Ylapohja

Kolun historia

Henrikki Laurinpojan aika

Kolun ensimmäiset asukkaat olivat Henrikki Laurinpoika ja vaimonsa Maria Jaakontytär. Heikki Laurinpoika Kovanen syntyi Laukaan Paadentaipaleen Kovalan Mannilassa 2.3.1777. Hän avioitui 29.10.1804 Maria Jaakontytär Paatelaisen kanssa. Maria syntyi 22.6.1773 Laukaan Paadentaipaleen Paatelassa. Sittemmin heidät mainitaan Saarijärven Naarajärven Hyytiälän osatalon Kolu isäntäväkenä 1806-14. Sen jälkeen he olivat itsellisinä Naarajärven Apaalassa ja vuodesta 1816 Laukaan Äänekoskella. Lahdentauksen Ketolassa he olivat torppareina vuodesta 1825. Siellä Henrikki kuoli vesitautiin 1848 ja Maria kuoli samaan tautiin 1858

Pariskunta mainitaan Saarijärven Pyhäjärven Linnan talossa 1797, josta muuttivat takaisin Evijärvelle. Sittemmin heidät mainitaan Saarijärven Naarajärven Hyytiälän osatalon Kolu isäntäväkenä 1806-14. Sen jälkeen he olivat itsellisinä Naarajärven Apaalassa ja vuodesta 1816 Laukaan Äänekoskella. Lahdentauksen Ketolassa he olivat torppareina vuodesta 1825. Siellä Henrikki kuoli vesitautiin 1848 ja Maria kuoli samaan tautiin 1858.

Heillä oli lapsia:

LapsiSyntynytKuollut
Heikki1805 Simolassa1834 Ketolassa
Anna Liisa1809 Kolulla1879 Myllärissä
Juho1813 Kolulla
Kustaa1815 Apalassa

Tytär Anna Liisa avioitui Myllärin torppaan Eero Eeronpoika Styrin (1810-1865) kanssa. Heidän poikansa oli Kalliomäen torppari Eero Eeronpoika (1845-1910), joka oli Räätälin Juho Kalliomäen isä.

Kolujen aika

Edellisten jälkeen isäntäväeksi (1814-37) Kolulle tuli Eerik Juhonpoika (1770-1848) ja vaimonsa Riitta Niilontytär (1773-1853). Heidät oli vihitty 4.11.1798 Brusilan talossa Lievestuoreella. Ennen Kolulle tuloaan perhe asui Muhlun talon Myllylän torpassa. Maria-tyttären syntymätietojen yhteydessä isän sukunimeksi on merkitty Puttonen.

Heillä oli lapsia:

LapsiSyntynytHuom.
Anna Liisa22.2.1801Muhlun Myllylässä
Maria12.8.1803Muhlun Myllylässä. Puoliso on räätäli Mikko Vejander Laukaasta. Vihitty 20.11.1831
Aleksanteri1.5.1806Muhlun Myllylässä. Hänestä tulee seuraava Kolun isäntä
Eerik9.10.1809Muhlun Myllylässä
Kalle10.9.1814Kolulla. Muuttaa Karstulaan 1842

Aleksanteri (1806-82) on isäntänä 1838-68. Puoliso on Heta Stiina Iisakintytär Rummakko (1818-1887) Vihkimisaika on 10.7.1840. Heillä oli lapsia:

LapsiSyntynytHuom.
Eerik Kustaa1841Hänestä tulee Kolun seuraava isäntä. Lempinimi Kolun Rötä
Matti1844Muutti Koivistoon Lampilan isännäksi. Puoliso Maria Sofia Eerikintr.
Wilhelmiina1846Muutti Laukaaseen 1875
Heikki1850Meni Pajalaan torppariksi. Puoliso Rosa Maria Lindqvist Haapaharjun torpasta(=Lippala)

Eerik Kustaa Kolu on isäntänä1869-98. Puoliso on Leena Sofia Matintytär (1847-) vihitty 1.4.1869. Eerik Kustaalla oli lempinimi Kolun Rötä. Aikalaisten kertoman mukaan hän oli niin likasiivoinen, että siitä nimi on tullut. Esimerkkinä kerrottiin Rötän piimävellin tekemistä. Talkkunajauhon seassa lautaselle tuli torakoita, jotka yrittivät kömpiä karkuun. Rötä sekoitti ne äkkiä piimän joukkoon ja söi suihinsa. Oli vähällä päästä särvin karkuun. Tämän isännän ansiosta Kolunpohjalle vakiintui käyttöön nimitys Rötäpohja. Kun talo myytiin Liimataisille, niin Rötä jäi Kolun syytinkipuolelle asumaan taloon kiinnitetyn syytingin turvin. Hän kuoli keväällä 1918. Lapsia heillä oli:

LapsiSyntynytHuom.
Wilhelmiina1875Kuoli 17.4.1881
Aurora Emilia20.11.1879Puoliso Matti Edvin Rämänen s. 19.2.1877

Aurora Kolu (1879-1940) ja miehensä Edvin Rämänen (1877-1946) olivat Kolun isäntäväkenä Rötän jälkeen 1899-1906. He möivät talon Äänekosken Topiaalta kotoisin olevalle Johannes Liimataiselle ja itse muuttivat Saarijärven Kalmariin Pirttiniemen taloon, mikä oli miehen kotitalo. Siellä Aurora kuoli 1940 ja Edvin 1946. Heillä oli lapsia:

LapsiSyntynyt
Alma1899
Arvi1901
Anna Armida1903
Paavo Matias1905
Aatu Eemil1907
Lauri Edvard1909

Johannes ja Matilda Liimataisen aika

Liimataisen perhe

Liimataisen perhe kolulla 1900-luvun alussa

Suku vaihtui, kun Kolun osti Johannes Eerikinpoika Liimatainen (1861-1918) Äänekosken Topialta. Hänen vaimonsa oli Matilda Kautto (1867-1950). Matilda oli Laukaan Mämmenkylän Pohjan talon tytär ja hänen isänsä oli Matti Kautto sekä äitinsä Anna Matilda Kautto. Johannes Liimatainen taas oli syntynyt Topian talossa Eerik Tobiaksenpoika Liimataisen (1834-) ja Heta Stina Matintytär Kauton (1836-) kolmantena lapsena.

Matilda Kautto

Matilda Kautto

Johannes Liimatainen

Johannes Liimatainen

Vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä Eerikin työkyvyn heikennyttyä tuli sukupolvenvaihdos ajankohtaiseksi vuonna 1894. Talon isännyyden otti haltuunsa hänen tuolloin 33-vuotias poikansa Johannes yhdessä veljensä Selimin kanssa. Myöhemmin, kun Selim avioitui ja läksi kotoaan, koko talon isännyys jäi Johanneksen haltuun. Vuonna 1887 Johannes oli löytänyt vaimon Pohjan talosta itselleen. Tobian aikana perheeseen syntyivät:

LapsiSyntynytHuom.
Juho Ilmari1895hänestä tuli Kolun seuraava isäntä. Avioitui Rauha Kalliomäen kanssa
Anna1900oli yhteiskoulun lehtorin Aulis Kauton taloudenhoitajana ja yhtiön Klubin emäntänä

Äänekoski oli teollistumassa kovaa vauhtia. Äänekosken Osakeyhtiöllä ja sen kilpailijoilla oli kovat paineet hankkia omistukseensa talollisten maita. Ainakin osittain tästä syystä Johannes Liimatainen päätti myydä isältään perinnöksi saamansa Topian talon Halla OY- nimiselle yritykselle vuonna 1900. Perhe jäi asumaan Topialle kuulostellen uuden tilan ostomahdollisuuksia. Sellainen tila löytyi 1906, kun Edvin Pirttiniemen (Rämänen) omistuksessa vuodesta 1899 lähtien ollut Kolun talo tuli myyntiin

Kolulla asuttaessa perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä:

LapsiSyntynytHuom.
Johanna1907avioitui Onni Pölkin kanssa ja meni emännäksi Koiviston Vahvalleniemelle
Eeva1912avioitui Aarne Tourusen kanssa ja meni emännäksi Koivikkoon

Johannes osasi lukea ja kirjoittaa hyvin. Muutkin ihmiset käyttivät hänen osaamistaan hyväksi asiakirjojen laatijana. Sydänvika heikensi hänen vointiaan ja työkykyään loppuaikoina. Onneksi Hakalan torpasta kävi miehiä taksvärkkiä tekemässä ja palkollisiakin oli. Myös Matilda oli lukutaitoinen ja hänelle tuli Keskisuomalainen -niminen lehti. Hän oli voimakastahtoinen ja määrätietoinen nainen ja ilmeisesti määräsi pitkälti talon asioista. Heidän avioliittonsa oli onnellinen ja heillä oli usein tapana kävellä käsi kädessä tiluksiaan katselemassa.

Johannes kuoli 57-vuotiaana vuonna 1918. Miehensä kuoleman jälkeen Matilda piti isännyyttä vielä kuusi vuotta, ennen kuin vuonna 1924 siirsi isännyyden pojalleen, Juho Ilmarille. Itse hän muutti asumaan niin sanotulle pienelle puolelle syytingille. Lippalan tyttöjä Maija ja Saara asuivat vuoroon vanhan emännän seurana. Myös Juho Ilmarin tytär Irma oli paljon mummonsa Matildan luona seurana. Tämä ei ollut Irmalle kovinkaan mieleistä, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ollut sillä Helvi oli liian nuori ja Tellervo taas jo niin vanha ettei hän halunnut tulla. Irma on kertonut, että kun hän oli Matilda-mummon luona niin kahvipöydässä hänen puolelleen laitettiin kurrimaitoa ja vieraan puolelle kermaa. Kun mummo sitten saatteli vierasta ulos, niin Irma nappasi äkkiä pöydästä pullaa ja yritti ahmia sen suuhunsa ennen mummon paluuta. Murenet liinalta lakaistiin kädellä kiireesti pöydän alle ettei tätä vain huomattaisi.

Vanhana Matilda hän halvaantui kaksi kertaa ja jälkimmäisen seurauksena menetti kokonaan liikuntakykynsä. Anna tytär tuli hänen luokseen asumaan ja avuksi. Siitä käsin hän kävi työssä Honkolan koululla keittäjänä. Matilda eli miehensä jälkeen vielä yli kolmekymmentä vuotta kunnes kuoli 83 vuoden ikäisenä 1950.

Viimeisenä tästä perheestä kuoli Eeva Tourunen os. Liimatainen 97-vuoden ikäisenä. Hän sai elää poikkeuksellisen pitkän elämän ja aivan viimeisin vuosiin saakka pystyi muistamaan hyvinkin vanhoja asioita. Hän kertoi mm. muistaneensa kirkkaasti kaikkien Juho Ilmarin tyttöjen syntymät ja kuvasi miten oli pienen Risto Johanneksen kuoltua käynyt katsomassa tätä Kolun vintillä.

Juho Ilmari Liimataisen aika

Rauha Kalliomäki

Rauha Kalliomäki

Juho Liimatainen

Juho Liimatainen

Juuri kansalaissodan kynnyksellä 1917, Juho Ilmari (1895-) hankki vaimon Hujakkopohjan Räätälistä. Hän oli Rauha Kalliomäki (1894-). Kansalaissota alkoi 1918, ja Juho osallistui Tampereen valtaukseen. Samaan aikaan Rauha synnytti heille esikoisen. Lapsi ei ollut terve, niinpä lapselle päätettiin antaa hätäkaste. Koska pappia ei ollut käytettävissä, papin tehtävän sai hoitaa karjanhoitaja Ida Koljonen. Lapsi sai nimekseen Risto Johannes ja hän eli vain 2 päivää.

Lapsia Liimataisen perheessä oli:

Juho Liimataisen tytöt

Tellervo, Helvi ja Irma Liimatainen

LapsiSynt.-Kuoll.
Risto Johannes1918-1918
Lyyli Tellervo1920
Irma Annikki1922
Helvi Helena1925

Juho myi Kolun talon 4.2.1926 päivätyllä kauppakirjalla naimattomalle talollisen veljelle Onni Villenpoika Savolaiselle Kiimasjärven Iisakkilasta. Seuraavaksi Juho osti Hiekan talon, mikä sijaitsi nykyisen Natrin eli Laakolin kohdalla Honkolassa.

Onni Savolaisen aika

Alma Kari

Alma Kari

Onni Savolainen

Onni Savolainen

Onni oli poikamies. Hän tarvitsi kipeästi apua talonpidossa. Emännöitsijäksi tuli leskirouva Alma Kari os. Nerg Viitasaarelta. Alma oli kotoisin Kannonkoskelta, mutta mennyt naimisiin Viitasaarelle Ville Karin vaimoksi. Alma jäi leskeksi 1917. Alma tuli Kolulle ja palveli yli neljäkymmentä vuotta aina vuoteen 1965, jolloin muuttivat Onnin kanssa Äänekosken keskustan asumaan.

Riku Paatelainen

Riku Paatelainen

Kunta tarjosi huutolaisia taloihin hoidettavaksi. Onni otti Riku Paatelaisen (s.1892) ja Arvo Salosen. Riku oli syntyisin Paadentaipaleen Mäkelästä ja tuli Kolulle Oittilasta. Kolulla Riku pärjäsi hyvin tehden töitä miehen lailla ja ollen Onnille hyvä apulainen.

Riku oli hieman omalaatuinen. Hän ei koskaan sovinnolla suostunut ottamaan uusia vaatteita, vaan samoissa vanhoissa rytkyissä oli kesät talvet. Tukkaansa ja partaansa ei ajellut, eikä mennyt ovesta, jos joku toinen hänelle sen avasi. Riku laittoi oven uudelleen kiinni, sitten itse avasi ja mennessään pyörähti kerran ympäri. Sätkää hän ei voinut sytyttää muualla kuin Kolun keittössä. Sätkän piti olla niin iso, että se kesti hevosen reessä palaa Ahkioon saakka, missä Riku kulki Kolun metsäpalstalla puunajossa.

Arvo tuli Kolulle jo lapsena ja kävi kansakoulun sieltä käsin. Jatkosotaan Arvo lähti vapaehtoisena. Arvo perusti perheen ja rakensi omakotitalon Kankaanpään maalle Purolan lähelle.

Kasvattilapsia oli Kolulla monia:

NimiHuom:
Sirkka NergAlman tytär
Matti NergAlman poika
Kari NergSirkan poika
Erkki NergAlman sisarenpoika, joka opiskeli rakennusmestariksi
Eino Siik1930-luvulla äitinsä kuoleman jälkeen

Lisäksi tilapäisiä asujia oli lukuisa joukko, lähinnä Alman sukulaisia. Vaikka talon väki oli näin sekalaista, niin he kuitenkin elivät kuin perhe. Kaikki työskentelivät talon eteen ja olivat lojaaleja isännälle. Alma hoiti raha-asiatkin täysin itsenäisesti täydellä luottamuksella. Erikoista oli, ettei kukaan ollut Onni Savolaiselle mitään sukua.

Kolun navetan palo

Kolulla koettiin suuri onnettomuus 1950-luvun puolivälissä. Kuitulan Eemeli kävi yöllä ulkona asioillaan ja huomasi, että Kolun navetta oli tulessa. Hän juoksi herättämään talonväen, joka nukkui tietämättä tulipalosta. Arvo sai pelastettua Zetor 25 A traktorin palavasta rakennuksesta ja ajoi sillä Suojoelle hälyttämään palokuntaa. Lähempänä ei ollut puhelimia. Suojoella oli Äänekosken maalaiskunnan VPK:n tukikohta.

Jostakin syystä Kolun lehmät olivat navetassa yötä, vaikka oli keskikesä, juhannuksen aatonaatto. Niinisalon Pentti ja muutkin yrittivät päästä navettaan irrottamaan lehmien kytkyitä, mutta palo oli jo niin pitkällä, että yritys lehmien pelastamiseksi osoittautui mahdottomaksi. Kymmenkunta lehmää paloi elävältä, vain tuskanhuudot kuultiin. Joku lehmistä oli poikinut tuskissaan. Alma istui kukkivan sireenipensaan juurella viltin päällä ja itki lehmiään niin katkerasti kuin ihminen voi itkeä.

Lippalan lähteestä palopumput pumppasivat vettä sammutustyöhön. Kolun lammista otettiin lisää vettä, kun kiireeltä ehdittiin. Käryäviä rottia juoksenteli pitkin pihaa. Kaikki oli kuin painajaisunta. Jälkikäteen palon syttymissyytä aprikoitaessa useimmille tuli mieleen Rikun pitkät sätkät, joita hän poltteli myös navetan yhteydessä olevassa heinäladossa. Palaneita lehmänruhoja haudattiin notkoon suureen joukkohautaan. Traktorin peräkärryllä niitä sinne kuskattiin kesähelteellä, ja se haju jäi muistiin vuosiksi.

Uusi tiilinavetta rakennettiin sitten palaneen tilalle.

Sivusto Talot Suvut Tarinat