Pukkimäen asukkaita

Työntekijöiden lähtökunnat

1960-luvulle tultaessa Äänekosken tehtaiden historia oli jo vuosikymmenten mittainen. Toimivia yksiköitä oli tuolloin käytössä paperitehdas, sulfiitti- ja sulfaattisellutehdas, kartonkitehdas, saha ja kemiallinen tehdas. Lisäksi yhtiöllä oli toiminnassa voimaosasto ja ulkotyö- sekä rakennusosasto. Yhtiön työntekijämäärä oli noussut vuosisadan alun noin 200 hengestä pitkälle yli tuhanteen henkeen. Tehtaan palvelukseen saapui virkailijoita, paperimestareita, asentajia ja muuta ammattitaitoista väkeä Kyröskoskelta, Kuusankoskelta, Voikkaalta, Simpeleeltä, Kotkasta, Tampereelta, Mäntästä ja Vilppulasta. Ammattimiesten saanti syrjäiselle Äänekoskelle oli aluksi kuitenkin vaikeata ja yhtiön oli turvauduttava sanomalehti-ilmoitteluun turvatakseen tärkeiden avainpaikkojen henkilöstön saanti. Keski-Suomalaisessa julkaistiin 12.11.1898 seuraava vetoomus:

"Paperitehtaan työväki! Huomaa! Huomaa!
Äänekosken uuteen paperi- ja pahvitehtaaseen Laukaassa otetaan ensi tilassa vakinaista työväkeä, nimittäin: yksi värjäykseen perehtynyt hollanterin etumies, samaten hiomon etumies, yksi ammatissaan taitava liiman keittäjä, joka osaa myös värit valmistaa, joitakuita tottuneita paperi- ja pahvikoneen valssimiehiä. Myös otetaan plokimiehiä, höyrypannun lämmittäjiä, kattilamiehiä ja pahvin lajittelijoita. Halullisia pyrkijöitä kehoitetaan täten Marraskuun ajalla joko kirjallisesti tai suullisesti ilmoittamaan itsensä Äänekosken tehtaan konttoriin joko Tampereella tai Äänekoskella. Otteet entisistä työtodistuksista ovat hakuun liitettävä."

Pääosa tehtaiden työntekijöistä saapui kuitenkin aivan lähipitäjistä. Äänekosken tehtaiden arkistossa on hajatietoja työtä hakemassa käyneiden kotipaikasta aivan tehtaiden alkuajalta. Työnhakija on esittänyt jonkun kotikuntansa viranomaisen antaman todistuksen asianomaisen esteettömuudestä lähteä työhön kotikuntansa ulkopuolelle. Näiden todistusten mukaan tuli Äänekoski OY:n palvelukseen vuosina 1897-1898 mm. 113 saarijärveläistä ja 31 viitasaarelaista. Huomiota herättää Savosta tulleiden korkeahko lukumäärä. Joukossa oli nimittäin 18 Rautalammilta, 17 Vasannolta ja 12 Karttulasta muuttanutta. Savolaiset näyttävät yleensä lähteneen rautatietyömaille ja ratatöiden päätyttyä pyrkineen sitten Äänekoskelle. Tehtaiden palvelukseen alkuaikoina tulleet olivat tärkeimpiä ammattimiehiä lukuunottamatta suurimmaksi osaksi maaseudun irtainta väestöä kuten torppareita, mäkitupalaisia, itsellisiä, irtolaisia, renkejä ja piikoja. Nämä löysivät täältä pakotien parempiin elinoloihin. Tehtaan nykyisissä työntekijöissä on paljon sellaisia, jotka kolmannessa polvessa ovat saman tehtaan palveluksessa.

Pukkimäen 199 sukunimeä

Seuraavassa Pukkimäellä esiintyneitä sukunimiä: Aaltonen, Ahonen, Ahllund, Akkanen, Antikainen, Anttila, Askolin, Bräysy, Carlson, Flyktman, Foudila, Haaparanta, Haapasaari, Haavisto, Haliseva, Hartikainen, Harjunen, Hautamäki, Heimonen, Heinonen, Helislahti, Hasari, Hiekkala, Hietanen, Hiironen, Hiivala, Hokkanen, Honkonen, Huopaniemi, Huotari, Huttunen, Hyppönen, Hytönen, Hyytiäinen, Häkkinen, Hämäläinen, Hänninen, Häyrinen, Ihanainen, Ikonen, Isometsä, Jauhiainen, Jormanainen, Jämsen, Järvinen, Kajander, Kaksonen, Kalenius, Kangas, Kankainen, Karanen, Karhunen, Kaukometsä, Kauno, Kauppi, Kauppinen, Kautto, Keljo, Kettunen, Kierämäki, Kirjavainen, Kivi, Kivinen, Kinnunen, Koivu, Koivunen, Kirves, Kolu, Konttinen, Koponen, Korjus, Korpela, Koskela, Koskinen, Kosonen, Kotanen, Kovanen, Kuha, Kuivakangas, Kukonlehto, Kumpulainen, Kuninkaanniemi, Kuosmanen, Kähärä, Kättö, Laakso, Lahti, Lahtinen, Lahtivuori, Laine, Laitinen, Laukkanen, Lehikoinen, Lehtinen, Lehto, Lehtonen, Leppänen, Levänen, Limsten, Liimatainen, Lind, Lindeman, Lindström, Luopa, Lustig, Majuri, Mannström, Marjanen, Matikainen, Moisio, Muhonen, Murto, Mäkinen, Nahkala, Nerg, Niemelä, Niemi, Niiranen, Niskala, Nissinen, Nurmi, Nurkkanen, Nuuhkarinen, Nyholm, Nyrönen, Nyyssönen, Närhi, Ojala, Onkinen, Oksanen, Paananen, Paajanen, Paatela, Pajari, Pajunen, Parantainen, Parkkonen, Pekkarinen, Pekkinen, Pellinen, Peltonen, Pietilä, Piipponen, Pulli, Puttonen, Purolainen, Rahkonen, Rantala, Rautiainen, Rautio, Reijonen, Riihinen, Ritanen, Ruosteinen, Ruuska, Rönneberg, Saarela, Saari, Saarinen, Saaristo, Sahrman, Salo, Savela, Savolainen, Savonen, Seeskorpi, Sihvonen, Siikki, Sjögren, Siltanen, Sipponen, Sormunen, Sorri, Strand, Sulander, Suihko, Suomi, Survo, Takala, Tarvainen, Tiihonen, Toivonen, Torkko, Tourunen, Tuohimetsä, Tuomi, Tuulensuu, Uusitalo, Vainikainen, Valo, Vanninen, Varteva, Virtanen, Virsunen, Vänskä, Wahlgren ja Åkerlund.

Elämää Pukkimäellä

1900-luvun puolivälin jälkeen Pukkimäellä asui hyvin tiivis yhteisö. Kaikki tunsivat toisensa ja melkeinpä myös toistensa asiat. Kymmeniä perheitä asui maantieteellisesti pienehköllä alueella tiiviisti. Koko alue eli ja hengitti tehtaan sykkeen mukaisessa rytmissä. Tehtaan pillin voimakas ääni kuului neljä kertaa vuorokaudessa viitenä päivänä viikossa ilmoittaen päivätyöajan alkamisesta tai sen päättymisestä. Lisäksi vuorotyötä tekevien liikenne polkupyörin, kävellen tai jopa autolla rytmittyi kolmeen hetkeen nimittäin aamulla klo 6, päivällä klo 14 ja illalla klo 22. Samat tutut kasvot tapasivat työmatkalla toisensa uudelleen ja uudellen vuodesta toiseen. Työhön mentiin eväiden kanssa ja kassissa oli usein leipää, maitoa tai kahvia. Jotkut pitivät mukanaan ihan ruokaakin ja sitä pidettiin lämpimänä kuumien putkien lähellä. Vuorotyön tekijöiden nukkuminen ei ollut helppoa pienissä asunnoissa. Muu perhe joutui elämään yövuorojen aikana aamupäivisin pelkästään keittiössä. Kesäisin oli helpompaa, kun yövuorolainen saattoi nukkua ulkorakennuksen aitassa.

Ajan hengen mukaisesti perheissä oli tuolloin paljon lapsia. Kahdesta kolmeen lasta oli tavanomainen määrä, mutta löytyi myös perheitä, joissa oli jopa viidestä kuuteen lasta. Lapset riitelivät silloin tällöin keskenään ja joskus niihin riitoihin sekaantuivat myös vanhemmatkin. Talvisin yhtiö jäädytti alueelle luistinradan, joka oli ahkerassa käytössä. Siellä pelattiin usein jääkiekkoa ja tytöt sekä pienemmät lapset yrittivät pysytellä poissa isompien käyttäjien tieltä radan reunoilla. Talvisin lumihankeen hukkuneita kiekkoja löytyi keväällä lumien sulettua kentän reuna-alueilta paljon. Myös mäenlasku Laanilla oli talvisin suosittua. Tehdasalueelta oli rakennustöiden yhteydessä ajettu veden alta kaivettua maa-ainesta Pukkimäelle lähelle Kuhnamon rantaa. Alueelle oli muodostunut suurehko kumpare, joka ei moneen vuoteen kasvanut mitään. Sinne sai tehtyä hurjia laskumäkiä suksia ja pulkkia varten. Kesäisin käytiin uimassa Nimismiehen rannassa ja Sinkkirannassa. 1960-luvulla Kuhnamon vesi alkoi kuitenkin likaantua niin paljon, että uiminen noissa paikoissa kävi mahdottomaksi. Sen jälkeen uimaretket suuntautuivat usein Pankkisalmen sillan uimarantaan. Aivan Kuhnamon rannassa Kiramon vierellä oli kymmeniä käytöstä poistettuja hiomon kiviä. Ne oli ajettu sinne junalla ja kipattu vaunusta suoraan järven rantaan. Kivien ympärillä oltiin piilosta ja niiltä ongittiin pintaongella.

Lähteet

  1. Äänekoskea ja äänekoskelaisia, Erik Relander, 2011
  2. Äänekoski Mills 1896-1996, Jaakko Auer, Pekka Soininen, 1996
  3. Suolahden ja Äänekosken verokalenteri 1968