Sivulan historia

Martti Tourusen aika

Eeva Parantainen

Martti Tourunen

Sivula on talona melko uusi. Martti Tourunen (1925-) rakensi sen mentyään naimisiin Lippalan tyttären Eevan kanssa. Hujakon Jussi antoi tilan pojalleen Martille. Pieni asuinrakennus, sauna ja navetta rakennettiin noin vuonna 1950. Navetassa oli pari lehmää ja Tarja-niminen hevonen. Peltojen raivaamisen ollessa vielä kesken, otettiin järvestä kortetta eläinten ruuaksi. Tarjalla vedätettiin liisteen päällä kortteet kartanolle.

TVH:n töissä

Tilan virallinen muodostaminen tapahtui vuosia myöhemmin. Martti oli ahkera tekemään töitä. Sen lisäksi, että rakensi, raivasi ja harjoitti maataloutta, hän oli koko ajan ansiotyössä kodin ulkopuolella. Nelostien rakentamisen aikaan 1950-luvulla Martti oli tietyömaalla. Myöhemmin liikennöitsijä Veikko Tourunen pyysi hänet yrityksensä palvelukseen. Siellä hän toimi huoltoaseman hoitajana, ajomestarina ja linja-autonkuljettajana. Vaimo Eeva oli kotona huolehtien karjanhoidosta ja lapsista.

Martti oli erittäin lapsirakas, ja sitä rakkautta riitti toistenkin lapsille. Sivulassa kävi sukulaistenkin lapsia hoidossa, ”Martin koulussa”. Martti opetti mukavia juttuja lapsille, joista oli iloa heidän vanhemmilleenkin. Eräskin pikkupoika kotonaan ruokapöytään istuutuessaan löi nyrkillä pöytään ja komensi: ”Akat, piimää”! Hän kertoi Martin opettaneen, miten akkoja komennetaan. Taskurahaa Martti antoi sukulaistenkin lapsille.

Parikymmentä vuotta perhe asui pienessä mökissä. Sittemmin rakennettiin uusi täystiilinen asuinrakennus. Uusi ajanmukainen navetta oli rakennettu jo yli kymmenen vuotta aikaisemmin. Allis Chalmers-merkkinen traktori taisi olla ensimmäinen traktori, mitä Hujakkopohjan taloihin hankittiin. Karjaa oli niin paljon navetassa kuin pellot suinkin pystyivät elättämään. Naapurienkin peltoja Martti vuokrasi, ettei tullut vapaa-ajan ongelmia.

Lapsia Sivulaan syntyi:

Nimi	Syntynyt
Rauni Elina	1948
Raili Helena	1950
Elsa Irmeli	1956
Esa Johannes	1959
Tero Martti Johannes	1970

Naapurit poikkesivat Sivulaan iltakausiksi rupattelemaan ja kahville. Se oli niin suosittua, että taloa ruvettiin nimittämään Kestiläksi. Tupaan kerääntyi mm. Kankaanpään Väinö, Haka-Aatu, Rinteelän Paavo ja monia muita. Heillä oli tosi mielenkiintoisia tarinoita lastenkin kuunneltaviksi. Ei tarvinnut radiota.