Ylapohja

Purolan historia

Taipaleen mäkitupa

Purolan alkuperäinen nimi oli Taipaleen mäkitupa. Sen perusti Juho Kautto (1853-1935) tuoden Möttölästä valmiiksi hakatun hirsikehikon ja pystyttäen sen Purolaan. Hänen perheensä muutti vuonna 1894 Purolaan Kankaanpäästä, missä he olivat olleet torppareina. Juhon mukana muuttivat hänen vanhempansa Heikki ja Eeva, vaimonsa Ulriikka sekä lapset Matti, Saima ja Hanna. Elämä oli Hannan kertomana köyhääkin köyhempää.

Kankaanpään uudeksi torppariksi tuli Hujakon vanhin poika Kalle Tourunen (1870-1920), joka oli naimisissa Juho Kauton vanhimman tyttären, Idan kanssa. Ida oli Juhon ensimmäisestä avioliitosta Serafina Eerikintyttären (1852-1887) kanssa. Juho oli ollut renkinä Myllärin torpassa. Torpan tytär Serafina tuli Juholle raskaaksi vaikka heitä ei ollut vihitty, ja niinpä Ida syntyi aviottomana tyttärenä 1875. Sen jälkeen pariskunta avioitui, ja he saivat vielä neljä lasta lisää. Seuravana syntyi Eemil 1879, joka jäi torppaan kasvattipojaksi ja aikanaan peri kasvattivanhempansa. Hänet tunnettiin Mylly-Eikkana, seutukunnan kiihkeimpänä metsästäjänä ja Myllylän isäntänä. Nuoremmat lapset Kalle, Paavali ja Johannes kuolivat lapsina.

Juho Kauton aika

Purolaisia

Hanna,Juho,Vilho,Ulriikka ja Matti

Kankaanpäähän Juhon perhe oli muuttanut 1884 ja torpanoikeudet siirtyivät jossakin vaiheessa heille Juhon isältä, Heikki Heikinpoika Kautolta (1821-1898). Serafiina kuoli 1887, ja jo seuraavana vuonna Juho otti uuden vaimon Hujakon emännän sisaresta, Ulriikka Juhontyttärestä (1854-1921). Hän oli kotoisin Lanneveden Keskustalon Mykylän torpasta. Kaikkiin Hujakon torppiin sijoittui talon sukuun kuuluvia.

Juho Kauton lapset Serafiina Eerikintyttären kanssa:

LapsiSyntynytKuollutHuom
Iida06.06.187518.10.1918meni Kankaanpäähän emännäksi
Emil03.07.187930.11.1962tuli Myllylän isäntä
Kalle27.04.188216.10.1892kuoli lapsena
Paavali26.01.188610.02.1886kuoli lapsena
Johannes20.06.188722.12.1893kuoli lapsena

Juho Kauton lapset Ulriikka Juhontyttären kanssa:

LapsiSyntynytKuollutHuom
Matti05.09.188918.10.1918muutti Amerikkaan
Saima Lydia20.06.189130.11.1962avioitui Kuitulan pojan Onni Parantaisen kanssa ja muutti Amerikkaan
Johanna22.02.189418.02.1979jäi Purolaan asumaan
Vilho21.01.190003.12.1974jäi Purolaan asumaan

Hanna ja Ville Kauton aika

Hanna Kahvinkeitossa

Hanna kahvinkeitossa

Hanna ja Ville olivat äärimmäisen seurallisia, pidettyjä ja vieraanvaraisia ihmisiä, ja siitä johtuen Purola sai sellaisen epävirallisen kestikievarin aseman. Tarjoiluvalmista kahvia oli Hannalla aina valmiina. Kun pannusta alkoi kahvi vähenemään, niin hän kaatoi loput kahvit termospulloon siltä varalta, että jos joku sattuu poikkeamaan, ennen kuin uusi pannullinen valmistuu.

Kaikki Kolunpohjan isännät poikkesivat Purolaan kahville palatessaan maitoja viemästä Hujakon maitolavalle. Hevosia oli kiinni kaikissa pihapuissa odottamassa isäntiään. Kuitulan Penttikään ei kuulemma kymmeniin vuosiin juonut aamukahviaan kotonaan kun tiesi Purolasta saavansa. Tuttuakin tutumpi lausahdus Hannalta oli: "Jos suinnikkii voa passoa, nii laittakea sekkaa ja kastakea".

Purola

Vanha Purola

Tiedonhaluisia Purolaiset myös olivat. Ohikulkijat haastateltiin, minne menevät, mistä tulevat ja millä asioilla. Jos joku ei poikennutkaan tupaan rupattelemaan, niin silloin mentiin ulos juttusille. Hannalla oli aina tyhjät vesiämpärit ovipielessä valmiina tähän tarkoitukseen. Oli muka ihan sattumalta lähtenyt vettä hakemaan purosta juuri samaan aikaan, kun naapuri kulki ohitse. Tällä tavoin kohtaaminen sujui luontevasti, eikä kukaan erehtynyt luulemaan uteliaaksi.

Kerrankin kun Lippalan Taavetti meni jalkaansa liikaten Purolan ohi Koskelta hakemaan savihauteita iskiasvaivaan, niin Hanna päätti olla varuillaan Taavetin paluumatkan suhteen. Piti päästä kysäisemään, mikä jalkaa vaivaa ja missä kävi. Kuitenkin Hannan tarkkaavaisuus herpaantui hetkeksi ja huomasi "jukupliut" vasta, kun Taavetti oli jo menossa ohi. Silloin tuli kiire vesiämpärien kanssa lähteä perään. Pahaksi onneksi ämpärit eivät olleetkaan tyhjiä. Kovassa paniikissa Hanna tyhjensi ne hellanpäällä oleviin vesikattiloihin. Niissäkin oli niin paljon vettä, ettei kaikki sopinut, mutta Hän kaatoi vaan vaikka ylimääräinen vesi meni kuumalle hellanlevylle. Hän sai mäkirinteessä Taavetin kiinni ja pääsi toimittamaan asiansa.

Kun Kolulle vaihtui Hankasalmelta uusi suku 1965, meni Hannan rätingit sekaisin. Jo siihen aikaan kulki autoja paljon kylätiellä, mikä teki ohikulkijoiden tunnistamisen vaikeaksi. Kun tuntematon auto ohitti Purolan Kolunpohjalle päin, niin Hanna katseella seuraten teki johtopäätöksiä ääneen ajatellen: "Ei keäntyny Hakalaa, eikä Peuhkurissee, ei keäntynyt Niinisalloonkaa, kyllä ne ol korreasti hankasalamelaisia".

Elantonsa Purolaiset hankkivat karjataloudella ja maanviljelyksellä. Pienimuotoistahan se oli, mutta eivät olleet suuria vaatimuksetkaan. Hanna kantoi sangoilla vettä purosta karjalleen niin paljon, että sanottiin hänen käsiensä venyneen siinä työssä.

Ville ja Heikki

Ville ja Jymy-hevonen taustalla Heikki Kautto

Villellä oli Jymy niminen hevonen, jonka oli hankkinut varsana. Hevosen varttuessa Ville puhui aina vaan varsasta, eikä tajunnut että eihän hevonen kymmeniä vuosia varsana säily. Jymyn vireydenkin suhteen oli epärealistisia käsityksiä. Kun joku lainasi Jymyä, niin Ville piti suitsista kiinni, ettei hevonen riistäydy lainaajan käsistä. Kun Ville päästi suitsista irti, niin lainaajan piti kahdesti käskeä saadakseen hevosen liikkeelle.

Turkki-Jussi

Joskus 1950-luvun loppupuolella Purolassa asui Turkki-Jussi. Hän oli oikealta nimeltään Aatu Tourunen, Kankaanpään vanhin poika. Ei häntä kukaan oikealla nimellään tuntenut. Aatu oli Villen sisarenpoika, vaikka oli vanhempi iältään. Kesäisin Turkki-Jussi istuskeli Purolan kuistilla Jymyä poltellen ja tuuli toi kessun hajun satojen metrien päähän.

Sivusto Talot Suvut Tarinat