksessa myönnettiin kaupan harjoittamisoikeus sellaisille henkilöille, jotka osasivat kirjoittaa, laskea ja pitää jonkinlaista kirjanpitoa eli kuten asetus kuului:

"Sen, joka hakee oikeutta kaupanpitoon, tulee osata kirjoituksessa käyttää äidinkieltänsä sekä lukea ja pitää kaupanpitokirjaa”.

Tukkipomona ollessaan maanviljelijä Taavetti Sipinen oli hankkinut nämä kauppa-alalla vaadittavat tiedot ja taidot.

Kauppaa pitäessään Sipisellä oli suuria vaikeuksia voitettavanaan. Työpäivät olivat pitkiä, sillä puoti pidettiin auki aamulla klo 6 illalla klo 21 saakka. Myytävät tavarat oli tuotava 65 km päässä sijaitsevasta Jyväskylästä hevospelillä. Lähimmälle maantielle oli matkaa 7 km ja siitä eteenpäin vain huono ja kapea polku johti Äänekoskelle. Viimeksi mainitulla matkalla oli lisäksi haittana puoli kilometriä leveä Kuhnamo-järvi, jonka yli tavarat oli tuotava veneellä ja vielä hevoset uittamalla. Sisukkaasti ponnistellen maanviljelijä Sipinen sai kuitenkin kauppansa menestymään ja tavaravalikoimansa pysymään ajan vaatimuksia vastaavana.

Kauppias Taavetti Sipisen varhainen kuolema katkaisi kuitenkin pian hänen toimintansa kauppiaana. Vuonna 1878 annettu uusi elinkeinoasetus myönsi kaupankäyntiin täydellisen elinkeinovapauden. Poistamalla aikaisemmin mainitut kauppiaan pätevyysvaatimukset se myötävaikutti suuresti maaseutukaupan nopeaan yleistymiseen kaikkialla Suomessa.

Wilhelm eli Wille Rutanen

Kauppias Wille Rutanen

Kauppias Wille Rutanen 1858-1911

Wilhelm Matinpoika eli Wille Rutanen syntyi Sumiaisista 3.6.1858. Hänen isoisänsä oli Sumiaisten kylän Levälahdesta torppari Matti Eerikinpoika Rutanen ja isoäitinsä Greta Matintytär Savolainen. Willen isä Matti Matinpoika Rutanen meni naimisiin Magdaleena Kolarin kanssa. Hän oli Konneveden Särkisalon kylästä ja oli Johan Kolarin ja Kaisa Liimataisen tytär. Wille kasvoi Sumiaisissa, jossa oli monenlaisissa töissä. Hän toimi mm. konemestarina Keiteleen laivoissa ja oli myös Keitele-nimisen laivan kapteenina. Hän joutui vaihtamaan alaa saatuaan laivassa vaikean reumatismin. Wille Rutanen aloitti kauppiastoimintansa Äänekoskella vuonna 1884, jolloin hän osti Taavetti Sipisen alunperin perustaman kauppaliikkeen. Liike oli tällä välin ehtinyt olla useallakin eri omistajalla. Kauppias Rutanen hoiti huolellisesti ja tunnollisesti liikettään niin, että se vuosien kuluessa kasvoi paikkakunnan suurimmaksi.

Hänen toimintansa ei kuitenkaan kohdistunut yksinomaan kauppaliikkeen menestymiseen, vaan hänen harrastuksensa ulottuivat paljon laajemmalle. Hän kehitti itseään mm. lukemalla hyvin runsaasti eri aloja käsittelevää kirjallisuutta ja hankki siten itselleen huomattavan sivistyksen. Tätä hänen kirjallisuuden rakkauttaan todistaa sekin, että hän ja kauppias Alle Wessman ylläpitivät vuosikausia omilla varoillaan pystyssä lainakirjastoa ja vaivojaan säästämättä toimivat sen hoitajina. Myöskin seurakunnalliseen ja kunnalliseen toimintaan sekä säästöpankkityöhön kauppias Rutanen osallistui innokkaasti ja niiden menestyminen oli lähellä hänen sydäntään. Wille Rutanen omisti Äänekoskella kaksi taloa. Toinen oli niistä oli Piilolanniemessä, jossa hän piti kauppaa ja toinen Viiskulmassa oleva nykyinen museo.

Wille Rutanen oli poikamies ja hänet nähtiin useinkin kulkemassa vanhana herrasmiehenä kotikylänsä teillä pienen, mustan koiransa kanssa. Testamentissaan hän lahjoitti nuorelle Äänekosken seurakunnalle useita kymmeniä tuhansia markkoja sen aikuista rahaa. Niillä hankittiin esimerkiksi kirkkoon urut ja valaistuslaitteet. Hän lahjoitti kunnalle myös molemmat omistamansa talot. joista toisessa toimi kauppalan lastenkoti ja toisessa kauppalan toimisto, sittenmmin kansakoulu, myöhemmin huonekaluliike Sisuste ja kaupungin museo. Kunnalle kuuluvaan lahjoitukseen sisältyi myöskin hänen suuri kirjastonsa, josta myöhemmin muodostettiin kunnankirjasto. Äänekosken lainakirjastolle Wille Rutanen lahjoitti lisäksi 3000 mk rahaa. Köyhät olivat erityisen lähellä hänen sydäntään, ja siitä syystä hän lahjoitti Äänekosken, Laukaan ja Sumiaisten kunnille kullekin 10.000 markkaa köyhien avustamiseksi.

Wille Rutanen kuoli 53-vuotiaana Äänekoskella 25.7.1911 ja hänet on haudattu Äänekosken vanhalle hautausmaalle.

Otto Ahonen

Kauppias Otto Ahonen

Kauppias Otto Ahonen

Vuoden 1895 joulukuussa avasi Äänekoskella liikkeensä myös Otto Ahonen toimittuaan sitä ennen noin 10-vuotta apulaisena eri liikkeissä kotipitäjässään Saarijärvellä. Hän ehti toimia kauppiaana Äänekoskella peräti 40-vuotta ja sai siten nähdä kunnan kehityksen maalaiskylästä kasvavaksi ja kehittyväksi kauppalaksi. Otto Ahosen kauppa sijaitsi Topian mailla pässinradan varrella.

1890-luvulla Äänekoskelle alkoi syntyä teollisuutta ja paikkakunnan kasvaessa kehittyivät myös monet yhteiskunnalliset tarpeet ja toiminnot. Kauppias Otto Ahonen oli perustamassa säästöpankkia paikkakunnalle yhdessä kauppias Rutasen kanssa. He olivat mukana myös vuonna 1907 toteutuneessa seurakuntahankkeessa ja kirkon saamisessa Äänekoskelle. Otto Ahonen oli ensimmäinen kirkonisäntä ja kirkkovaltuuston jäsen ja hän hoiti kymmenisen vuotta seurakunnan kirjanpidon ja sai huolellisuudestaan mm. piispantarkastuksen yhteydessä itse piispa Gummerukselta kiitokset.

Kauppias Otto Ahonen oli hiljainen, harvapuheinen ja ehkä liiankin originelli mies kauppiaan ammatissa. Hän nimittäin ei esim. koskaan tyrkättänyt tavaroita ostajille, vaan tarkkana miehenä saattoi päinvastoin jopa kiellelläkin asiakkaitaan etenkin nuoremmasta päästä ostamasta turhaa rihkamaa. Kerrotaan, että eräänä päivänä saapui Oton kauppaan nuori poika, jonka tarkoituksena oli ostaa uusi lippalakki. Otto Ahosen mielestä pojalla oli kuitenkin hyvä ja kunnollinen lakki päässään ja hän sanoikin nuorelle asiakkaalleen:

"Älä toki poika pane rahojas uuteen lakkiin, kun on noin hyvä päässäs entinenkin”.

Hänen suhtautumistaan asiakkaisiinsa kuvaa hyvin myös seuraava tositarina: Kauppias Rutanen oli kerran onnistunut ostamaan ruisjauhoja niin edullisesti, että hän pystyi myymään säkillisen markkaa halvemmalla kuin Ahonen. Tuli sitten kerran puotiin Hautalan Kalle, suuriperheinen ja varaton mökkiläinen, joka oli kauppias Ahosen vakituinen asiakas. Tämä pyysi saada ostaa ruisjauhosäkin velaksi. Tällöin Vanha-Otto kaivoi kassalaatikostaan säkin hinnan ja sanoi:

"Menepäs Kalle tuonne Rutasen Villen puotiin ja hae sieltä ruisjauhosäkki itselles! Saat sen sieltä markkaa halvemmalla. Panen sen hinnan tänne kirjaan, maksat sitten, kun jaksat, niinkuin oot ennenkin tehnyt."

Markka oli mökkiläiselle suuri summa siihen aikaan ja Vanha-Ahonen arveli, ettei kauppias Rutanen ehkä antaisi säkkiä Hautalan Kallelle velaksi, tämä kun ei sieltä muutakaan ostanut. Nämä hieman omalaatuiset kaupankäyntitavat näkyivät kuitenkin hyvin soveltuneen täkäläisen väestön elämäntyyliin, koska Otto Ahosen kauppaliike kasvoi ja menestyi paikkakunnalla.

Alle Wessman

Kauppias Alle Wessmann

Kauppias Alle Wessmann

Keväällä 1899 aloitti kauppaliikkeensä Äänekoskella Ruovedeltä kotoisin oleva Alle Wessman. Hän hoiti kauppaliikettään tarmokkaasti ja menestyksellisesti kunnes vuonna 1930 luovutti ohjat poikansa Aarnen käsiin. Kaupparakennus sijaitsi nykyisen kirjaston ja Suolahden tien välillä lähellä Hiskinmäen siltaa. Alle Wessman oli jo ulkonaiselta olemukseltaan kauppias kiireestä kantapäähän. Hän oli toimintatarmoinen, vilkas ja nopealiikkeinen. Siihen aikaan miehet tulivat myöhään töistä tehtaalta ja muualta. Kaikkien oli saatava tarvitsemansa tavarat ja kauppiaan työpäivä venyi usein jopa kello 21 asti illalla. Ei silloin tullut mieleenkään laskea työtunteja eikä hermostua pienestä työnlisästä. Pyhäkauppa oli tuohon aikaan vielä aivan yleistä, kunnes kauppiaat Rutanen, Ahonen ja Wessman yhdessä julistivat, että hekin haluavansa pyhärauhan.

Kirkkopihan ja hautausmaan raivaus, säästöpankkitoiminnan eteenpäin vieminen, kansanopistotyö ja monet muut yhteiset asiat olivat häntä lähellä. Hän ylläpiti yhdessä kauppias Rutasen kanssa lainakirjastoa, koska he tahtoivat opettaa muitakin lukemaan ja ymmärtämään hyvää kirjallisuutta. Hän kuului myös säästöpankin isännistöön ja hallitukseen sekä oli pankin esimiehenä kymmenisen vuotta. Kauppias Wessman oli myöskin antaumuksella mukana seurakunnan alkuaikojen toiminnoissa toimien mm. sen pitkäaikaisena tilintarkastajana.

Samalla kun suunniteltiin oman seurakunnan perustamista, heräsi myöskin kysymys oman kunnan aikaansaamisesta. Kesti kuitenkin aina vuoteen 1911, ennenkuin jako tapahtui ja Äänekosken kunta aloitti toimintansa. Kauppias Wessman osallistui huomattavan paljon myöskin kunnalliseen toimintaan ensin kuntakokouksissa ja sitten kunnanvaltuustossa ja kunnallislautakunnassa sekä lukuisissa muissakin luottamustoimissa. Hän kuului myös paikallisen suojeluskunnan johtokuntaan.

Äänekosken osuuskauppa

Vuonna 1903 perustettiin Äänekosken Osto- ja Myyntiosuuskunta eli Äänekosken Osuuskauppa. Tehtaan johto luovutti ensimmäiseksi kaupaksi liiterirakennuksen, joka sijaitsi Hiskinmäen saunan luona lähellä junanradan vartta. Äänekosken Osuuskauppa oli Keski-Suomen ensimmäinen osuuskuntakauppa. Jyväskylän Mäki-Matti oli sitä kaksi vuotta nuorempi. Vuonna 1907 Osuuskaupalle valmistui omaan talo Osuuskauppa Kulmala silloisen Koivukujan alkuun. Paikka on nykyisen tehtaan paloaseman edessä suunnilleen samalla paikalla kuin museoitu Pikku-Pässi. Osuuskauppa hankki vuonna 1923 uudet tilat paremmalta liikepaikalta Viiskulman pohjoispuolelta Elovaaran talosta. Seuraavina vuosina edistyksellinen Osuuskauppa perusti haaraliikkeet myös Saarijärven kirkonkylään ja Hirvaanmäkeen. 1940-luvun Kauppakadun kuvassa Osuuskaupan kaksikerroksinen kivitalo erottui muiden puurakennusten keskeltä hyvin. Seuraavalla vuosikymmenen alussa Viiskulmaan nousi nykyinen talo, joka muistetaan hyvin ravintola Koskenhovista. Myöhemmin sen pohjoispuolelle rakentui E-liikkeen lippulaiva tavaratalo Centrum.

Varhaisia kauppaliikkeitä Äänekoskella

Otto Ahosen kauppa Piilolanniemessä Wessmanin kauppa
Otto Ahosen kauppa Wessmanin kauppa
Osuuskauppa Kulmala Koivukujalla Osuuskauppa Elovaaran talossa Viiskulmassa
Osuuskauppa ja tehtaan klubi Elovaaran talossa Viiskulmassa
Osuuskauppa Viiskulmassa 1950-luvun alussa
Osuuskauppa Viiskulmassa 1950-luvun alussa

Lähteet

  1. VÄKSY, Kotiseudun joulu 1966, Äänekosken varhaisimmat kauppiaat, sivu 19
  2. ÄKS 11.05.2012, Pirjo Luukkainen, Kauppias Ville Rutasen aika
  3. ÄKS 22.11.1903, Koskella -Mitä tällä viikolla tapahtui Äänekosken historiassa
  4. Valokuvat VÄKSY, Väinö Kautto