Johannes Liimatainen

Kuka hän oli?

Johannes Liimatainen

Johannes Liimatainen 1861-1918

Johannes Liimatainen syntyi Äänekosken Uudessatalossa eli Tobialla 5.10.1861. Hän oli Erik Liimataisen ja hänen vaimonsa Heta Matintytär Honkosen kolmas lapsi. Johannes avioitui Pohjan talon tyttären Matilda Kauton kanssa 21.6.1887. Heille syntyi neljä lasta: Juho Ilmari, Anna, Johanna ja Eeva. Johannes Liimatainen oli Tobian talon viimeinen isäntä ja hän myi omistamastaan perintötalosta osuuksia syntymässä olevalle Äänekoski Oy:lle 1.8.1895 päivätyllä kauppakirjalla. Kauppakirjan allekirjoittajina olivat Johannes Liimatainen ja insinööri J.L. Hammarén. Kauppa käsitti ensinnäkin Topian talon koskiosuuden ja sen lisäksi palstan Kuhnamo-järven rannasta. Kauppahinnaksi oli sovittu 6400 Suomen markkaa sekä sen lisäksi ostaja määrättiin maksamaan myyjälle vuotuista veroa 100 mk. Viimeksi mainittu oli korvausta tukkiyhtiöiden tulevista rantarahoista. Muutaman vuoden kuluttua Johannes Liimatainen myi kokonaan verotusarvoltaan ¼ manttaalin kokoisen Topian talon Halla Oy:lle 21.2.1899 päivätyllä kauppakirjalla 24000 Suomen markan kauppahinnasta. Kauppasumma sovittiin maksettavaksi kolmessa erässä saman vuoden elokuun loppuun mennessä. Tähän kauppaan päättyi 99-vuotta kestänyt Liimataisen suvun historia Äänekosken partaalla. Johannes ja Matilda Liimataisen perhe jäi kaupan jälkeen asumaan Tobian pienelle puolelle. Aluksi tähän oli tarkoitus jäädä lopullisesti, mutta perheen sittemmin kasvaessa päätettiin kuitenkin hankkia uusi maatila. Pitkän hakemisen jälkeen löytyikin noin 6 km länteen Honkolan kylästä Edvin Tuomaanpoika Pirttiniemen omistuksessa vuodesta 1899 ollut Kolu-niminen maatila, jonka isännyyden Johannes Liimatainen hankki itselleen. Perhe muutti Tobialta Kolulle kesällä 1906. Kaupassa Kolun vanhaisäntä ja emäntä jäivät asumaan talon syytinkipuolelle.

Miksi Johannes myi Tobian talon

Äänekosken partaalle rakentumassa oleva teollisuus alkoi pikkuhiljaa muuttaa radikaalilla tavalla vanhan maalaiskylän ilmettä ja elämää. Äänekosken yhtiön palveluksessa vuonna 1900 oli jo yhteensä 160 vakinaista työntekijää. Kasvanut teollisuus toi mukanaan lisääntyvää rauhattomuutta, melua ja liikennettä. Tukkipuun kasvanut kysyntä seutukunnalla sai nopeasti aikaan ostajien kesken voimistunutta kilpailua puuraaka-aineesta. Tästä syystä Äänekosken Osakayhtiö ja sen kilpailijat alkoivat hankkia omistukseensa talollisten metsiä joko suoraan tai ostomiesten välityksellä. Tätä ilmiötä seurasi melko pian myös kasvanut suorien tilakauppojen paine seutukunnalla. Osittain näistä syistä Johannes Liimatainen päätti myydä Tobian talon. Tosin talon myyntiin vaikuttivat myös 38-vuotiaan isännän terveydelliset syyt: Johannes Liimatainen kärsi jo tässä vaiheessa elämässään suvussaan yleisestä sepelvaltimotaudista. Tästä johtuen hänen terveytensä ei tukenut siihen aikaan erittäin raskasta maatalon isännän työtä. Sairauksistaan johtuen Johannes Liimatainen lihoi vanhoilla päivillään.

Johannes Liimatainen kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Kolulla 57-vuotiaana 6.8.1918. Miehensä kuoleman jälkeen Matilda Liimatainen hoiti talon emännyyttä vielä noin 6-vuotta. Hän siirsi Kolun talon isännyyden pojalleen Juho Ilmarille 6.2.1924 ja siirtyi samalla asumaan kantatalon syytinkipuolelle. Vanhoilla päivillään Matilda Liimatainen halvaantui kaksi kertaa ja jälkimmäisen tuloksena menetti liikuntakykynsä kokonaan. Hän eli miehensä jälkeen vielä yli 30-vuotta ja kuoli 83-vuoden ikäisenä 5.3.1950.

Topian talon kauppakirjoja

Lähteet

  1. Liimataisen suvun sukuselvitys, Seppo Hänninen, 2001
  2. Äänekosken seurakunnan kirkonkirjat
  3. Eeva Tourusen kokoelmat