Hujakon historia

Sipi Tuomaanpojan aika

Salmela on Hujakon alkuperäinen nimi. Sen on perustanut Sipi Tuomaanpoika Laukaan Honkolasta 1789. Seuraavia isäntiä olivat:

Nimi	Isäntänä
Juho Sipinpoika	1793-1799
Sipi Sipinpoika	1801-1825
leski Sofia	1825-1844
Kustaa Sipinpoika	1845-1854
leski Maria	1854-1856
Matti Peura	1857-1868
Juho Ahola	1869-1870
Taavetti Puumalainen	1871-1877
Jaakko Puumalainen	1878-1883

Taavetti Puumalaisen aika

Vuonna 1871 Salmelan isäntäväeksi tuli Taavetti Puumalaisen perhe. Taavetti (1815-1899) oli syntyisin Lappajarveltä ja avioitunut Alajärvelle Puumalan taloon. Hänen vaimonsa Anna-Liisa Heikintytär (1820-1876) oli Alajärven seurakunnan kuudennusmiehen, Puumalan N:o 1 isännän Heikki Juhonpojan tytär. Perhe asui aluksi vaimon kotitalossa, ennen kuin muuttivat Keski-Suomeen etsimään itselleen omaa taloa. Heidän mukanaan seurasi vaimon veljen tytär Kaisa Sofia Matintytär (1849-1894), Puumalan talosta hänkin.

Aluksi he asuivat itsellisinä Viinamäessä ja Myllyntauksessa. Kaisa oli piikana samoissa taloissa, kunnes avioitui Myllärin torpan pojan Eero Eeronpojan (1845-1910) kanssa ja he olivat torppareina Suojoen talon Kalliomäen torpassa. Heidän poikansa oli Juho Eeronpoika Kalliomäki (1868-1929), joka asui Törölässä Salmelan torpparina talon seuraavan omistajasuvun tytär vaimonaan. Anna-Liisa kuoli 1876 ja Taavetti luovutti talon pojalleen Jaakolle 1878.

Vuonna 1884 Salmelan osti Kustaa Iisakinpoika Tourunen (1844-1920). Talo oli mennyt pakkomyyntiin, kun edellinen omistaja ei kyennyt hoitamaan 6000 markan hypoteekkilainaansa.

Kustaa Tourusen aika

Kustaa Tourunen

Kustaa on Mattilan talon poika Kangashäkistä. Ensimmäinen vaimo oli Remulan tytär Heta Stina Abelintytär (1836-1873). Pariskunta asuu vaimon kotona Remulassa ja heille syntyi neljä lasta:

Nimi	Syntynyt
Kalle	1870
Matilda	1871
August	1872
Vilhelmiina	1873

Vilhelmiina ja äiti kuitenkin menehtyivät. Kustaa meni uusiin naimisiin Maria Juhontyttären (1851-1920) kanssa, joka oli kotoisin Lanneveden Keskustalon Mykylän torpasta. Hän synnytti Kustaalle yksitoista lasta lisää.

Maria Juhontytär

Nimi	Syntynyt	Syntymätalo
Eemil	1876	Remula
Lydia	1878	Remula
Otto	1880	Remula
Elsa	1882	Remula
Iisakki	1883	Remula
Hanna	1886	Hujakko
Johannes	1888	Hujakko
Eelis	1892	Hujakko
Martti	1892	Hujakko
Aatu	1894	Hujakko
Heikki	1898	Hujakko

Kustaa ja Maria Tourusen perhe

Katso tästä ketä ihmisiä on perhekuvassa.

Kustaa osasi nauttia isännän asemastaan. Talon töihin ei itse osallistunut, vaan teetti ne torppareillaan ja palkollisillaan. Myös omat lapset vartuttuaan muodostivat melkoisen työvoiman. Kustaa istuskeli sisällä keinutuolissaan silmät kiinni välillä unessakin käyden. Tarmonpuuskan sattuessa hän lähti keppi kädessä tarkastamaan työntekoa ja tiluksiaan. Jos Kustaa vaikkapa Kalmakorvessa huomasi, että joltakulta oli unohtunut veräjä auki, ei hän itse vaivautunut sitä sulkemaan. Takaisin kartanolle tultuaan sanoi renkipojalle, että käyppäs laittamassa veräjä kiinni. Torppareita, jotka kaikki olivat sukulaisia, kävi taksvärkkiään tekemässä Kankaanpäästä, Räätälistä ja Purolasta.

Heinämiehiä Hujakolla

Katso tästä ketä ihmisiä on heinätalkooväen kuvassa.

Hujakon talo

Hujakko oli vauras talo, muttei Kustaa ollut kovin innokas köyhiä naapureitaan auttamaan. Emäntä Maria oli toista maata. Hän seurasi milloin Kustaa keinutuolissaan vaipui autuaalliseen nirvanaan, niin silloin hän kammarin ikkunasta salaa sujautti voipaketin sisarelleen, Purolan Ulriikalle. Kustaa saattoi raottaa silmiään ja kysäistä, että kukas siellä nyt kävi. Ei isännänkään sydän sittenkään kivestä ollut.

Hujakolla asui myös Sokea Kaapro. Hän oli Gabriel Kautto syntyisin Yläjoelta 1847 ja asui Hujakon savusaunassa Niiniveden rannassa. Kaapro oli ruotuvaivainen, mikä tarkoitti, että talot vastasivat hänen toimeentulostaan. Vaikka hän oli umpisokea, niin kuitenkin pystyi asumaan yksin ja hoitamaan arkiset askareensa. Ihmeelliselle tuntuu, että hän pystyi valmistamaan Hujakolle nuotan ja vieläpä hyvän sellaisen. Kaapro kuoli 1917.

Hujakon pojista Jussi ja Eelis kävivät Ameriikassa etsimässä paikkaa itselleen, mutta palasivat takaisin. Aatunkin piti lähteä, mutta Kustaa onnistui lahjomaan hänet jäämään kotiin lupaamalla oman hevosenvarsan, joka saatiin astuttamalla Hujakon tamma Majaniemen oriilla. Hujakolla tuli aika ruveta järjestelemään lasten tulevaisuutta. Kalle oli jo Kankaanpäässä ja Tilda Räätälissä. August oli aluksi kylällä renkinä monissa taloissa, muun muassa Kankaanpäässä. Siellä oli piikana Hakalan tytär Linda Kautto ja heistä tuli pari. August loi uran linja-autoyrittäjänä. Otto sai Koivikon ja Eemeli Rinteelän. Eemelillä oli isänsä luonnetta, eikä oikein ollut työnperään. Hän myi Rinteelän veljelleen Aatulle. Tyttäristä Hanna ja Lydia avioituivat Salolla asuvien Vainion veljeksien kanssa, joidenka kanssa muuttivat Sumiaisiin talollisiksi. Myös Oton vaimo Selma oli samoja sisaruksia. Elsa meni Nätkilään miniäksi, ja Johannes jäi Hujakolle isännäksi. Eelis avioitui Rosa Keurulaisen kanssa ja asui Kierälahden Rantalassa.

Johannes Tourusen aika

Hujakon Jussin ensimmäinen vaimo oli Hilja Koskinen. Heille syntyi vuonna 1920 poika, jonka nimi oli Reino. Sekä äiti, että poika menehtyivät.

Uusi vaimo Jussille löytyi Viinamäestä. Siellä oli piikana Tuusulassa syntynyt Siiri Laakso (1902-1941). Hänen kanssaan syntyivät lapset:

Nimi	Syntynyt
Kalervo	1922
Helvi	1923
Martti	1925
Eeva	1928
Aino	1931

Aino, Jussin vaimo Siiri, Jussi, Eeva, Kalervo, Helvi ja Martti

Uuno Savijärvi,Niilo Katila ja Kalervo Tourunen

Kalervo oli suntion virassa Äänekosken seurakunnassa ja oli kantavia voimia seurakunnan toiminnassa. Puhujanakin hän oli niin hyvä, että eräs uusi kirkkoherra Äänekoskelle tultuaan totesi: "Eihän tänne olisi pappia tarvittukaan, täällähän on suntio". Kalervon saarnat olivat niin ihmisläheisiä ja ihmisen sielunelämän herkimpiä alueita koskettavia, että ne jäivät muistiin kymmeniksi vuosiksi. Kalervo oli soittotaitoinen ja lauluääni erinomainen huolimatta siitä, että oli lapsena vahingossa ryypännyt lipeää. Kaikessa sympaattisuudessaan hän vastasi sellaista oikean uskovaisen mielikuvaa!

Helvi meni Äänekoskelle naimisiin Eero Lampisen kanssa.

Martti meni naimisiin Lippalan tyttären Eevan kanssa. Aluksi he asuivat Lippalan yläkerrassa, kunnes saivat rakennettua Sivulan asumiskuntoon.

Eeva jäi Hujakolle asumaan. Hänen miehensä on Paavo Vouti Pajalasta.

Aino meni naimisiin Lippalan pojan Saulin kanssa. He rakensivat omakotitalon, Ainolan, Hujakolta saadulle tontille.